Viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Mun on pitänyt kanavoida kaikki kirjoitustarmo raportteihin ja esityksii, joita kuluneella viikolla on ollut kaksin kappalein. Maanantaina hoideltiin Business Process & Outsourcing. Meidän yritys oli Pastamania ja meidän piti ulkoistaa niiden logistiikka kotiinkuljetuspalvelun osalta. Raporttia kirjoittaessa ja yrityksen sivuja selaillessa tuli hirveä himo niiden ruokiin. Nakitin Juliennen mun seuraneidiks, eli tiedossa on käytännön tutustuminen Pastamaniaan kunhan tässä koulukiireiltä ehditään.
Kun oli ensimmäisestä riesasta päässyt niin tiedossa oli seuraava. Perjantaina piti esitelmöidä International Freight Management -kurssin logistiikkajuttuja. Yrityksenä oli Chinatown Food Corporation. Mulle nakitettiin hommaksi yrityksen tietojen kirjoittaminen ja niistä koostui mun esitelmä. Mulla ei siis ollut mitään hajua mitä meidän ryhmä logistiikan kannalta oli tekemässä... Kysyin maanantaina, että tavataanko me ennen perjantaita ja saanko mä sen raportin kun se on valmis (oman osani kirjotin edellisenä viikonloppuna).
No ei tavattu ja raportin sain to-pe välisenä yönä. Aamulla sit kuudelta ylös, että ehdin tutustumaan meidän raporttiin ennen esitelmää. Powerpoint-dioja en koskaan saanut. Esitelmän aikana kuuntelin muiden ryhmäläisten kertomisia. Diat oli sotkusia, täynnä tarinaa, kaks jäsentä puhui enemmän kuin kukaan muu (meillä oli maksimiaika 15min, ryhmässä viisi jäsentä, eli aikaa 3min/jäsen). Mä käytin aikaa 2min, mutta pari muuta onnistu sössimään tän aikataulun puhumalla 5min ja 6min. Viimonen puhuja ei sit enää saanutkaan sanoa mitään, koska aika loppu. Esitelmän jälkeen opettaja kysyi kinkkisiä kysymyksiä, joihin ryhmäläiset vastas kunnon singismentaliteetillä eli puhu paljon ja sano vähän. Lopulta opettaja sit sano, että se ei juurikaan tajunnut meidän esitelmästä mitään. Ei sillä, en mäkään. Yritin kyllä näyttää tietävältä ja vastasin sen kysymyksiinkin, mutta metsään meni ryskäten. Ei voi mitään. Ryhmätyö on ryhmätyö. Jos ei ryhmädynamiikka toimi ni sitten se on paska ryhmätyö.
Seuraava ja viimeinen ryhmäraportti ja -esitelmä onkin maanantaina. Saa nähdä mitä siitä tulee.
Kouluraadannan lisäksi oon käyny thaikkutreeneissä. Jadé on sparraillut ja paininut mun kanssa aina kun ollaan satuttu samoihin treeneihin. Se on töissä Singaporessa, tulee alunperin ranskasta. Treenit on mukavaa vastapainoa koululle. Sinne pääsee myös purkamaan vihoja, kun kämppikset EI VIELÄKÄÄN TISKAA tai siivoa omia jälkiään tai siivoa kylppäriä tai laita valoja pois tai ole ottamatta maratonsuihkuja keskellä v-tun yötä tai on muuten vaan superärsyttäviä. Oon joo oppinut tosi tarvittavan taidon käsitellä hankalia kanssa-asujia, sietämään omituisuuksia ja neuvottelemaan siivoamisesta (tosin yksikään neuvottelu ei ole johtanut siihen, että joku muu siivoaa kuin mä). Niinkin yksinkertainen asia kuin jääpala-astian täyttö vedellä ei onnistu. Eräs nimeltämainitsematon henkilö syö/käyttää kaikki jääpalat, eikä lisää vettä. Sit mä typerys laitan vettä, jotta saan tyhjän rasian taas vastaani. HERMOJA KIRISTÄVÄÄ. Mä saan kohta varmaan verenpainelääkityksen, kun en kestä tätä apinatarhaa.
Kämppisten lisäks yöunet on vieny loppuajan suunnittelu. Mitä kaikkee mun pitää vielä järjestää, että asiat on kondiksessa kun palaan Suomeen. Esim. postipaketin lähettäminen Singaporesta on aivan sikahintasta (pikkupaketti 90 dollarii..), joten vähän pitää taas käyttää luovuutta, että selvitään. Jotain virallisia asioita mm. maistraatin ja koulun kans pitää setviä. Ei kyl yhtään huvittais. Muutenkin vatsanpohja kääntyy ympäri, kun joku sanoo, että kohta tää on ohi. Se on heihei sit lämmölle, kavereille ja treeneille auringon alla. Tervetuloa kylmä, märkä ja pimeä Suomi... kesää kohti mennään, mutta senkin vietän toivottavasti töissä. Saako jo masentua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti