Paluu kaupunkiin

Mr. X ja mä poseerataan

Kaksiviikkoinen treeniloma on nyt ohi. Lento meni hyvin ja saavuin yhden aikaan yöllä Singaporeen. Tällä hetkellä olo on haikea, epätodellinen ja vähän jopa masentunut.

Sain kämppiksen pariksi viimeiseksi päiväksi. 36-vuotias Antje on saksalainen, joka työskentelee nykyään Uudessa-Seelannissa. Meillä oli niin hauskaa ja mua harmittaa tosi paljon, että en voinut jäädä pidemmäksi aikaa Sinbille. Taakse jäi monta muutakin mahtavaa persoonaa, mutta onneksi on Facebook, skype ja sähköposti.

Perjantaina käytiin illallistamassa Banana Corner nimisessä ravintolassa. Se on kuulemma yks alueen parhaimpia. Ruoka oli todella hyvää. Mukana menossa olivat mun kämppis Antje, ihana ruotsalainen Magda, ex-karatekid Daniel ja sulonen Marilyn. Magdan kanssa syötiin vikan illan kunniaksi jälkkäriksi lettuja ja jäätelöä.

Antje ja Magda

Daniel ja Marilyn

Swedish pancakes with coconut ice cream
Ruåtsalaisia lettuja kookosjäätelöllä

Eilen vedin vielä viimeiset treenit täysillä. Ehdin juuri ja juuri jumpata iltapäivätreenit, paiskoa hikiset thaikkusortsit matkalaukkuun ja käydä pikasuihkussa. Mun pistarinpitäjä Mr. F ajo mut lentokentälle treenien jälkeen. Lentokentällä sitten koomailin ja vetistelin, kun kelailin mielessäni parin viikon tapahtumia. Seuraavana asiana agendallani on varata uudet matkat Sinbille. Pari viikkoa sitten ajattelin, että haluan käydä eri saleilla ja nähdä muuta Thaimaata. Nyt haluan vain Sinbille. Se paikka tuntuu kodilta. En tiedä onko viisasta ja kadunko myöhemmin, kun en kiertänyt enempää Aasiaa, mutta tällä hetkellä luotan vaistooni.

Run ja minä

Run piti mulle muutaman kerran padeja. Painittiin useaan kertaan ja opin uusia tekniikoita. Vaikka Run on puolet pienempi ku mä, niin oon ihan avuton painissa sen kanssa. Thaimaalaisten miesten niskalihakset on jotain supermateriaalia. Lisäksi sain polvet mustelmille kun potkin Runia, koska se on niin laiha ja luinen.  :D

meikä ja Mr. F

Tykkäsin tosi paljon Mr. F:n kanssa treenaamisesta. Hänen erikoisuus on teknisesti hyvät potkut. Kerran sanoin hänelle, että laittaa mut potkimaan kiertopotkua oikein, ja aina kun teen tyhmän virheen (esim. en käännä lantiota) ni lyö mua.

Mr. X

Mr. X on pieni ja sitkeä thaimies. Hänen osaamisalue on thaipaini. Pari kertaa painin hänen kanssaan ja en ehtinyt edes tajuta, kun X oli paiskannut mut lattialle. Niin nopee ja teknisesti hyvä ettei mitää rajaa. 

Det

Det opetti mulle painijuttuja sekä neuvoi mua ja Teresaa ku sparrattiin. 

Chai

Chai on 2012 Rajadamnern Champion. Hän lähtee muutaman päivän päästä Bangkokiin treenaamaan ja ottelemaan. Nuori mies, jonka paikka ei vielä ole olla pelkkä padinpitäjä.

Charlie

Charlie opetti mulle uuden tavan sitoa käsisiteet, mikä tuli tarpeeseen. Mun säkkihanskat on ihan ruppanat (ostan uudet ensi kerralla kun meen Sinbille): ranteet vaan muljuaa ja rystyset verestyy. Charlie oli mun valkku pari ekaa päivää Sinbillä. Lisäks ollaan painittu ja se on kattonu mun sparreja (sain sparrailla Teresan kanssa aina ku pyysin, vaikkei sparri ois viikko-ohjelmaan kuulunutkaan). 

Salilla on muitaki valmentajia, mutta näiden tyyppien kanssa olin eniten tekemisissä. 

Nyt lähden kauppaan. Jääkaapissa ei ole kuin valo.

Ihmiskohtaloita

Kun ekaa kertaa näin Theresan, luulin häntä turistitreenaajaksi. Pitkä, hoikka, Angelina Jolien näköinen elävä mallinukke. Erään hikisen iltapäivätreenin päätteeksi olin pystypainia Theresan kanssa. Jossain vaiheessa sain kaadettua hänet, mistä Det (yks valkku) oli innoissaan, koska olin käyttänyt hänen opettamaa tekniikkaa. Myöhemmin ihmettelin Marilynille mokomaa intoilua. Marilyn valaisi minua kertomalla, että Theresa on yksi Sinbin ottelijoista.

Seuraavana päivänä menin Theresan juttusille. Puhuttiin myös vähän ruotsia, hänen äidinkieltään.  Hän on 32-vuotias tarjoilija ja on kotoisin Ruotsista. Muutama vuosi sitten hän aloitti potkunyrkkeilyn kuntoilumielellä. Eräänä päivänä Theresa luki kamppailu-urheilulehdestä Thaimaan thainyrkkeilysaleista artikkelin, minkä seurauksena hänkin halusi kokeilla asumista ja treenaamista campilla.

