Viikonlopun jälkeinen elämä alkoi koomailulla. Univelat paino niskaan, läksyt tekemättä ja arkeen pääsy vaikutti muutenkin hankalalta. Päiväunien, thaikkutunnin ja koulurytmin ansiosta tunnen olevani jälleen raiteillani. Läksyjä ja kouluhommia on tiedossa koko viikonlopulle, mutta ei mitään mistä en selviäisi. Viikon piristys tulee olemaan perjantai, koska illalla nään J:tä.
Eilen meillä vaihtareilla oli Welcoming Tea eli teekutsut. Meidät istutettiin virallisen ison neuvottelupöydän ääreen tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisinä oli suuri lauma saksalaisia, jotka valtasivat puolet tuoleista. Sitten tuli Ranska, joita on ehkä kymmenkunta täällä. Minä ja kämppikseni edustettiin Suomea. Viimeisinä olivat viisi korealaista ja kolme USAlaista. Joitain yksilöitä puuttui, mutta lähes kaikki 46 vaihtaria olivat paikalla.
Koulun rehtori, vararehtori ja vielä joku tärkeä tyyppi (varavararehtori?) toivottivat meidät tervetulleeksi. He korostivat Singaporen turvallisuutta ja varoittivat meitä ulkomailla matkustelun vaaroista. Pyysivät meitä olemaan ahkeria opiskelussa ja nauttimaan vaihtoajasta. Lopulta he kyselivät vähän jokaiselta maalta, että mitä on tykännyt Singaporesta. Multa tiedusteltiin kännykkämerkkiä (josta reksi repikin tarinaa ihan antaumuksella), joka on siis Nokia ainakin toistaiseksi. Saatoin myös näyttää surkuhupaisalta auringonpolttamana, kun kommentoin vielä Suomen ja Singiksen eroavaisuuksia:
"Yes, Singapore is very different. It's warm and sunny."
Eikä mun oloa parantanut paikalla pyörineet videokuvaajat. Olinhan keitetyn ravun värinen. Kristine antoi mulle aftersunia, joka helpotti ihan hirveesti yön aikana. Ihosyöpää odotellessa..
Mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut. Arki on normaalia: meikä pesee pyykkiä kuin viimeistä päivää. Koitan parhaani mukaan urheilla sekä opiskella. Jotkuu vaihtarimuijat riitelee ja skitsoilee keskenään. ICA ykköset lähestyy, mikä aiheuttaa pientä stressiä. Silti elämä on ihanaa täällä auringon alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti