Singlanthong Muay Thai

Otin parina päivänä kameran mukaan salille, että saan jotain kuvamateriaalia tänne sekä muistoksi itelleni. Saming on yks parhaimpia valmentajia kenen potkittavana oon ollu. Jadé ja Jacqueline ovat mun sparrikavereita. Varsinkin Jadé on nykyään niin vahva, että mulla meinaa loppua usko painissa kun se heijaa mua puolelta toiselle.

Mun tulee tosi kova ikävä näitä ihmisiä. Lentokoneessa sitten viimeistään itken valmentajan ja kanssatreenaajien perään. En tiedä millon nähdään uudestaan. Joitain tyyppejä en näe varmaan enää ikinä. Treeneihin on ollut aina tosi kiva mennä, koska salilla on niin hyvä henki. En ikinä oo lähteny huonolla fiiliksellä pois. Vaikka treenit menis iha päin persettä, niin viimeistään jutustelu muiden kanssa kohentaa mieltä.

Minä ja Saming ennen treenien alkua

Vähän öljyhierontaa jaloille ennen naruhyppelyy

Kaijuttimista soi "Call Me Maybe"

Jadé ja mä

Juomatauko

Pystypainii

Brandon vahtii meitä ettei tehdä tuhmuuksia

Saming ja minä taas!

Minäää ja ihana Jacqueline

Kuka kirosi laatikkoni

Tiedättekö mikä murheenkryyni yks pahvilaatikko on mulle ollut?

Jo ennen Singaporeen tuloa ajatuksen oli, että vaihdon lopussa voi sitten postittaa ylimääräistä tavaraa Suomeen. Matkalaukun painoraja Finnairin säännösten mukaan on kuitenkin vaan 23kg ellei halua maksaa itseään kipeäksi. Kaveri oli Etelä-Koreasta laittanut ihan kohtuuhintaan muutaman pahvilaatikollisen kamaa Suomeen. EU:n sisällähän on ihan helppoa tämä postittelu, mutta aavistelin joitain ongelmia EU:n ulkopuolelta lähetettäessä. Koreahan on EU:n ulkopuolella. Koska Anulla ei ollut mitään ongelmia koreapostin lähetysten kanssa, niin jotenkin sitä naiivisti kuvittelin Singaporen menevän samaan kastiin.

No ei mennyt.

Muutama viikko sitten (toim. huom. kotiinpaluulentolippujen oston jälkeen) googlettelin postilähetysten hintoja. Arvelin, että lähetettävää tavaraa on noin kymmenen kiloa. Hinta halvimmillaan oli reilu kolmesataa dollaria (eli noin kaksisataa euroo). Tämä siis maatapitkin matkustaville etanalähetyksille. Kalliimmallakin pääsee.

Olin saada sydärin. Halusin lähettää nimittäin jotain vaatteita, joita en haluu Thaimaahan viedä vikalle kuukaudelle. Samoin kirjoja (mm. 50 shades -trilogia, jota en saanu luettua vieläkään) ja jotain pientä krääsää, kuten koruja, vanhat hammassuojat, sykemittari lähettimineen, laskin, extranyrkkeilyhanskat, koruja, DVD:itä, hiustenmuotoiluveitsi (tääkin oli mukana, jos oisin otsatukan halunnu pitää) + muuta sälää. 300 dollaria tommosen roinapaketin lähetyksestä on vaan ihan liikaa mun mielestä. Varsinkin kun pitää vähän miettiä tätä rahankäyttöä, ettei tarvi tiliä vetää miinukselle.

Huvikseen tarkistin paljon maksaa Thaimaasta kymmenen kilon paketin lähettäminen Suomeen. No, se kustantaisi kuusikymmentä euroa. Kirosin kyl Singaporen hinnotteluintoa useita minuutteja. Yksi idea oli laittaa kaverin mukana Thaimaasta Suomeen tavaraa. Ongelmaksi jäi enää, että miten mä saan tavarat Thaimaahan, kun lippu oli jo ostettu.

Äidithän on viisaita, eikö? Ainakin toisinaan. Ainakin tämmösissä jutuissa. Soitin äidille mm. tästä dilemmasta. Fiksu mami keksi, että ostaisin sitten "lisämatkatavaralaukun" Thaimaahan. Muuten hyvä idea, mutta voisi tulla kalliiksi, koska olin jo ostanut halpalentoyhtiön lipun 20kg check-in laukulla. Miksi oi miksiiii en ajatellut tätä ylihintasta laatikonlähetysongelmaa ennen kuin ostin liput? Missä mun kristallipallo, jolla nään tulevaisuuden sudenkuopat?