Theresa työskenteli silloin tarjoilijana Tukholmassa. Hän työskenteli ahkerasti ja säästi rahaa. Viimein hänellä oli koossa rahat, paperihommat, viisumit sun muut. Theresa ajatteli, että kuusi kuukautta elämästä on sopiva aikapätkä treenata vieraassa maassa ja kokea uutta. Kuuden kuukauden aikana hän harjoitteli thaikkua ja otteli joitain matseja. Palattuaan puolen vuoden jälkeen Ruotsiin, hänen vanhempansa olivat onnessaan saadessaan tyttärensä takaisin. Mutta Theresa vietti Ruotsissa vain sen verran aikaa, että sai omaisuutensa myytyä, rahat kasaan ja lähti takaisin Thaimaahan.

Kuusi kuukautta ei riittänyt sammuttamaan kokemuksenjanoa. Sen sijaan tuo kokeilupuolivuotinen oli kuin bensaa liekkeihin. Theresa sai työpaikan ruotsalaisten omistamasta ravintolasta Kata Beachilla. Hän työskentelee tarjoilijana ruuhkakuukausina, mikä riittää rahoittamaan hänen kokovuotisen elämisen. Lisäksi voitetuista matseista saa rahaa, mutta en kehdannut kysyä miten paljon sali vetää välistä.

Aika inspiroivaa.

Mä ja Teresa painitaa

Mun pitää vielä hioa mun taistelijailmettä.....
Sparria Teresan kanssa.

Hikiset taistelijatoverit

Justine on USA:lainen 24-vuotias vaaleatukkainen nuori nainen. Hänen sukunsa tulee alun perin Venäjältä. Jenkkilässä hän on treenannut ja otellut MMA:ssa, BJJ:ssä, thainyrkkeilyssä ja vissiin lisäksi vielä joissain muissakin lajeissa. Thainyrkkeilyyn hän on keskittänyt energiansa kolmen vuoden ajan.

Hänen amerikkalainen valmentajansa suositteli Sinbiä. Justine saapui Sinbille huhtikuussa. Hän treenaa kolmesti päivässä ja ottelee todella useasti. Justine pitää ennen matsia yhden lepopäivän, koska kisoja on niin tiheään, ettei pidemmät lomailut oikein passaa. Justine on todella aggressiivinen ja päällekäyvä ottelija. Hän on myös vahva. Oon kerran sparrannut Justinen kanssa, ja voi luoja millaisella painostuksella hän jaksaa tulla päälle.

Luulen, että Justinen rahoituksen hoitaa vanhemmat. Thaimaassa hän on opiskelijaviisumilla, mutta en tiedä millon hän muka opiskelee, koska eipä hän juuri muuta tee kuin treenaa. Näin Justinea sunnuntaina rannalla ja hänen mukanaan oli jotain länsimaalaista porukkaa. Varmaan koulukavereita tms.

Magda on ruotsalainen nainen, joka harrastaa thaikkua pelkästään kuntoilumielellä. Hän ei sparraa eikä paini, mutta sain eilen kunnian olla hänen elämänsä ensimmäinen sparrikaveri. Sen jälkeen hän onkin hurjistunut, ja nyt saan polvesta jopa aamupalalla! Lihaskuntojumpan aikana hän potki mua perseelle!! Se nainen hurjistu ihan tosissaan. :D

 Magda on ollut aiemminkin Sinbillä ja pitää paikasta kovasti. Hän lopetti työnsä vuosi sitten, jonka jälkeen siirtyi opiskelemaan kansainvälisiä suhteita ja ihmisoikeuksia. Aikaisempi työ vei häntä ympäri maailmaa. Magda on työskennellyt mm. Mexicossa. Todella mukava nainen, jonka kanssa olen vastikään tutustunut enemmän. Me jutellaan välillä ruotsiksi. Svenska!

Marilynin kanssa hengailen aika paljon. Hän on kolmikymppinen maantiedon opettaja. Syntynyt Singaporessa, mutta työskentelee nykyään Indonesiassa Jakartassa. Aiemmin työskennellyt myös Vietnamissa.

Minä ja Marilyn treenien jälkeen

Marilynkin on otellut Sinbiä edustaen ja taitaa otella parin viikon päästä taas. Hän on todella fiksu ja tietää paljon erilaisista Aasian kulttuureista. Musta on mukava saada hänestä illallis- tai lounasseuraa ja kysellä typeriä. Marilyn osaa liikkua täällä ja tietää hyvät ruokapaikat, mikä on aina hyvä juttu. Mun luottosparrikaveri.

Kun saavuin reilu viikko sitten Sinbille, ensimmäinen tuttavuuteni oli Hilary. Hän ja hänen miehensä tulevat Skotlannista ja viettävät kuukauden Sinbillä treenaten. Hilary on alakouluopettaja ja Debt (en ole ihan varma miten miehen nimi kirjoitetaan) on personal trainer. Molemmilla on thaikkumatseja takana vajaa 30, joista suurin osa voittoja. Hilary ei ole vuoteen juurikaan treenannut, koska yliopiston lopputyö vei niin paljon aikaa. He ovat ennenkin olleet Thaimaassa treenaamassa, mutta eivät Sinbillä. Heidän mielestään Sinbin treenit ovat lällyjä, eivätkä valmista kunnolla matseihin.

Mulle he ovat olleet tosi mukavia. Ollaan illallistettu yhdessä ja Hilaryn kanssa painittu muutamaan kertaan. Lähipäivinä en oo juurikaan nähnyt heitä. Toivottavasti kaikki on ok, eikä mitään ole sattunut.

Hilary ja meiksi. Tukka vähä huonosti painin jäljiltä.

Vicky on aasialaisen näköinen 22-vuotias tyttö. Hän tulee kuitenkin Kanadasta. Hän on Thaimaassa jollain pidennetyllä turistiviisumilla. Hän tähtää ammattilaisottelijaksi. Vicky seurustelee yhden valmentajan kanssa. Hän on myös yksi ottelijoista ja usein näenkin hänet lenkkeilemässä Sinbin ”Fighter” toppi päällä.

