Singaporen Sinbiläiset

Torstaina mentiin TAAS kaupungille Dhoby Ghautin foodcourtiin syömään Xuen kanssa. Sieltä vaan saa Singaporen parasta foodcourt ruokaa, minkäs sille mahtaa. Kävin myös Brown Rice Paradisessa ostamassa vegejuttuja.

Tapasin Sinbillä pari naista, jotka sattumalta asuivat Singaporessa. Sovittiin, että tavataan kun kaikki on taas arjessa kii. Se päivä koitti torstaina. Catherine tuli treeneihin samalle salille, jossa käyn treenaamassa. Se kutsu mut sen luokse pe-la yöksi kylään. Suostuin tottakai, oishan se ensimmäinen paikallinen koti, jossa pääsen käymään. Koska täällä asutaan vanhempien kanssa kunnes mennään naimisiin, niin kyläilyt toisten koteihin ei oo mitenkään tavallista. Nätisti sanottuna: aasialaiset vanhemmat ei oo välttämättä iloisia vieraista ihmisistä heidän asunnoissaan. 

Perjantaina treenien jälkeen syötiin salin lähettyvillä yhdessä ravintolassa. Catherinen lisäksi Sylvia oli tullut mukaan hengailemaan, vaikkei treenannut. Ruuan jälkeen Catherine ajoi meidät asunnolleen. Törkeen upee condo-tyyppinen asunto seitsemännessä kerroksessa. Cath asuu East Coastilla, josta ajaa kahdessakymmenessä minuutissa salille, jos liikenne on sujuvaa.

Molemmat naiset tulevat Indonesiasta. Catherine meni naimisiin australialaisen miehen kanssa, josta on jo eronnut. He muuttivat Indonesiasta Singaporeen töiden perässä. Catherinella on kaksi lasta, tyttö ja poika. Lapset olivat isällään viikonlopun, joten en heitä ole vielä päässyt tapaamaan. Tästä voi päätellä, että meillä on ikäeroa jonkin verran (20 vuotta), mutta se ei meidän menoa haittaa.

Näkymä "mun" huoneesta:

Illalla katottiin 90210-sarjaa DVD:ltä ennen kun vaihdettiin unikuviin. Aamulla Sylvia jäi nukkumaan kun mä ja Cath valmistauduttiin aamutreeneihin. Se oli herännyt aikasemmin ja käynyt ostamassa mulle soijamaitoa aamukahviin. Mut hemmotellaan piloille täällä!

Treenien jälkeen Cath lähti hakemaan sen lapsia ja mä olin sopinut lounastreffit Nicolen kanssa. Nicoleen tutustuin kanssa Sinbillä. Sekin tuli treeneistä, joten oltiin kaks nälkäistä taistelijaa ruokajahdissa. Löysin itseni jälleen Dhoby Ghautista. Kotimatkalla poikkesin taas vegekaupassa. Tanglin Mall on sen verran kaukana mun asunnosta, ettei sinne ihan huvikseen viiti lähteä (melkein tunti menee yhteen suuntaan matkoihin).

Sunnuntai menee lepäillessä ja koulujuttuja tehdessä. Enää kaks viikkoo varsinaista koulua jäljellä. Sit on viikon lukuloma, tentit ja se oli sitten siinä. Mun singisopiskelut nimittäin. Suomeen mua on tosin turha odottaa vielä hetkeen. Helsinki-Vantaalle laskeudun 30.3.

Vegepannari

Mikä mut sitten vakuutti lopettamaan lihan, munien ja maitotuotteiden syönnin? Jordanin viettämä viikko mun luona oli aika käänteentekevä. Se on vegaani, joten etin Singaporen vegaaniruokapaikkoja (joita on paljon). Käytiin niissä syömässä päivittäin ja jestas, että vegaaniruoka onkin hyvää. Tietysti kyselin Jordanilta, kuinka sen tie vegaaniksi on alkanut ja syitä tämän siirron takana. Sain järkeviä vastauksia.

Jordan linkitti mulle erään puheen. Siinä eräs mies puhuu erittäin vakuuttavasti vegaaniudesta. Jos syystä tai toisesta ei jaksa katsoa/kuunnella, niin joitain pointteja on mm. eläinten kurja kohtelu (videokuvaa), hän esittelee saatavilla olevia lihaa korvaavia tuotteita (vegepekoni, vegepihvi, jne.), kertoo lihan/munien/maidon negatiivisista vaikutuksista ihmiskeholle jne. Jos englanti yhtään sujuu, niin kannattaa kuunnella ihan jo vaikuttavan puheen pitämisen takia.