Yksissä treeneissä rasvasin jalkoja semmosella thaikkumömmöllä (oleellinen tieto). Eräs mies kysyi, miksen käytä öljyä vaan rasvaa. Sanoin, että yritän käyttää kaikki ostamani mömmöt, koska en voi raahata niitä mukanani. Sitten selitinkin kuvailemani hintaongelman. Hänellä sattuikin sopivasti olemaan yritys, joka lähettää tavaraa ympäri maailmaa. Lupautui auttamaan mua. Hän sanoi, että saan lähetyksen huomattavasti halvemmalla hänen kauttaan kuin yksityishenkilönä. Mielessäni kiitin Buddhaa ja muita korkeita voimia. Tarkkaa hintaa varten hän tarvitsisi tarkat mitat laatikosta sekä painon. No problem! Paitsi, ettei mulla ollut vielä edes pahvilaatikkoa.

Kauppareissuhan siitä tuli. Läheisessä marketissa oli kasa tyhjiä pahvilaatikoita yhdellä ylähyllyllä kodinkoneosastolla. Menin sitten läheiseltä myyjältä kysymään, että saisinko mä yhden tyhjän laatikon. Hän sitten sanoi, ettei niitä ole. Toinen myyjä sanoi, että tule ens viikolla uudestaan. Oli just ollut kiinalainen uusivuosi, niin ei ole kuulemma pahvilaatikoita (en tiedä miten CNY ja pahvilaatikot liittyvät toisiinsa, varsinkin kun niitä oli siellä hyllyllä). Eihän siinä. Kyllä mä pari päivää voin odottaa The Laatikkoa. Seuraavana päivänä kuitenkin piti jo mennä kauppaan (oli vissiin soijamaito loppu). Jollain muro-osastolla vanhempi kiinalainen rouvashenkilö purki tavaraa. Siinä se kökötti! The Laatikko. Kysyin, että sopiiko viedä. "Monta haluat? Vie vaikka kaikki!" "Yks riittää. Kiitoskiitos."

Soijamaito laukussa ja laatikko kainalossa kiemurtelin ihmismassojen sekä MRT-asemien porttien lävitse kotiin. Seuraavaksi vuorossa ois luonnollisesti ollut oleellinen toiminto nimittäin laatikon täyttäminen. Vaatekaapin ylähyllyltä tavoittelin hupparia, joka oli ollut mun lämmike edellisellä nyrkkeilyreissulla. Se mokoma haisi ihan sieneltä. Homesieneltä. Hirveellä ragella kävin äkkiä koko ylähyllyn ja loputkin vaatekomerosta läpi. Enemmän tai vähemmän tunkkaselta haisivat mokomat. Pikkasen vitutti, koska tähän osasyy oli mun kämppis* (selitys tekstin lopussa). Hain kaupasta ydinräjäyksen voimalla toimivaa bakteerintappajaa. Siinä liotin sienipaitoja useemman tunnin. Liotushoidon jälkeen heitin pesukoneeseen ja pesin niin kuumassa kuin kestivät (osa 60 asteessa). Kamojen kuivuttua haistelin aika tarkkaan etteivät vaan lemua sienelle.

Pakkasin laatikon ja punnitsin sen: 11kg. Otin mitat: 30cm x 52cm x 35cm. Laitoin viestiä YY:lle eli sille auttavalle kädelle. Tyypin nimikirjaimet ovat YY, joten asioiden selkiyttämiseksi puhuttelen häntä tässä tekstissä tästä eteenpäin "YY"). Oli loppuviikko, perjantai tai torstai. Sanoin, että voin tuoda laatikon ti tai ke sen piilopaikalle. Lähtö Singiksestä tapahtuisi torstaina. Vastaukseksi sain viestin: Tule maanantaina Luzerne Buildingiin. Hinta on 240$. Tee "commercial invoice", josta näkyy joka ikinen tavara sekä sen arvo. Arvo ei voi olla 0$. Ota humioon, että vastaanottaja voi joutua maksamaan tullimaksuja/veroja riippuen lähetyksen arvosta.

Meni vähän pakkaukset uusiksi. Tuli myös käytyä Suomen tullin sivuilla, joilta selvisi ALVittoman lähetyksen arvon rajaksi 22e EU:n ja/tai veroyhteistyöwhatever maiden ulkopuolelta tuodulle lähetykselle. Oli muuten puolittunut just vuoden vaihteessa. Vielä 2012 raja oli 44e. Jälleen: kristallipallo? Anyone?

Pakkausrupeaman tulos: ei pikkurihkamaa (koruja) tai liian arvokasta (sykemittari) tavaraa. Pakettiin lähti vaan vaatteita sekä kirjoja ja yhdet nyrkkeilyhanskat, joita en tarvi Sinbillä. Laatikko keveni vähän (11kg -> 8,5kg). Koululta kävin ostamassa teippiä, jolla sinetöin koko komeuden. Googlasin miten semmonen "commercial invoice" tehdään. Kaikkea sitä muutaman kirjan ja rätin takia joutuukin funtsimaan.