En tiedä hänen nimeään, mutta kutsun häntä hurjaksi mieheksi USA:sta. Kun tervehdin häntä tai juttelen mukavia (??), niin hymy ei ikinä ulotu hänen silmiinsä. Mies on pitkä (yli 190cm), tatuoitu, kalpea/valkoinen, isot venytyskorut korvissa, lihaksikas, rasvaton, suonet näkyy käsistä/jaloista/mahasta/otsasta ja katse on kuin elokuvien sarjamurhaajilla. Siltikään hän ei ole pelottava, kun hänen kanssaan juttelee, vaan jotenkin symppis.

Hän ja hänen veljensä eivät saaneet harrastaa kamppailulajeja niin kauan kuin asuivat vanhempiensa luona. Aikuisempina he lähtivät kiertämään USAa ja nyt maailmaa. Hän ei ole ennen harrastanut thaikkua, mutta aloitti nyt Sinbillä. Myöhemmin hän haluaa siirtyä Muay Boraniin (sotaisampi versio Muay Thaista. Ei edes hanskoja kun mätkitään toista turpaan.). Kysyin miten hän on saanut sellaisen vartalon (olin varma, että hän on pitkän linjan taistelija), niin se on kuulemma geeneissä. Että elämä on epäreilua (ite treenaan kuin hamsteri ja oon pullukka. Geenihirviö ei treenaa ja näyttää valmiilta tappajalta. Great.).

Monta muutakin persoonaa on tullut vastaan, mutta nämä halusin jakaa lukijoiden kanssa (ja muistella itse tulevaisuudessa, kun lueskelen blogia/tulosteita joskus vuosien päästä).

Loppuun mun oma treenikuva:

Mr. F pitää mulle padeja

Sinbi Fight Night

Mulla on niin paljon kerrottavaa! Toivottavasti muistan kaiken. Uhraan tän päivän blogikirjottelulle, koska ei oo niin superrantapäivä. Mistähän alottaisin...

Matsijuliste
sori tuo typerä valohomma

...siitä mihin jäin viimeksi. Perjantaiaamuna ryhmätreenien jälkeen mulla oli yksityisopetusta Runin kanssa. Taas perustekniikkaa ja liikkumista. En tajua kuin musta tuntuu et lyön ja potkin iha päi helvettiä. Lyönnit on jotai ihan järkyttävää. Treeniä treeniä ja lisää treeniä, niin ehkä joku päivä niinkin yksinkertainen asia ku etukäden suora olis kohdillaan.

Hieronta oli tehny hyvää ja jaksoin painaa iltatreenitkin ihan hyvällä hengellä. Treenien välisen tauon vietin taas rannalla. Kuulostaa tylsältä, mutta musta on ihanaa kun ei tarvi miettiä mitään muuta ku treeniä ja tän hetkistä elämää. Mieli oikeen lepää, kun voi unohtaa kaikki kouluasiat ja muut ajatustyötä vaativat elämän suuret kysymykset. Tylsyyden yllättäessä harrastan lukemista. Mulla on "Freedom" niminen pokkari mukana. En voi suositella, ihan hirveetä kuraa koko kirja, mut ainaki nukahtaa rantatuoliin helposti ku lukee pari sivua kotiäidin vaikeista ihmissuhteista.

Lauantain aamutreenit olikin sitten viime viikon viimeiset. Lihakset oli niin loppu, että lihaskunto-osuudesta ei meinannut tulla mitään. Kädet tuntuivat olevan lyijystä ja olkapäät aneli armoa. Iltatreenit oli peruttu, koska Sinbillä järjestettiin matsi-ilta. Sinbiläiset sai lipun alle puoleen hintaan, joten meikähän oli kameran kanssa paikalla. Treenien jälkeen alkoi hirveä touhuaminen. Tänne raahattiin äänentoistolaitteita, mikrofoneja, tuoleja, pöytiä jne. Säkit otettiin alas yleisön tieltä, pistarit ja potkutyynyt pistettiin piiloon, toinen kehä purettiin osittain sekä pihalle roudattiin myyntipisteitä. Itsehän lähdin rannalle ja tulin takaisin vasta iltakuudelta.

Sali täyttyi ihmisistä matsi-iltana

Varasin itelleni ja Marilynille eturivin paikat, mutta vaihdettiin just ennen erien alkua sijaintia. Istuttiin osittain puretun kehän laidalla vedonlyöntivälittäjien seurassa. Oltiin vähän korkeemmalla kuin muu yleisö, niin nähtiin hyvin. Miinuspuolena tietty erittäin kovaääniset, tupakoivat ja neljännen erän kohdilla aggressiivisen innostuneet vedonvälittäjät. Thaimaalaisten toinen kansallisharrastus taitaa olla uhkapelaaminen. Kuulemma lyövät vetoa mistä vaan.

Katsojat ihan liekeissä

Ensimmäisenä kehään astui pari aika nuorta thaipoikaa. Molemmilla oli mongkhonit (thaikkusalin omistama päähine, joka asetetaan ottelijan päähän ennen kehään menoa ja otetaan pois ennen ottelun alkua), salien edustusviitat (poistetaan kun ottelija astuu kehään) ja "hauisnarut" päällä. Kulmamiehillä oli saliensa edustusvarusteet, yleensä kirjaillut liivit. Näin ensimmäistä kertaa tanssin (wai khru ram muay), jonka kamppailijat suorittavat ennen matsia. Jokaisella on oma tyyli.