Puhe:

Q&A (kysymyksiä ja vastauksia):

Sama puhe linkkinä Youtubeen, jos ei halua sitä tästä blogista katsella: http://www.youtube.com/watch?v=es6U00LMmC4

Kysymys ja vastaus -sessio: http://www.youtube.com/watch?v=WIkC4OJEx3c

Löysin huvikseni googlettelemalla näppärän nettisivuston. Sinne on listattu ihan perusmarketista saatavia vegaanituotteita: http://www.vegaanituotteet.net/ Olipa kiva huomata, että mm. Kouvolan Lakritsi on vegaania.

Mun äiti oli ihan kauhuissaan. Se luuli, että syön vaan salaattia kaiken päivää. Onneks mulla on mielikuvitusta, intoa googlettaa, suht hyvät kokkailutaidot ja kaikkeen tottuneet makunystyrät. Eihän mun ruokavaliota oo rajotettu muuten, kuin siihen ei kuulu liha, muna tai maitotuotteet. Saan syödä kaikkea muuta. Uusin löytö on tattarijauho. Aika mahtavaa tavaraa se! 

Kokkikolmonen vauhdissa:

Muutamaan otteeseen oon yrittäny tehdä kasvislettuja. Täysjyvävehnäjauhoja, soijajauhoa, kookosmaitoa, riisimaitoa, suolaa, vettä ja kasviksia. Rakenne oli kuitenkin sen verran hapero, ettei ne pysyneet kasassa. Yritin näitä pariinkiin otteeseen, mutta ei vaan tullut tarpeeksi tiivistä taikinaa.

Ostin eräänä laiskana päivänä valmiin pannarimixin kaupasta. Se oli jotenkin ihmeen jämäkkää tavaraa. Mixi sisälsi melkeenpä pelkästään tattari- ja riisijauhoa. Riisistä en niin tiedä, mutta seuraavan kerran ostin kaupasta tattarijauhopussin. Pistin sekaisin sitä ja soijajauhoa. Kyllä pysy letut sitten kasassa!

Että ei tää elämä pelkäksi kurkunsyönniksi oo menny.

Ruokaisa viikonloppu

Perjantaina koulun jälkeen lähdettiin Xuen kanssa kaupungille shoppailemaan. Se tarvitsi siistimpää vaatetta koulun esityksiä varten. Käytiin lounaalla Dhoby Ghautissa, josta käveltiin kauppojen ja ostoskeskujen kautta Orchardille. Oli jo ilta kun Xue löysi kaiken tarvitsemansa, joten illallista syötiin  kaupungilla.

Lounas

Xuen minikokoinen steamboat

Lucky Plaza

Illallinen

Lauantaina kävin treeneissä ja tein läksyjä koko illan. Story of my life. Vasen sääri ei ees pahasti kipuillu potkimisista. Siinä on aika iso ihonalainen muhkura, jota pitäs hieroa että se sulaa pois. Potkiminen ja blokkaaminen kuitenkin onnistuu jo.

Sunnuntaina kirjottelin ensin aamulla ryhmätyöraportteja. Iltapäivällä tapasin Rachelynin. Mentiin syömään Little Indiaan yhteen vegaanipaikkaan. Gokul on rankattu eräässä blogissa Singaporen parhaimmaksi vegaaniravintolaksi. Olihan se ruoka tosi hyvää, mutta tosi moni ateria edusti intialaista keittiötä = raskasta. Oon kerran syöny laksaa ennen tätä päivää, mutta normiversiota. Vegeversio oli miljoonasti parempi, mutten siltikään tykkää siitä. Yksi perisingaporelainen ruoka, mutta mä en lämpene. Paneer Pakora oli ihan ok. Mun lounassuosikki oli Rojak. Hedelmiä (ja jotain muuta juttua, mikä muistutti leipää) paloiteltuna kastikkeessa ja maapähkinärouheella kuorrutettuna.

Etualalta: Nonya Laksa,
Paneer Pakora ja Chinese Rojak

Myöhäisen lounaan jälkeen siirryttiin Orchardille, jossa Rachelynin piti suorittaa työjuttu. Rachelyn on alottanut muutama kuukausi sitten yhdessä lehdessä työskentelyn. Koska se on aika uusi vielä, niin yks tyttö (vaan vuoden vanhempi, mut titteliltään vähän korkeemmalla) tykkää pompotella sitä. Rachelynin piti ottaa kuva jostain possuleivästä.

Halusin käydä yhdessä vegaaniluomua myyvässä kaupassa. Oltiin siellä viideltä ja kassamies täräytti, että se sulkee, joten ei päästy sisään. Rachelyn googletteli aukioloajat (joita ei kaupan seinässä ollut...?), joissa sanotaan kaupan sulkevan kahdeksalta. Toivottavasti sillä miekkosella oli hyvä syy sulkea kolme tuntia etukäteen. Näin ikkunan läpi kaikkia ihania juttuja. Pakko päästä sinne pyörimään!