Netistä etsin ohjeet, kuinka pääsen Luzerne Buildingiin. Katselin oikeat metrolinjat sekä asemat. Onneksi se pytinki oli tyyliin ihan aseman kulman takana. HAHAHAHA. Niin vissiin. Luulin, että olin kärsinyt jo tarpeeksi päänsärystä yhen pirun lootan postittamisessa. Paras oli vasta edessä.

Maanantaina heilautin treenilaukun olalle ja pahvipakkauksen syliin. Olo oli kuin kantojuhdalla, mutta kerrankos sitä kävelee parikymmenkiloisen taakan kanssa helteessä. Kävin koululla tulostamassa "invoicen" ja nostamassa pankkiautomaatilta rahaa. Onneksi ei ollut ruuhka-aika, niin mahduin rojujeni kanssa metroon. Dhoby Ghautin asemalla piti vaihtaa toiseen linjaan. Kaikki ok, kunnes uuden linjan junan ovet menivät kiinni ja tajusin lähteneeni väärään suuntaan. Seuraavalla asemalla pois ja tällä kertaa oikeaan suuntaan. Tässä vaiheessä vähän katselin jo kelloa, että ehdinkö treeneihinkään ajoissa.

Pääsin kohdeasemalle Boon Kengiin. Tästähän oli enää kivenheiton mitta Luzerneen. Otin oikean ulostautumiskäytävän. Maan päälle putkahduttuani mulla ei ollut mitään käsitystä mihin suuntaan mun pitäs lähtä. Onneks oon kehittynyt aivan superiksi kartanlukijaksi. Aseman kartta tiesi kertoa, että vasemalle. Se oli jo hyvä alku. Kävelin jonkun eläkeläiskommuunin läpi oikealle tielle. Hieno homma. Sitten piti taas miettiä, että oikea vai vasen. Tässä vaiheessa pitää muistuttaa, että oon ison treenikassin ja 8,5kg laatikon kans iltapäivällä helteessä keskellä tuntematonta aluetta. Kyselin ihmisiltä suuntaa ja kukaan ei osannut auttaa mua. Muistin, että osoite oli 72 Bendemeeren Road. Tie oli oikea, numero ei. Hoksasin erään rakennuksen seinästä numeron 28, jonka takana oli 34. Se oli siis numeroiden kasvusuunta. Järkevästä ajateltuna siihen suuntaan lähtiessä löytäisin numeron 72. VÄÄRIN. Aikani käveltyäni ja kyseltyäni istuin numero 994 Beendemeeren Roadin kohdalla. Soitin kämppikselle, että neuvoo mut oikeaan suuntaan. Asiaa ei auttanut akun loppumisuhka, Xuen hidas nettiyhteys, molempien epäselvä englannin lausuminen (Luzerne Building?? Bendemeeren Road??), mun kiristyvä aikataulu ja hahmotusvaikeudet (Xue: "seuraa tietä", Mä: "kumpaan suuntaan?", Xue: "eteenpäin", Mä: "siis oikealle vai vasemmalle?", Xue: "tietä pitkin").

Vaikeuksien kautta voittoon! Löysin nimittäin Xuen avustuksella mokoman Luzerne Buildingin. Voittajafiilis jatkui ihan niin kauan kun selasin listaa rakennuksessa toimivista yrityksistä. Ei meinaan sanallakaan ollut thainyrkkeilystä, Siam Arenasta (YY anto mulle Siam Arenan jotain mainoslappuja), tuonti-/vientipalveluista, YY:n itsensä nimeä eikä muutakaan minkä avulla oisin voinut suunnistaa. Kyselin taas ihmisiltä, mutta kukaan ei tiedä mitään. Kävelin romuineni kerroksia läpi etsien YY:tä ja hänen tilojansa. Päästyäni kuudenteen sekä viimeiseen kerrokseen vedin viimeisenkin toimiston kohdalla vesiperän. Istahdin Luzernen käytävälle väsyneenä, vittuuntuneena ja hikisenä. Seuranani olivat nyrkkeilykamat sekä HITON LAATIKKO. Tässä vaiheessa olin lähes kypsä paiskaamaan koko laatikon sieltä kuudennen kerroksen ikkunasta kadulle. Singaporen laki-intoilun takia oisin saanu siintä vähintään 1000$ sakkoa, joten annoin laatikolle armoa. Soitin taas Xuelle.