Sinbin ottelija ja huoltojoukot

Aluksi kumarretaan omaa kulmaa, jonka jälkeen kierretään kehä vastapäivään kehänarusta toisella kädellä kiinnipitäen. Ottelija pysähtyy joka kulmaan kumartamaan (ja jotkut tekivät käsillä ja jaloilla jonkinlaisia liikkeitä). Tämän jälkeen yleisin tapa oli kävellä hetki ympyrää kehässä, jonka jälkeen asettaudutaan maahan kumartamaan ja heilumaan eri tyyleillä. Jotkut menevät lonkankoukistajan venytyksen näköiseen asentoon ja siirtyvät etujalalta takajalalle vuoron perään. Käsillä liikehdintää ja takajalan heilutusta. Kuulostaa oudolta, mutta näytti tosi siistiltä. Tarpeeksi kauan kehän lattialla vietettyään aikaa ottelija nousee ylös ja tanssahtelee pystyasennossa ja suorittaa erilaisia liikkeitä. Tanssin yksi tarkoitus on verrytellä ja valmistaa ottelijaa matsiin.

Tanssi

Tuomari puhuttelee ennen matsia

Ottelu alkakoon

Matseja oli 12 ja jokaisen alussa tanssittiin. Suomessa niissä matseissa mitä oon nähny ja joihin oon osallistunu, niin ei ole tanssittu, koska matseja on ollut niin paljon. Mun ei oo siis tarvinut opetella ram muayta, mutta jonain päivänä tuun varmasti tanssimaan.

Kaikki matsit käytiin ammattilaissäännöin. Eriä oli viisi, jokainen kestoltaan kolme minuuttia. Ottelijoilla oli yllään hanskat, hammassuojat ja alasuojat. Ei siis säärisuojia, kyynärpääsuojia, pääsuojia tms. Sallittuina tekniikoina potkut (päähän, vartaloon, jalkoihin), lyönnit, kyynärpäälyönnit, polvipotkut, jalan kiinniotto, vastustajan kaataminen ja pystypaini.

Nuorimmat ottelijat taisivat olla noin kakstoistavuotiaita, ei ainakaan yhtään vanhempia. Oli outoa nähdä pieniä poikia, jotka olivat todella treenattuja, kamppailemalla tosissaan. Olisin halunnut viedä yhden niistä kotiin. Halata ja kertoa, ettei sun tarvitse tehdä tuota enää, jos et halua. Thaimaassa on tapana "ostaa" köyhistä kodeista nuoria poikia, jotka muuttavat treenaamaan thainyrkkeilyä salilla. Heistä tehdään ottelijoita, joiden tulee voittaa ja ansaita rahaa. Jos hyvin käy, ottelija menestyy ja pystyy lähettämään köyhälle perheelleen saatuaan rahaa voitetuista matseista ja sponsoreilta tms. rahahemmoilta. Thainyrkkeily ei siis ole mikään keskiluokan jumppaharrastus täällä. Ne keillä on varaa,  eivät pistä lapsiaan harrastamaan thaikkua saati sitten ottelemaan.

Nuoria taistelijoita

Pystypainia ja polvipotku

Sinbilläkin näitä poikia on. Kysyin, eikö turistien rahat riitä kattamaan salin toimintaa. Varmaan riittäisikin, mutta sali tarvitsee myös mainetta eli thaimaalaisia hyviä ottelijoita, jotta se säilyttää paikkansa tunnettuna, laadukkaana ja menestyvänä salina. Salin omistaa thaimaalainen ex-ottelija, joten tuskin hän edes haluaisi vähentää/lopettaa niin pinttynyttä tapaa ja kulttuurille tärkeää asiaa, kuin nuorten ottelijoiden valmentaminen. Nuorin poika, joka pomppii täällä on kahdeksan. Varmaan parin vuoden päästä sekin alkaa ottelemaan. Voitte myös arvata, että treeni on erilaista näille pojille kuin meille ulkolaisille turistitreenaajille tai edes otteleville länkkäreille. En osaa kuvitellakaan kuinka kovassa koulussa joillain hardcore-viidakko-verenmaku suussa-saleilla valmennettavat lapsitreenaajat ovat. Sinbi on aika kaupallinen, uskaltaisin sanoa jopa vähän länsimaalainen, joten jossain Pohjois-Thaimaassa meininki on varmasti ihan muuta.

Thaipainia

Omien länsimaalisten arvojen kanssahan tuo toiminta ei mene yhtään yksiin. Kuitenkin kunnioitan ja arvostan tätäkin osaa thainyrkkeilyssä. Ilman poikien kovaa treeniä ei olisi legendaarisia thainyrkkeilijöitä eikä koko lajissa olisi sitä jotain mitä siinä nyt on. Sinbilläkin on ottelu-uransa päättäneitä alle 30-v. valmentajia, joilla on yli kaksisataa matsia takana. Yksi valmentajista on saanut oppinsa lapsena isältään. Nuorena poikana hänet bongattiin maalta sattumalta. Sitten hänen tie veikin thaikkusalille ja otteluihin. Aikamoisia tarinoita. Mä pääsen treenaamaan heidän kanssaan ja näen heitä joka päivä. Hullunkurista, mutta upeeta.

Matseista suurin osa oli thaikkupoikien kesken. Odotetuin matsi mulle oli Justine (SinbiMuayThai) vs. Farida (TigerMuayThai). Kerron Justinesta enemmän seuraavassa postauksessa. Näillä tytöillä oli uusintamatsi. Justine oli voittanut Faridan aiemmin pisteillä, ja matsi oli ollut aika tiukka. Tälläkin kertaa Justine voitti ja aika ylivoimaisesti. Jokaisessa erässä Justine myllytti Faridaa ihan kunnolla. Farida sai todella monta kertaa kyynärpäästä ja jossain vaiheessa näytti jo siltä, että Justine tyrmää vastustajansa. Ratkaisu meni kuitenkin pisteillä, että ei mikään turha tyttö Faridakaan. Mä oisin tipahtanut niistä kyynärpäälyönneistä. Tuli meinaan niin voimalla muutama takakiertokyynärpää suoraan naamariin, että itteäänkin sattu ku vaan katto.