Iltapalaksi söin vegeleipää: avokadoa, punajuurta, porkkanaa, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Huuhdoin maukkaan herkkuleipäsen alas inkivääriteellä. Rachelyn otti hedelmäkakkua ja kaakaota. Jauhettiin jotain turhaa, kunnes kello oli jo ihan liikaa ja piti lähteä kotiin.

Julma totuus

Eksyin tässä yksi päivä Julma totuus -nettisivuille. Erehdyin katsomaan muutaman videon kanaloista ja sikaloista. Itelleni tuli vaan huono olo. Jossain vaiheessa näin puhtaita ja ihan onnellisia possuja, kunnes tajusin katsella millaisessa tilassa ne oleilevat: ahdasta, betonilattia (mieti itse nukkuvasi jalkakäytävän kovuutta vastaavalla patjalla) eikä mitään virikkeitä tietenkään. Sikojen ei tarvitse olla paskan peitossa voidakseen huonosti.

Etusivulla lukee: "Tutkimus sai alkunsa tarpeesta lausua julki julma salaisuus, jonka keskellä me kaikki elämme. Mainoksissa "onnelliset" possut ja kanat hymyilevät keskellä niittyjä. Tosiasiassa kevyen kanasalaatin taustalla häämöttävät  hurisevat hallirakennukset, joissa valot eivät koskaan sammu ja joissa kuolemaa tuotetaan liukuhihnalla. Joulupöytään teurastetut siat elävät stressaavan ja kärsimystäyteisen elämän teljettyinä ahtaisiin ja virikkeettömiin karsinoihin. Kananmunapaketin onnellisten kanojen kuvat ovat vain silmänlumetta: siihen kätkeytyy loputtomat häkkirivit, joissa kanoja kohdellaan ainoastaan munintakoneina."

Siitä asti kun tulin tietoiseksi suomalaisesta tehotuotannosta, takaraivossani on ollut samanlainen kutina. Mainokset haluavat saada ihmiset ostamaan tuotteita ilman syyllisyyden tunteita. Kuluttaja ostaa vähemmän, jos sille tulee paha mieli lihapaketin lunastamisesta. Eikä ole pelkästään markkinoinnin vika, että suomalaiset ostavat epäeettistä lihaa. Vaikka ihmisten saatavilla on tietoa tehotuotannosta, on helpompi vaan sulkea silmänsä ja korvansa. Me ei olla mikään jenkkilä. Meille on opetettu, kuinka saada käsiin informaatiota ja kuinka tarkastella sitä kriittisesti. Mikään hauska mainos "syökää kanaa" tai piirretty ei vähennä oikeiden elävien olentojen kärsimystä. Eikä toisten haukkuminen kettutytöiksi tai ituhipeiksi tee niistä kuolevista kanoista yhtään onnellisempia.

En tuomitse lihan syöntiä kokonaan. Metsästetty hirvi tai jänis on paljon eettisempi vaihtoehto kuin kaupan halvin broileri. Uransa päähän tulleen ravihevosen selkäfile voisi korvata elämänsä pimeässä hallissa eläneen sian kankkupalan.

Ne keitä kiinnostaa niin kannattaa käydä katsomassa sivut. Sieltä löytyy videokuvaa, valokuvaa ja muuta juttua. http://www.oikeuttaelaimille.net/ttnet/

Matsivideo

Kyllä äiti, säkin uskallat katsoa tämän. 

Tässä vielä muutama matsikuva. Kuvaajina ovat olleet Dane Sky ja David Pritchard. Muokkaukset on tehnyt Natasha tai David. Tosin tuo yks kuva on otettu Jordanin puhelimella. Tais Tommi olla kuvausmiehenä.

Valaistuin matsin jälkeen. On vielä niin monta ottelua edessä. En yltänyt läheskään samanlaiseen suoritukseen kuin treeneissä johtuen varmaankin itse tilanteesta eikä niinkään harjoituksen puutteesta. Hermoilu ja oman itsensä hallinta kehässä on ihan oma juttunsa, eikä niihin auta mikään muu kuin ottelukokemus.

"There are so many fights to be fought"

Ihana soluasuminen

Kun ei ole muuta kerrottavaa, niin aina voi valittaa. Tänään vuorossa on soluasumisen ihanuus. Jaan kämpän kolmen muun leidin kanssa. Kaksi vietnamilaista ja yksi kiinalainen. Vietnamilaiset opiskelevat molemmat Suomessa, samassa koulussa kuin minäkin. Kiinalainen opiskelee Alankomaissa. Kiinalainen ja toinen vietnamilaisista jakavat yhden makkarin, ja mä sekä toinen vietnamilainen jaetaan toinen makuuhuone.