Pyysin sitä googlettamaan tän jätkän nimeä, Luzernen jokaikisen toimiston ja niiden netissä mainitut työntekijät, nuuskimaan Facebookkia, ihan mitä vaan. Voittajaolo hävisi viimeistään, kun mietin miksen pyytänyt YY:ltä itseltään puhelinnumeroa (oltiin aiemmin viestitelty Facebookissa). Istuin käytävällä rojuineni ja kirosin Xuelle laatikkoa. Olin jo myöhässä treeneistä, mutten tiennyt onko YY tiistaina tai keskiviikkona tavoitettavissa, koska se pyysi mua tulemaan nimenomaan maanantaina. Ikuisuudelta tuntuvien minuuttien jälkeen totesin, että vitut tästä, meikä lähtee treeneihin. Otin taksin treeneihin (junalla ois menny puol tuntii + kävelymatkat = 45min). Olin 20 minsaa myöhässä, mutta onneks ei ollut niin justiinsa.

Jacqueline oli treeneissä. Sattuipa sopivasti, että hänellä oli YY:n puhelinnumero. Käsisiteiden käärimisen lomassa soitin ja selitin mitä oli käynyt. "Pääsetkö huomenna? Oon varastolla kympistä eteenpäin". Treenien lopuksi mietin laatikon kohtaloa. Kotiin matkustaminen kestää tunnin, salilta Luzerneen 45min ja mulla oli vielä ilallistreffit kaverin kanssa Dhoby Ghautissa. Kaiken kukkuraksi ulkona alkoi sataa treenien päätteeksi aivan kaatamalla. Laatikko sai jäädä Samingin luvalla salille yökylään.

Seuraavana päivänä hain The Laatikon salilta, raahauduin jo tuttua reittiä Luzerneen, soitin YY:lle ja viimein asiat alko rullaamaan. Sen tilat olivat kellarikerroksessa (minne ei muuten mennyt hissi, joten en tajunnut koluta sitä läpi edellisenä päivänä) ja kulkivat nimellä Scuba-jotain eli jotain sukellukseen viittaavaa. Olipa jännä juttu ettei löytynyt. Jos ei pelkkää kärsimystä ja hampaidenkiristystä, niin jotain hyvääkin. Hinta oli "vaan" 180$. Pikkasenko olin ilonen kun pääsin siitä kirotusta tötteröstä.




*Olin lähtenyt jouluks Thaimaahan ja laittanu huoneen ikkunan kiinni. Kämppis oli avannu sen sepposen selälleen ja lähtenyt kaverilleen kolmeks viikkoo. Ei sit tullu mieleen, et asutaan tropiikissa ja täällä sataa. Silloin kun tulee myrskysade, niin se sataa ikkunasta sisään. Mun sänky ja vaatekomero on ikkunan puolella, joten kämppiksen sängylle/vaatteille ei käynyt mitään. Mulla sen sijaan meni patjatkin vaihtoon. Oli tosi kiva tulla Thaimaasta himaan ja alkaa soittelee tonne asuntohuoltoon vai mikälie palvelunumero onkaan, että saiskos uudet petivaatteet, patjat ja tyynyn. Kaikki homeessa. En sitten tajunnut, että kosteus oli mennyt mun vaatekomeron ylähyllylle -> laitoin hupparin sinne odottamaan uutta Thaimaan matkaa -> sienen haju tarttui kivasti....

Rubini

Hirveellä kiireellä treffaan ihmisiä täällä kaikkien muiden asioiden järjestelyn sekä treenin lomassa. Rubinin kanssa vietettiin laatuaikaa maanantaina mun treenien jälkeen. En ole vissiin hirveästi puhunut kyseisestä henkilössä tässä blogissa, mutta ollaan oltu tiivisti yhteyksissä. Jos ei muuten niin spammaillaan toistemme Facebook-seiniä.

Rubini on yks maailman ihanimmista ihmisistä. Tutustuttiin ekaa kertaa viime lukukaudella. Oltiin samassa ryhmässä HR:n projektissa. Siinä touhutessa tajuttiin, että huumorintajut kohtaa. Ei hirveesti hengailtu vapaa-ajalla yhdessä, koska aikataulut meni aina aivan totaalisen ristiin. Hyppytunnit vietettiin yleensä jauhaen shaibaa universumin asioista.

Rubini ja minä

Mentiin Dhoby Ghautille syömään illallista (olin nälkäinen kuin hirviö, koska oli pitkä ja hektinen päivä takana). Vierähti aika pitkä tovi "syödessä" kun juteltiin niin paljon. Rubini valmistu nyt NYP:istä ja on hyväksytty britteihin jatko-opiskelemaan yliopistoon. Se myös läpäs ajokokeen tällä viikolla. Syystäkin tyttö oli revetä liitoksistaan. Yliopistoon pääsy tarkottaa myös sitä, että mä lähden britteihin kyläilemään Rubinin luokse tulevina vuosina. Sen koulu kestää siis kolme vuotta ja pääaineena englannin kieli.