Justine suorittamassa wai khru rak muayta

Justine ja Farida

Illan päämatsi oli länsimaalaisen nuoren miehen ja maailmaa vähän kauemmin nähneen thaimaalaisen kesken. Pääpalkinto oli 70 tuhatta bhatia eli 1 765 euroa. Ottelu oli aika hurja ja välillä näytti, että länkkäri meinaa lyödä thaikun pihalle. Thaimaalaisiahan ei niin vain tyrmätä, vaan ne antaa mm. tipauttavaa kyynärpäätä. Voiton ja rahat vei thaimies.

Tässä sitä käsien heiluttelua

Thainyrkkeilyyn kuuluu kaikenlaisia uskomuksia ja perinteitä. Mongkhon, viitta, hauisnarut ja tanssi ovat osa pitkää thaikkuhistoriaa. Buddhalaisuus on antanut thainyrkkeilyn tapoihin vaikutteita, vaikka nyrkkeily ei itsessään ole uskonnollista. Päätä pidetään ihmisen pyhimpänä ja puhtaimpana osana, kun taas jalkoja (jalkpohjia) likaisimpina. Tämän takia pojat ja miehet nousevat kehään kehänarujen ylitse. Naiset eivät saaneet ennen otella. Nykyäänkin on esim. stadium, jossa naiset eivät saa nousta kehään ja veikkaanpa, että on salejakin, jonne naiset eivät ole tervetulleita. Ainakaan nyrkkeilemään. Tästä syystä todistin omin silmin ekaa kertaa taas jotain uutta. Justine ja Farida menivät kehään alimman kehänarun alitse. Aika ja muun maailman vaikutteet ovat siis löystyttäneet sääntöjä sen verran, että naiset saavat otella, mutta silti tasa-arvosta ei kannata täällä kuvitella liikoja.

Matsit alkoivat vähän ennen yhdeksää ja loppuivat yhdeltä yöllä. Mä siirryin nukkumaan ja vietin koko sunnuntain makoillen rannalla. Tänään oon käyny kevyellä hölkällä ennen aamutreenejä. Syötiin myöhäistä aamiaista/aikaista lounasta Marilynin ja Magdan (ruotsalainen) kanssa. Nyt uhraan tunteja netissä roikkumiseen, kun kirjoitan tänne ennenkuin unohdan kaiken ja vastailen sähköposteihin yms. tärkeää. Huomenna ehtii taas grillaamaan mahamakkaroita. Kirjoitan valmiiksi myös postauksen kaikista ihmisistä, joita oon täällä tavannu. Oikeesti tosi mielenkiintosia tyyppejä ja tarinoita heidän takana.

Aamupalalla

ps. yks päivä ajoin melkein käärmeen päälle. Se oli vihreä ja näytti kauempaa ihan tuulen mukana liikkuvalta puunoksalta. Käärmeen kohdalla huomasin, että hups. 

Kosmiset voimat ovat suotuisat

Viime postauksessa mainitsin, että oli vähän nuutunu olo ennen treenejä. No oli kyllä juu, meinasin oksentaa iltapäivätreeneissä. Alkulämpöjen jälkeen viis erää sparria ja sit viis erää välineitä ja mä olin niin kuollut! Sparrissa sattu vähän oikeesee sääree (joka on enemmän tai vähemmän aina kipee), ku täräytin sen mun parin polveen. Hehez. Iltaruualla otinki suklaapirtelön jälkkäriksi kaikkeen kipuun ja masennukseen.

Meri ja mun hiekkavarpaat

Suklaapirtelö teki kyllä ihmeitä. Keskiviikon aamutreeneissä tunsin olevani supernainen ja pistarit sai kyytiä. Säärikin oli vaihtanut väriä mustelmankirjavaksi. Itseeni ja aamusuoritukseeni tyytyväisenä lähdin biitsille. Nukahdin aurinkotuoliin, anteeksi vaan kanssakärsijöille mahdollisesta kuorsauksen aiheuttamista äänihaitoista, ja herättyäni kuuntelin meren kohinaa. Siinä köllötellessäni ajattelin, että elämäni on ihanaa! Tunne oli sanoinkuvaamaton. Olinhan Thaimaassa aamutreenien jälkeen nukkumassa päiväunia meren rannalla. Jotkut korkeemmat voimat on selkeesti mun puolella. Planeetat hyvässä jonossa tai jotain vastaavaa.

Nai Harn Beach

Rannalta könysin ajoissa kämpille viilentymään ja vaihtamaan taisteluvarustusta päälle. Iltajumppa oli ihan jees. Mä varmaan käyn aurinkoenergialla, kun mieliala on kymppi plus ja energiaa riittää. Tarkkailin vähän aikaa valmentajia, koska halusin varata yksityistunnin itelleni. Varasin sit kaks eri valmentajaa: pienen ja sitkeän "Run" nimisen kaverin sekä "Mr. F":ksi kutsutun vanhemman herras(???)miehen. Illallisseuraa sain Marilynistä (singaporelainen, mutta työskentelee Indonesiassa Jakartassa) ja skottipariskunnasta. Mentiin semmoiseen "ei-niin-fiiniin" ruokapaikkaan eli makunautinto oli thaimaataattu (=hyvää), ja hintaakin tuli kana-riisi-annokselle sekä papaijasalaatille vaan 2,5e.

