Ihana soluasuminen

Kun ei ole muuta kerrottavaa, niin aina voi valittaa. Tänään vuorossa on soluasumisen ihanuus. Jaan kämpän kolmen muun leidin kanssa. Kaksi vietnamilaista ja yksi kiinalainen. Vietnamilaiset opiskelevat molemmat Suomessa, samassa koulussa kuin minäkin. Kiinalainen opiskelee Alankomaissa. Kiinalainen ja toinen vietnamilaisista jakavat yhden makkarin, ja mä sekä toinen vietnamilainen jaetaan toinen makuuhuone.

Aika selvää, että kun laitetaan neljä juuri teini-iästä selvinnyttä naisenalkua asumaan muutamaksi kuukaudeksi samaan kämppään, niin jossain vaiheessa kipinöi. Mulle on aiheutunut päänsärkyä seuraavista tapahtumista:

Tulin tiistaina 8.1.2013 Thaimaasta Singaporeen. Saavuin kämpilleni noin kello kolme päivällä. Astuttuani huoneeseen näen, että koko sänkyni on ihmeellisten tummien laikkujen peitossa. Laikut eivät ole vain lakanoissa, vaan myös tyynyssä ja patjassa. Haisivat ummehtuneelle. Huonetoveri tuli muutaman tunnin päästä kotiin. Kysyin, että onko sillä mitään hajua, miksi mun sänky näyttää homehtuneelta paahtoleivältä. Ei kuulemma tiennyt, koska oli ollut koko loman poissa. Sitten mun oli pakko kysyä, että miks ikkuna oli auki, jos mä sen suljin kun lähin Thaimaahan. No kun hän sen avasi, jotta ilma kiertää. Haloo, tääl on monsuunikausi!! Sanoin, että ajatteliko mm. rankkasateita, kun vesi sataa ikkunasta voimalla sisään ja ylettää kastelemaan puoli huonetta. No ei ajatellut. Ei siinä mitään, soittelin huoltomiehille ja naisille, että saanko uudet tyynyt ja lakanat ja patjat, kun vanhoissa pesii homesieni... Järjen käyttö sallittu.

Keittiön käyttö on yks missä ei ole mitään sääntöjä. Astiat tiskataan viiveellä (meil on yks paistinpannu ja neljä kokkia, yks pikkukattila ja neljä kokkia, yks isompi kattila ja neljä kokkia, yks vedenkeitin ja neljä käyttäjää jne.) eli toisinaan ei ole puhtaita keittiövälineitä. Ei siinä mitään, jos joutuu ite tiskaamaan, mutta joskus ne on jättäny ruuat kattilaan, kattilan liedelle ja häipynyt muualle. Mitä sitte? Paiskaan toisen ruuat roskiin? Ei, vaan nielen vitutuksen ja keksin jotain muuta. Vedenkeitin on yks murheenkryyni. Ihmiset keittää siinä vettä ja jättää jäähtymään keittimeen. Usein oon aamulla könynnyt keittiöön aamukahvin keittoon. Ei pygee, koska vedenkeitin on täynnä vettä, jota ei saa kaataa pois tai saa jonkun kämppiksen niskaan. Ihan oikeesti......

Välillä myös pelkään, että yks kokkikolmonen räjäyttää meidän kämpän ilmaan. Oon jo yhden tulipalonalun sammuttanut, kun spagetit oli tulessa. Välillä haisee kaasu kun se kokkailee, jolloin pelkään et se on avannu väärän lieden kaasut ja pian pamahtaa.

Keittiötilan siivoaminen on hyvä vitsi. Mitä nyt vähän roiskuu tai kiehuu yli tai menee ohi roskiksesta. Sitten ihmetellään kun muurahaiset, gekot ja torakat juoksentelee ympäriinsä. Joku oli jättänyt ruuanjämiä kulhoon keittiöön. Muutaman tunnin päästä se kulho oli mustanaan muurahaisia. En tiedä kumpaa oli ällömpää ajatella, tropiikin huoneenlämmössä hautunutta lihaa vai eläinten pitämää piknikiä.

Keittiön siivoamisesta päästään muuhun siivoamiseen. Mun vastuulla on kylppäri ja makkari. Joskus siivoilen olkkaria ja keittiötä. Xuen näen usein moppi kädessä, eli se on vissiin niiden siivousvastaava. Nillittämisestä ei ole hyötyä, koska siisteyskäsitys vaan eroaa niin paljon. Itestä tuntuu, että lattia ja seinät on pian täynnä elämää, niin kaverin mielestä hygieniataso on vielä ihan perfect.

En tiedä minne muualle olisin valittanut. Onneks mulla on blogi.