Rubini: "Do you want some ice kachang?"

Minä: "What's that?"

Rubini: "You've been here for one year and you haven't tried ice kachang???!!!" 

Tässä vaiheessa tuli kamalat takautumat yhdestä aasialaisesta jälkiruuasta, jota menin kokeilemaan. Siinä oli bataattia ja vietnamilaista violettia perunaa kuutioina sokeriliemessä. Taisi jättää traumat.

Minä: "Is it vegan?"

Rubini: "Yes."

Minä: "Is it full of sugar?"

Rubini: "......... yes."

Minä: "It makes me fat!!1"

Rubini: "We can share? You have to try it before you go!"

Minä: "Ok ok. I go running tomorrow."

Rubini kuitenkin tuli takaisin toisenlaisen annoksen kanssa. Se sano, että ei viiti kiusata mua liikaa, joten tilasi meille jotain hedelmäisempää. Tämän nimi oli ice fruit sego tai fruit ice sego.

Sego

Jää-hedelmä-seko oli tosi hyvää. Jos laittaa hedelmää, väriainetta ja sokeria sekaisin, niin hirveen pieleen ei voi mennä. Kipossa oli ainakin hunajamelonia, mansikoita, mangoa, ananasta ja mätipalleroita muistuttavia limenvihreitä sekä pinkkejä hyytelöjuttuja.

Rubini: How do you look like when Johannes walks by?
*picture*
Rubini: Is that your expression??
Minä: You said Johannes!

Mulla oli joku TOSI HYVÄ JUTTU kesken.

MRT on jees. Parempi ku VR.

Sunnuntaisoutelut

Sunnuntaita vietin Juliennen seurassa. Käytiin syömässä ja katsomassa elokuva. Mä sain valita leffan, mutta ajattelin vähän toisenkin tunteita. Jos olisin ihan itse saanut päättää, niin oltaisiin menty katsomaan poliittinen trilleri. Valitsin seuraavaksi mielekkäimmän vaihtoehdon, joka oli kiinalainen komedia. Trailerin olin nähnyt pyörivän MRT-asemien telkkariruuduissa.

Journey to the west oli aivan huippu! Naurettiin kyyneleet silmissä ja vatsalihakset krampissa. Pääosissa olivat buddhalaisuutta harjoittava "unshaved monk" ja demonintuhoaja supertaistelijanainen. Ihana elokuva. Lopussa nähtiin vielä tietokoneanimaatiolla toteutettu Buddha. 

Sekalaisia kuvia kyseiseltä illalta:

Nuttura

Ruoka

Juoma

Toveri

Mutru

Hygienia

Pinkki

Sunnuntai oli mukava rentoilupäivä. Maanantaina kaikki oli toisin. Olipas dramaattisesti ilmaistu, mutta sitä oli kyllä ilmassa. Nimittäin draamaa. Pahvilaatikon muodossa.

Hikoilu on kivaa

Torstaina en mennyt treeneihin, koska olin keskiviikkona ollut vielä aika huonovointinen. En myöskään halua räkiä kanssatreenaajien päälle, joten niistin nenäontelot tyhjiksi treenejä edeltävänä päivänä. Vointi oli sen verran hyvä ja pirtsakka, etten viitsinyt jäädä kotiin makaamaan. Lähdettiin Xuen kanssa pyörimään Chinatowniin ja kaupungille.

Mä etsin kuumeisesti kiitoslahjaa valkulle. Xue osti perheelleen tuliaisia. Jotain kanakeittomaustetta se halus ehdottomasti hakea Chinatownista. Siellä me törmättiin sattumalta johonkin jenkkityttöön, joka oli koulun kanssa reissaamassa Aasiassa. Olivat käyneet Vietnamissa ja menossa Intiaan. Mikä koulu se semmonen on? Minäkin haluan!

Paras bubble tea koju

Orchard ION foodcourt

Xuen kanankoivet olivat kuvauksellisella tuulella

Perjantaina pääsin teeneihin. Elämä näyttikin taas elämisen arvoiselta niiden jälkeen. Ihan selkeet endorfiinitumaukset saan salilta. Viiden päivän treenaamattomuus teki musta vaan vihasen. Viiden päivän treenaamattomuus teki myös läskin olon, joten vetäsin hikipuvun päälle lenkille. Sain vihdoinkin kuvamateriaalia kyseisestä asusta. Mun mielestä se on aika siisti puku. Ehkä mä vaan alan käyttää tota takkiakin ihan siviilissä. Naama punasena ja hikipisarat takinsuusta roiskuen kävisin kaupassa. 