Tänä aamuna energiat oli yhä korkeella. Kiitos kuuluu suklaapirtelölle, auringolle sekä skypehetkelle poikkiksen kanssa. Aamutreenin jälkeen pidin 20min tauon, jonka jälkeen alkoi yksityishetki Mr.F:n kanssa. Halusin hioa ihan vaan perustekniikkaa: lyöntejä ja kiertopotkuja sekä liikkumista. Tunti meni hyvin, ja olin niin puhki kolmen tunnin aamusessiosta (meillä oli myös niskapainia, sekä perus lihaskunta yms. joten ei mikään ihme, että lihaksista rupes loppuu voima/nopeus/kestävyys/you name it), että hurautin päivällä skoballa aamupalalle ja rannalle.

Nukuin päikkärit auringon alla kuunnellen mp3:sta mm. PMMP:tä, Maija Vilkkumaata, Rihannaa ja Lady Gagaa (<3). Eilen en palanut, koska vuorasin itseni useasti suojakerroin viiskymppisellä (rusketun silti), mutta tänään naama ja takareidet on ruvennu vähän punottaa. Ei pahasti kyl. Hammassärky ja poskiturvottelukin on häipynyt paikallisen nappikaupan antimilla. Ei vois paremmin mennä siis.

Voimakkaiden merivirtojen takia uintikielto,
jota kukaan ei noudata.

Jaksoin vetää iltatreenitkin ihan normaalisti tänään. Vähän meinas lihaskunnon kohdalla usko loppua ja niskapainia olin niin kauan, että ei enää pysyny kunnolla pystyssä, mutta oonpahan treenannu. Sparriakin oli, mistä sääri ei tykänny ainakaan yhtään parempaa. Kokovartaloväsyneenä hyppäsin uskollisen lainatun kaksipyöräisen selkään ja palkitsin itseni kokovartalohieronnalla. Pyysin kevyttä settiä, jotta jaksan leikkiä taistelijaa huomennakin. Teki kyllä niin hyvää, että meinasin nukahtaa hierontapöydälle. Hinta oli 280bht eli noin seitsemän euroa. Niin halpaa, että ihan itkettää. Lihashuollon jälkeen piti hoitaa ruokapuoli kuntoon. Kävelin kadun toiselle puolelle ja söin Pad Thaita 50bht:llä.

Joku varmaan ihmettelee, miten voin matkustaa yksin. Ensinnäkin, treeni/siihen valmistautuminen/loppuhommat(=venyttely, suihku, kamojen ripustaminen kuivumaan jne.) vie niin paljon aikaa, että ei-thainyrkkeilijästä ei ois mulle seuralaiseks. Kaiken kukkuraks asunki vielä salilla, mikä tarkoittaa seuraavaa: aamulla puol kasi alkaa soimaan treenimusa ja kuulumaan potkutyynyjen pauke kera valmentajien huutojen. Tätä jatkuu puoleen päivään, koska valkut pitää yksityissessioita ja treenaa thaimaalaisia 'oppipoikia' meidän ryhmäjumpan jälkeen. En tiedä millasta taukoa ne pitää ennen ku alkaa iltapäivän yksityisopetus, sitten meidän ryhmärämän hikoilu (16.00-18.00) ja viimeisenä thaipoikien treenaus. Kaikki meteli kuuluu asuntoihin, joten yksikään tyyppi, joka ei harrasta thaikkua, ei kestäis varmaan viikkoakaan täällä. Eikä tarvikaan.

Toiseksi, yksin matkustaminen on ihanaa. Mä saan tehä just mitä haluun, sillon ku haluun. Saan treenaa, lähtä biitsille, hurjastella skootterilla, mennä hierontaan, syödä pad thaita jossain kämäsessä seinättömässä murjussa ja mennä ajoissa nukkumaan. Koska mun ei tarvi pitää seuraa kellekkään, saan lyöttäytyä muiden ihmisten juttusille ilman omantunnon tuskia toisen "hylkäämisestä". Oonhan tavannu jo skottipariskunnan; Marilynin; erään skottilaisen lentokapteenin, joka asuu tällä hetkellä kiinassa; brittisisarukset; luxemburgilaisen pariskunnan, joilla on oma Krav Maga -koulu sekä kasan muita ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa mun viisaita elämänfilosofioita. Oon siis aidosti onnellinen ja tyytyväinen valintoihini, joita oon tehny näinä parina kuukausina.

Ois varmaan vielä muutakin kerrottavaa, mutta pitää joutua nukkumaan. Kaks päivää täysii treenii viel, niin sunnuntaina on levon ja palautumisen vuoro. Sitten mun treeniloma onkin jo puolivälissä. Aion niin tehdä vielä tämmösiä reissuja tulevaisuudessa!

Treeniä bitch!

Yritin valmistautuu tähän koitokseen jumppaamalla ahkerasti, mutta kyllä se vaan on todettava: 2x kahden tunnin treeniä päivässä vie mehut! Me ollaan niskapainia jokaikisen treenin lopuksi, mikä takaa sen, että turhaa pöllöilyenergiaa ei jää. Aamutreeni alkaa 7.30 (ja sitä ennen vapaaehtoset saa käydä juoksemassa thaikkujen kanssa 10km lenkin, mä en todellakaan oo yks niistä..) ja iltapäiväjumpat 16.00. Vakiokuvio on 10min narua, venyttelyä, 5 erää padeja, 5 erää säkkiä, jotain lihaskunto-säkki-sekoilua, niskapainia ja mahdollisesti sparria johonkin väliin.

Eilen päivällä kävin hakemassa aurinkorasvaa ja after sunia. Samaa kamaa mitä Kristine lainas mulle Singaporessa, kun paloin pahasti. Yhdessä yössä nahka oli palautunut tosi paljon. En kuitenkaan riskeerannut menemällä biitsille tänään. Sen sijaan tein rahoituksen tehtäviä. Siis kuinka laimeeta oikeesti, mutta nyt kun ne on tehty ni ei tarvi miettiä koulua puoleentoistaviikkoon (paitsi, jos mun ryhmäläiset haluu kysyy multa jotain tosi elintärkeetä). Huomenna sään salliessa meen rannalle pötköttää treenien välissä.