Aika selvää, että kun laitetaan neljä juuri teini-iästä selvinnyttä naisenalkua asumaan muutamaksi kuukaudeksi samaan kämppään, niin jossain vaiheessa kipinöi. Mulle on aiheutunut päänsärkyä seuraavista tapahtumista:

Tulin tiistaina 8.1.2013 Thaimaasta Singaporeen. Saavuin kämpilleni noin kello kolme päivällä. Astuttuani huoneeseen näen, että koko sänkyni on ihmeellisten tummien laikkujen peitossa. Laikut eivät ole vain lakanoissa, vaan myös tyynyssä ja patjassa. Haisivat ummehtuneelle. Huonetoveri tuli muutaman tunnin päästä kotiin. Kysyin, että onko sillä mitään hajua, miksi mun sänky näyttää homehtuneelta paahtoleivältä. Ei kuulemma tiennyt, koska oli ollut koko loman poissa. Sitten mun oli pakko kysyä, että miks ikkuna oli auki, jos mä sen suljin kun lähin Thaimaahan. No kun hän sen avasi, jotta ilma kiertää. Haloo, tääl on monsuunikausi!! Sanoin, että ajatteliko mm. rankkasateita, kun vesi sataa ikkunasta voimalla sisään ja ylettää kastelemaan puoli huonetta. No ei ajatellut. Ei siinä mitään, soittelin huoltomiehille ja naisille, että saanko uudet tyynyt ja lakanat ja patjat, kun vanhoissa pesii homesieni... Järjen käyttö sallittu.

Keittiön käyttö on yks missä ei ole mitään sääntöjä. Astiat tiskataan viiveellä (meil on yks paistinpannu ja neljä kokkia, yks pikkukattila ja neljä kokkia, yks isompi kattila ja neljä kokkia, yks vedenkeitin ja neljä käyttäjää jne.) eli toisinaan ei ole puhtaita keittiövälineitä. Ei siinä mitään, jos joutuu ite tiskaamaan, mutta joskus ne on jättäny ruuat kattilaan, kattilan liedelle ja häipynyt muualle. Mitä sitte? Paiskaan toisen ruuat roskiin? Ei, vaan nielen vitutuksen ja keksin jotain muuta. Vedenkeitin on yks murheenkryyni. Ihmiset keittää siinä vettä ja jättää jäähtymään keittimeen. Usein oon aamulla könynnyt keittiöön aamukahvin keittoon. Ei pygee, koska vedenkeitin on täynnä vettä, jota ei saa kaataa pois tai saa jonkun kämppiksen niskaan. Ihan oikeesti......

Välillä myös pelkään, että yks kokkikolmonen räjäyttää meidän kämpän ilmaan. Oon jo yhden tulipalonalun sammuttanut, kun spagetit oli tulessa. Välillä haisee kaasu kun se kokkailee, jolloin pelkään et se on avannu väärän lieden kaasut ja pian pamahtaa.

Keittiötilan siivoaminen on hyvä vitsi. Mitä nyt vähän roiskuu tai kiehuu yli tai menee ohi roskiksesta. Sitten ihmetellään kun muurahaiset, gekot ja torakat juoksentelee ympäriinsä. Joku oli jättänyt ruuanjämiä kulhoon keittiöön. Muutaman tunnin päästä se kulho oli mustanaan muurahaisia. En tiedä kumpaa oli ällömpää ajatella, tropiikin huoneenlämmössä hautunutta lihaa vai eläinten pitämää piknikiä.

Keittiön siivoamisesta päästään muuhun siivoamiseen. Mun vastuulla on kylppäri ja makkari. Joskus siivoilen olkkaria ja keittiötä. Xuen näen usein moppi kädessä, eli se on vissiin niiden siivousvastaava. Nillittämisestä ei ole hyötyä, koska siisteyskäsitys vaan eroaa niin paljon. Itestä tuntuu, että lattia ja seinät on pian täynnä elämää, niin kaverin mielestä hygieniataso on vielä ihan perfect.

En tiedä minne muualle olisin valittanut. Onneks mulla on blogi.

Hyvä ruoka parempi mieli

Koulurutistelujen jälkeen on hyvä vähän relata. Kävin eilen moikkaamassa mun valmentajaa. Se hiero jotain thaisalvaa mun sääreen. Tänään juoksin pienen lenkin, koska halusin kokeilla miten sääri kestää. Ihan hyvin kesti. Ensi viikolla palaan treeneihin. 

Tähän päivään on kuulunut myös Julienne. Ihana nähdä sitä pitkästä aikaa. Käytiin syömässä ja katsomassa Hobitti-elokuva sekä vaan hengailtiin. 

Sori tämmönen tynkä ja kökkö postaus. Oon jo puoliunessa. Öitä.