Joskus en laiskuuttani jaksa lähtä heti aamusta lenkille, vaan se venähtää tonne kymmenen tai yhdentoista puolelle. Aurinko on jo aika korkeella siihen aikaa, mut onneks mun vakiolenkki menee puistossa. Se on ihan hyvä paikka juosta vaikka keskipäivällä, koska puut varjostaa. Puistosta asunnoille on sit mentävä kävelytietä, joka menee autotien vieressä eikä mistään varjoista tietoakaan. Välillä lippiksen alta vakoilen autoilijoiden ja matkustajien ilmeitä. Jotku ilmeet on ihan vakoilemisen arvoisia. Oon mäkin kyllä varmasti näky. Musta kumipuku päällä meiksi hölköttelee auringon paahteessa kun varjossakin on +30. Ei auta. Läskin on hölkättävä.

Se oli siinä

Julienne oli iloinen, minä en.

Kokeet on ohi! Seuraavaksi mulla on koulua vasta syksyllä Lappeenrannassa. Ulkoistaminen oli vähän semmosta ympäripyöreää ja toisinaan hieman kuivaakin luettavaa. Supply Chain Forecasting oli ihan mielenkiintosta. Valitettavasti tulin kipeäksi alkuviikosta, joten treeneissä oon ollu viimeks lauantaina ja seuraavan kerran meen huomenna eli perjantaina, jos olo on tänään ok.

Nuhanenä

Kipeänä olo tarkoittaa sitä, että mulla on aikaa. Varsinkin tällain mukavasti kun koulukin loppui. Olen laittanut suuremman vaihteen kesätyöhakuun päälle (eilen maltoin mennä nukkumaan vasta yhdeltä yöllä) ja oon alkanu pakkaamaan mun kamoja. Pyykkäsin puolet vaatevarastosta, heitin menemään luentodiat ja muut koulumatskut sekä lajittelen tavarat "Thaimaahan", "Postipakettiin" ja "Heitän pois" -pinoihin. Pois heitän kuluneet ja kulahtaneet vaatteet, postiin Suomeen lähtee sellaiset mitä en Thaikuissa tarvi ja matkalaukkuun mukaan otan treenikamat sekä muuta säähän sopivaa lomavaatetta.

Yks suuri ongelma on, että mitä mä hommaan mut valmentajalle lahjaksi. Oon yrittäny googlettaa mistä saa suomalaista designia Singaporesta (tulos: kirjakaupassa myydään muumikuvioituja vihkoja.....) tai jotain muita kuningasideoita. Girya-kuulan eli kahvakuulan oisin ostanut salille kaikille yhteiskäyttöön, mutta ne on ihan naurettavan hintasia täällä Singiksessä (noin sata euroo per pallo). Koska en ole miljonääri, niin antaa olla. Valkun vaimolta kysyin vinkkejä, niin se sanoi, että hiusvahaa. Okei, "kiitos mahtavasta valmennuksesta ja panostuksesta minuun, tässä hiusvaha". Hiusvaha ei ole tarpeeksi kuvaamaan kiitollisuudentunnettani valkkua kohtaan. Muita ongelmia ovat:

1. Hän on thaimaalainen: Kaikki muu paitsi aito thaimaalainen on huonoa. Thaimaalainen ruoka on parasta, thaimaalaisten tapa tehdä asiat on ainoita oikeita jne. Lisäks hän käy niin usein Thaimaassa, että en viitsi antaa mitään thaimaalaista roinaa, koska se saa niitä itsekin helpommin/halvemmalla kuin mä...

2. Mies: Naisena musta on vaikea keksiä miehelle lahjaa. Varsinkin kun se ei ole sun puoliso tai isä tai veli. Enkä mä sille mitään työkalupakkiakaan voi ostaa...

3. Ei rahasta pulaa: Jos oisin Thaimaassa ja miettisin parasta lahjaa paikalliselle valkulle, ni se ois ehdottomasti raha, koska sitä niillä ei oo koskaan liikaa. Koska mun valkku on siirtynyt Singikseen ja tekee kovaa tiliä, niin rahaakin tulee ovista ja ikkunoista.

4. Laji on thainyrkkeily: Netistä yritin etsiä neuvoa, mitä antaa valmentajalle lahjaksi. Sieltä tuli joogamattoa, lahjakorttia hierojalle, urheiluvaatteita, muita lajivarusteita, lippua matsiin/turnaukseen, kauneudenhoitotuotteita, proteiinijauhetta, terveystuotteita... Ei, ei ja ei. Se saa työnsä puolesta vaatteet sekä varusteet, sillä on suhteet nyrkkeilystadioneille ja muutenkin pääsee minne haluaa katsomaan matseja ihan ilmasiks, mitää proteiinijauhetta se ei käytä eikä mitään terveystuotteitakaan. Ellei ne oo thaimaalaista. Joita se sit käyttääkin jo.