Ennen aamutreenejä nautin vähäsen mysliä ja maitoa

Eilen aamutreenin jälkeen kävin syömässä aamupalaa/lounasta jossain ihme raflassa. Hinnat on tosi alhaalla nyt kun on low-season. Oli herkullista kanaa, perunamuusia ja herneitä! Iltasella lyöttäydyin taas skottien loiseksi ja söin Pad Thaita ekaa kertaa. Mun käsityksen mukaan siinä oli paistettua sipulia, kanaa ja jotain rehuja. Mutta herkkua sekin. Elämä on siis vaan treeniä ja syömistä. Kelpaa!

Nappia naamaan kun hammasta koskee

Tänään aamutreenien jälkeen yks tyttö tuli juttelemaan mulle. Sain kuulla kuumia juoruja (täälläki salilla hirveetä draamaa.. Ihanku eläisin keskellä salkkareita siis oikeesti...). Tyttö on syntynyt vuonna 1994 ja oli reissussa vuotta vanhemman veljensä kanssa. Tunnen oloni niin vanhaksi. Mentiin aamujumpan ja -suihkun jälkeen yhdessä ruualle. Ne suositteli mulle ruokalajia, jossa oli paistettua kananmunaa ja jotain pannukakkumaista leipää. Se oli ihan hyvää ja tajuttoman halpaa (30bht eli 0,76 euroo).

Singaporen valmentajat varotteli mua thaimiehistä. Ei kuitenkaan ahdista ainakaan toistaseks täällä treenaaminen. Kylhän noi tykkää tulla iholle ja huudella kaikkea (kaunis, minä rakastan sinua jne.), mutta kai se on vähän kulttuurijuttukin. Ne treenaa sekä painii mun kanssa ihan asiallisesti ja jättää perseilyn treenien ulkopuolelle. Se riittää mulle. Singaporen mamu-työläiset on häiritsevämpiä, ku ne vaan tuijottaa luukku auki lihankiilto silmissä eikä sano mitään. hrrr....

Reilun tunnin päästä mun pitää olla taas hyppäämässä narua. Mulla ei oo yhtää energiaa ja voisin vaa nukkuu huomiseen, mut jollain (pyhällä hengellä?) sitä jaksaa mennä taas tonne mäiskimään. :)

ps. Thaimaalainen hiustenkuivain = aja tukka auki ilman kypärää skootterilla

Toimisto

Säkkejä, käsisiteitä ja riippumatto,
jossa joku valmentaja viettää yleensä siestaa..

Toinen kehä ja skoottereita
(thaityyppien mielestä nää on motorbikes)

Toinen kehä, pari valmentajaa keekoilee siinä.

Viimein Thaimaassa

Olin heittäytynyt lomameiningille jo maanantai-iltapäivällä. Torstaina muutama paikallinen tuli ahdistelemaan mua ryhmäprojektien merkeissä. Vaikka olin luvannut itelleni, että en mieti koulua yhtään term-breakin aikana, niin otin rahotuksen kirjan mukaan. Lupauduin tekemään yhen tehtävän ens sunnuntaihin mennessä.

Keskiviikkona lähdettiin Nadjan, Carinan ja Carinan kolmen kiinalaisystävän kanssa Ladies' Nightiin. Päädyttiin mun lemppariklubille Zirkaan. Tanssittiin aamukolmeen, jonka jälkeen seuralaiset vaativat päästä kotiin (itsehän oisin jaksanu sulkemisaikaan asti). Hyvästeltiin uudet kiinalaistoverit ja puhuttiin taksimatkalla syvällisiä.

Mun elämän aikataulutus on aina niin hyvin suunniteltua, että pe iltana seitsemän tuntii ennen lähtöä lentokentälle en ollu pakannu, enkä ottanu selvää tarkasta lähtöajasta enkä tehny mitää muutakaa rakentavaa. Nukuin levottomasti muutaman tunnin, paiskoin paniikissa tavarat laukkuun ja soitin taksin. Mukava taksikuski jutusteli jotain omiaan, ja mä puoliunessa mietin et onhan mulla kaikki. Jetstarin lähtöselvitystiski oli heti sisääntulon kohdilla. Tiski oli jo auki ja minä laukkasin jonon jatkoksi. Laukku meni läpi punnituksesta ja sai tarrat matkaan. Ite suunnistin maastapoistumistiskin kautta ruokailemaan ja ostamaan ylihintaisen cosmon.

Lentomatkaviihdykettä

Changi Airportilla oli hiljasta aamukuudelta

Kolea sää Singaporessa

Lento lähti ihan ajoissa. En ehtiny torkkua koneessa, koska matka kesti vaan puoltoistatuntia. Virallisten poistumistoimien jälkeen odottelin mun laukkua, joka saapui hyvin pian. Kentän ulkopuolella mua odotteli taksikuski nimikyltin kanssa. Tää kaveri ei saanu musta juuri seuraa, koska nuupahdin aika pian. Matka salille kesti noin tunnin. Täyttelin papereita ja maksoin treenipaketin loppusumman. Seuraava huolenaihe oli vesi. Thaikuissa ei parane juoda hanasta. Koska en halunnut ihan ensitöikseni lähtä hortoilemaan skoballa vieraaseen paikkaan, yks valmentajista otti mut kyytiin. Oli kyllä niin thaifiilis, kun ilman kypärää istuin skootterin tarakalla. Pikaisella shoppailulla ostin vettä, täysjyväleipää (!!!) ja saippuaa. Turvallisen kotimatkan jälkeen mä pääsin vihdoin nukkumaan.