No, mä lähden tänään kaupungille kiertelemään ja toivon löytäväni jotain. Ehkä mä vaan suosiolla ostan muumivihon ja kymmenen purkkia hiusvahaa.


Kämppikset on vähentynyt. Ensimmäinen lähti tiistaina ja toinen viime yönä. Enää mä ja Xue ollaan jäljellä. Me häivytään samana päivänä, Xue muutamaa tuntia aikaisemmin. Ihanan rauhallista täällä kämpässä. Kukaan ei laula tai puhu itekseen tai ota suihkuja keskellä yötä tai potki huonekaluja kotiintullessaan tai huuda puhelimeen maratoninmittaista keskustelua tai varaa suihkua aamulla puoleksi tunniksi ennen koulun alkua tai soita musiikkia koneelta kun yrität opiskella tai jätä tiskejä tiskialtaaseen tai jätä jääpala-astiaa täyttämättä. Halleluja!

Koska opiskelu on kivaa:

Strategies for aggregate planning.....

...asdasdasdasdasdASDASD!!!11+?%#

Selityksiä selityksiä

Olen pahoillani hiljaisuudesta. Tätä jatkuu vielä pari päivää, koska mulla on kokeita vielä maanantaina ja tiistaina. Viimestään keskiviikkona raapustelen taas jotain tänne.

Stay tuned!

Kiinalainen Uusi Vuosi

10.2.2013 alkoi käärmeen vuosi kiinalaisessa kalenterissa. Singaporen valtaväestö on kiinalaisia (huom! singaporean chinese, ei kuitenkaan chinese chinese), joten vuoden vaihtuminen näkyi täällä. Ensimmäisenä kevätjuhlan lähestyminen näkyi ruokakaupoissa sekä lisääntyneillä ulkomarkkinoilla. Ihmiset hamstrasivat ruokatarvikkeita jo viikkoja etukäteen. Kauppoihin ilmestyi CNY (Chinese New Year) kamaa: ananaskeksejä, suklaakolikoita, punaisia koristeita, tietynlaisia mandariineja, höyrytettyjä kakkuja, hirveesti erilaisia siemeniä (varsinkin vesimelonin siemeniä), marinoitua kuivalihaa jne. 

Juhlan teemana on vauraus, terveys, onnellisuus ja onnekkuus. Näihin liittyvät ruuat, lahjat ja traditiot. Esimerkiksi ruokien nimet tarkoittavat vaurautta tai hyvää onnea. Ruuan määrällä halutaan näyttää, että ollaan vauraita eli meillä on kaikkea. Tämä näkyi konkreettisesti hirveänä ruuhkana kaupassa. Perheen äidit hamstrasivat kärrikaupalla ruokaa, jota filippiiniläiset kotiapulaiset pakkasivat hikihatussa autoihin. Ruokakauppaan meni joillain jopa 800 dollaria (=n. 480 euroa). Ja se oli vasta ensimmäinen kierros.

Kana - Syödään joka paikassa, koska jopa köyhillä on siihen varaa

Kala - Nimi kiinaksi meinaa ylitarjontaa, eli kala tarkoittaa vaurautta. Tätä pitää aina olla niin paljon että jää yli.

Mykyt - Vaurautta ja onnea. Mykyn valmistaminen symboloi onnen pakkaamista taikinan sisälle. Lopulta tämä onnipaketti syödään.

Buddhalaiset herkut - Vaurautta.

Mandariinit - Hyvää onnea. Suosituin CNY hedelmä.

Siemenet - Hedelmällisyyttä ja lapsirikkautta.

Niangao (vanukas) - Nimi tarkoittaa vauraampaa vuotta.

Nuudelit - Pitkät nuudelit symboloi pitkää elämää.

Karkit - Punaisessa tai mustassa laatikossa. Yleensä annetaan lapsille lahjaksi.

Kuivaliha - Rullatyyppinen kuivaliha näyttää siivutettuna kolikoilta, ja sen nimi tarkoittaa 'laskea rahaa'. Marinoitu kuivaliha käy myös lahjasta.

Taro-kakut - Taro-kasvista valmistettuja kakkuja.

Retiisi-kakut - Retiisiä, riisijauhoa ja sokeria. Siitä on CNY jälkiruoka tehty.

Raaka kala -salaatti - Tämän syöminen tuo hyvää onnea. Yleensä tätä syödään uuden vuoden seitsemäntenä päivänä.

Kiinalaiseen Uuten Vuoteen kuuluu sukukokoustyyppinen illallinen. Yleensä suvun vanhimman luokse tai hänen lähelle sijoittuva tapaaminen kuluu ruuan ja lahjojen merkeissä. Lahjat annetaan nimenomaan punaisissa paketeissa, joiden sisältö on yleensä rahaa. Vanhemmat antavat lahjoja lapsille ja avioparit antavat lahjoja naimattomille. Rahamäärän tulee olla parillinen luku, koska pariton viittaa hautajaisiin. Punainen väri karkoittaa pahaa onnea ja pahoja henkiä. 

Xue lähdössä sukutapaamiseen

Itsehän vietän Kiinalaista Uutta Vuotta koulukirjojen, juoksulenkkareiden ja YouTuben parissa. Tein mä kasviskeittoakin. Moni paikka on kiinni sunnuntain, maanantain ja tiistain (mm. mun thaikkusali).

VeganBurg

Kävinpä Juliennen kanssa yks päivä VeganBurgerilla treenien jälkeen. Oli aika herkullista. Ja vegaania.

Mun "tee vielä nämä asiat ennen lähtöäsi"-listalta on hävinnyt pari kohtaa. Vielä pari jäljellä. Kolmisen viikkoa jäljellä Singaporessa, ennenkuin otan hatkat Thaikkulaan. Eräs toveri Suomesta tulee viihdyttämään mua Thaimaahan pariksi viikoksi ja pitämään seuraa bungalowiin. Siitä myöhemmin lisää.

Koulua ei enää ole. Ainoastaan loppukokeet ovat jäljellä. Treenaan minkä jaksan ja kerkeän. Lopun aikaa tsillailen kavereiden kanssa. Eilen mä ja Xue käytiin Takashimayassa. Xue osti jotain keksejä ja äyriäissipsejä sinne sen sukujuhiin.

Mietin yks ilta, että miks tuntuu niin kamalalta palata Suomeen. Tulin tulokseen, että ilmasto on syy numero yksi mun vastahakoisuuteen. Mua ei oo vaan tehty siihen kylmään ja pimeään. Joka vuosi haluan hypätä rekan alle kaamosmasennuksen huippuhetkinä. Hyvänä kakkosena tulee treenin määrä. En mä vaan Suomessa pääse thaikkuilee 6-12 kertaa viikossa. Jordan on yrittäny opettaa mulle positiivista ajattelua, joten yritin keksiä mukavia syitä palata kotimaahan. Niitä ovat kaverit, auto, Jesse, opiskelun vika vuosi (valmistuisin tosta tradekoulusta), Pinkin keikka (jonne Anita-beibe on jo hommannut liput) ja Lappeenranta Fight Night eli vapaaottelua.

Materiaa ja mustelmia

Esittelen tähän väliin mun Thaimaasta hankkimat mittatilaustavarat. Ekana on hammassuojat. Oisin halunnut violetilla pohjavärillä ja hopealla tähdellä, mutta niillä ei ollu hopeita tähtiä. Eikä mun mielestä violetti ja kulta sovi yhteen. Hammassuojat on tehty niin, että ne otti muotin mun omasta purukalustosta. Brittiläinen hammaslääkäri, joka on muuttanut Phuketiin sitten tekee nämä ilmeisesti jossain kotilaboratoriossa. Hintaa oli 2500bht jos oikein muistan. Fightlabista hommasin.

Shortsit sain sitten haluamassani väriskaalassa. Etupuolella lukee mun nimi thaiksi ja takana on teksti "PAWS UP". Paws up liittyy Lady Gagaan, mutta sopii hyvin thaikkuunkin, koska pitää muistaa pitää kädet ylhäällä.

Hammassuojat

Niina

Tassut ylös

Seuraava kuva on otettu meidän salilta. Brandon ottelee Bangkokissa lauantaina Lumpinee-stadiumilla. Se on vissiin sen viides matsi siellä, jos oikein muistan. Eikä oo poikaa iällä pilattu. Se täytti joulukuussa 18. Brandonin vieressä on Chu, jonka otteluhistoriasta en tiedä hirveästi. Siltä kuitenkin meni vissiin polvi jossain vaiheessa, niin se ei ainakaan nyt ole aktiivinen matsaaja. Jadé tulee Ranskasta ja on töissä Singaporessa. Sparraillaan ja painitaan sen kanssa aina kun satutaan samoihin treeneihin. Hyvä tiimi.

Mä, Brandon, Chu ja Jadé

Maanantain eräs vanhempi pitkä kiinalaismies sparras mun kanssa. Ekassa erässä sitte päätti alkajaisiksi potkasta mua naamaan. Oma vika, mitäs roikotin käsiä. Vähän tosin tuli yllärinä sen tuulimylly-päähänpotkiskelu. En siis oo ennen sparrannu sen kanssa. Ei siinä mitään, pysy ainaki loppuajan kädet ylhäällä. On muuten mustin silmä mitä mulla on ollu. Ei ees matsin jälkeen ollu tommonen. 

Mun silmäkulma maanantaisparrien jäljiltä