Ruhtinaallisten päiväunien jälkeen heräsin treenaamaan. Menin jo puolelta kattelemaan et mitä salilla touhutaan ku kuulu niin hirvee mekastus. Joillain oli omat privaattitreenit menossa. Niitä siinä seurailin aikani kuluksi. Meidän ryhmätreenit alko naruhyppelyllä (10min). Lisäksi mun käsisiteiden käärimistyyli meni taas uusiksi. Pääsin aika äkkiä lyömään padeja. Mulle potkutyynyjä piti sama valmentaja, joka vei mut kauppaan. Ollaan siis melkein tuttuja.

Valmentajat on tosi ystävällisiä, ja oon saanu jo lempinimen "kaunis" thaiksi. Siinä sitte koita lyödä padeja, ku tuntuu ettei kukaan ota oikein vakavasti. En tiiä johtuuko siitä ku nuori tytteli tuli yksinään tänne vai miksi nuo miehet kohtelee mua ihan hömelösti. No ihan sama. Treenaamaan tänne on tultu. Vaikkei kaikista sitä uskois. Yks jenkkiläinen mimmi ei hypänny narua, veti ihan hirveet marttyyriteipit polvee ja kuunteli vaan musiikkia alkulämpöjen ajan. Mun piti sit jossain vaiheessa olla niskapainii sen kans ni neiti valitti et käytän liikaa voimaa (okei, vähensin sitä ekan valituksen jälkee ja silti valivalivali) ja muutenki. Se oli ok niin kauan ku oli ite voitolla, mut sit ku mä sain hyvän otteen ni "yhyy lopeta". Wtf oikeesti?

Loppuajasta yks skottilainen nainen tuli jutustelemaan mulle. Se on täällä poikaystävänsä kanssa kuukauden ja neki on aika vasta saapunu. Sovittiin, että lähdetään yhdessä syömään ja hierontaan. Kävin pikasuihkussa, ja ennen skottien tapaamista sain pikaopastuksen skootterilla ajamiseen. Äidille kiitos, että sain mopon kun olin 15 kesänen teinihirviö! Ois ollu pikkasen vaikeuksia hallinnassa, jos ei ois ollu kokemusta mokomasta kapineesta ennestään. En kuitenkaan pihaa pidemmälle lähtenyt ekana iltana. Niin ja pyysin kypärän, vaikka harva niitä käyttää.

Skoteilla oli vuokrattuna auto. Hopea Yaris sai ensin oman tankkinsa täyteen, jonka jälkeen me mentiin porukalla thaihierontaan. Siellä sai kyynärpäästä, mutta rentouttavalla tavalla. Niillä oli sulonen koira pitämässä seuraa hierontaa odottaville sekä henkilökunnalle. Tuli ihan Jesse mieleen. Lihasten rentouttamisen jälkeen siirryttiin ruokapuoleen. Mä tilasin kookosjuoman (tuli ihan aidossa kookospähkinässä) ja papaijasalaatin äyriäisillä. Kuulostaa ehkä karseelta, mut ai vitsit että oli hyvää! Pitkän päivän jälkeen oli mukava käydä nukkumaan.

Hierojien seurakoira

Kookosjuoma

Tänään heräilin rauhassa. Huomasin sitten ilokseni, että vihoitteleva viisaudenhammas on nyt tosissaan. Mun poski oli turvonnu ja näytän ihan hamsterilta!! Kipuakin on. Onneks Thaimaassa ei tarvi mennä lääkäriin, että saa droppia. Lähimpää nappikauppaan vaan. Otin siis skootterin alle, hurautin kohti tuntematonta, tein äkkipysähdyksen bensantäydennyksen merkeissä ja löysin viimein apteekin. Kipuun ja tulehdukseen sain jotain tosi mielenkiintosen näkösiä pillereitä.

Teiden kuninkaat ajelee tämmösillä

Koska meillä ei ole sunnuntaisin treenejä, huristelin ympäriinsä tutustumassa lähialueeseen. Kun lähimaisemat oli tsekattu, lähin Karon Beachille. Me oltiin viime jouluna Jennan kanssa Katalla ja palloiltiin välillä Karonillakin. Aikani huristeltuani maisemat alko näyttää tutuilta. Pysähdyin ostamaan pari paitaa treenejä varten. Vähän kauempaa löysin ihanan intialaisen ravintolan ja söin niin epäterveellistä ruokaa, että lihoin varmaan kolme kiloa sillä yhellä syömisellä! Chicken Kormaa riisillä, prataa ja ananasmehua. Aijaijai. Maha täynnä en jaksanu lähtä skoban rattiin, joten menin vain tien yli ja otin jalkahieronnan. Nukahdin jalkahierontapedille, oli niin raukee olo. Sain jalkojen lisäks vielä vähän niskahartiahierontaa, jolloin tajusin: paloin auringossa. Tsiisus sentää, että ihmislapsi osaa olla tyhmä. Sain muute mahtavan rusketusrajan olkalaukusta. Skootterilla ajaessakin voi siis palaa.

Myrskyävä Nai Harn Beach

Jalkahieromo

Palanut kinkku

Tänään käyn siis vielä kerran kaupassa. Ostamassa aloe vera geeliä, aurinkorasvaa ja ehkä maitoa (protskuu!!). Vasemman puoleinen liikennekään ei ole mikään ongelma. Yllättävän helppoo oli itseasiassa vaan alkaa ajamaan väärää puolta. Mitä nyt eka liikenneympyrä aiheutti pienen ajatuskatkoksen. Onneks on low-season ni ei oo niin paljoo farangeja ku vois olla... 

ps. sää ei oo mikää mahtavin. Nyt on sadekausi ja sen kyllä huomaa. Myrskyää aika paljon.