Salielämää: syö, nuku, treenaa

Jordanin uudet kustomoidut shortsit

Antje lämmittelee

Jordan, hilloleipä ja meidän sunnuntainen elokuvailta.

Perus datauspaikka kehän laidalla.

Aamupalaa Lionilla

Jordan löys meille uuden vegaaniravintolan. Samalla tiellä kun edellinenkin, mutta vähän edempänä. Tarjonta on laajempaa, ja niillä on ruskeaa riisiä. Meidän uus lempparipaikka.

Vegaaniherkkua

Spoonful of Sugar on meidän vakiopaikka syödä pari tuntii ennen treenejä. Sieltä saa myös Rawain vahvinta kahvia. Piristää mukavasti ennen iltapäivätreenejä.

Jordanin kakkupala

Herkkuleipä

Joulupäivänä ei ollut ohjattuja treenejä, mutta sali oli silti täynnä porukkaa. Iltapäivällä sparrailin Jordanin kanssa ja tein jotain tehtäväjuttuja. Lopuks yks ruotsalainen piti mulle padeja, joihin harjoittelin lähinnä vaan potkuja. 

Leo (salin omistajan siskonpoika) auttoi myös.

Heräsin tänä aamuna jo viideltä, enkä enää sanut unta. Nyt kello on täällä puoli seitsemän ja aurinko nousee. Aamulenkin aika! 

Kuka kaipaa kinkkua?

Tän vuoden joulu on ollut paras joulu ikinä. Ai miksikö?

1. Aamulla treenien venyttelyn veti Caley Reece.

2. Syötiin Jordanin kanssa uudessa vegaanipaikassa, joka on muuten aivan mahtava!! Ruoka on hyvää ja naurettavan halpaa ja valinnanvaraa riittää. 

3. Iltapäivätreeneissä Sing, salin omistaja, piti mulle padeja. 

Sing
© sinwai-muaythai.com

Sing silloin kun vielä otteli:

4. Caley Reece seuras mun padityöskentelyä ja totes neljännen kierroksen jälkeen, että "You've improved heaps". Ensinnäkin, miten Caley muistaa miltä mä näytin viime kerralla ja toisekseen YAYYYY!! Mikä kohteliaisuus!! :---)) Hikisenä yritin siinä haukkoa henkeä ja sönköttää Caleylle jotain vastaukseksi... 

5. Pystypainin Natasha Sky:n kanssa. Se asuu tällä hetkellä aviomiehensä kanssa Thaimaassa. Molemmat ottelee Sinbin nimiin. Natashalla on matsi sunnuntaina, joten meillä oli kovat painit treenien lopuks. Meni ihan sikahyvin. Ainoastaan huuli otti vähän osumaa. Pääsin kahdesti tilanteeseen, jossa oisin voinu vetää polvella Tashia naamaan. Muutenkin olo oli vahva, tekninen ja mulla oli hauskaa. Se on muutenkin auttanut mua tosi paljon aina kun sparrataan jne. Sillon kun ne asu Australiassa, niin niillä oli oma thaikkusali.

Natasha:

Tash ja Dane

6. Jordan pelasti mut joulun juhlinnalta. Mentiin ensin syömään meksikolaiseen illallista, jonka jälkeen käännyttiin Sinbin joulubileissä. Sosialisoiduttiin reilu tunti, ennenkuin lähdettiin elokuviin. Laskin jatkuvasti minuutteja lähtöön. Mä en vaan oo jouluihminen. Hiippalakit, joulukuuset, joululaulut, joululahjat..... njää. Elokuva oli nimeltään The Impossible. Se on tositapahtumiin perustuva leffa perheestä, joka pelastautui Thaimaan tsunamista vuonna 2004. Itkin lähes kokoajan, eli mulla on sittenkin tunteet. Ehkä. Siellä jossain.

Semmonen joulu. Vaikee pistää paremmaksi tulevaisuudessa. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvät pyhät. Älkää stressatko, nauttikaa lomasta. Jos joudutte olemaan töissä, niin nauttikaa rahan tulosta. :)

Kun maailma ei loppunutkaan

Jordanin ottelu ei mennyt ihan toivotun mukaan. Etukäteen annetun tiedon mukaan Jordanin piti otella thaityttöä vastaan. Jordanille sanottiin, että vastustajalla on vaan yksi matsi takana. Painoluokankin piti täsmätä. Päästiin Banglalle ja vastapuoli olikin länsimaalanen ex-/nykynen vapaaottelija, jolla oli seitsemän vaparimatsia (kuus voittoa, yks häviö) kotimaassaan (USA) alla sekä kolme matsia Thaimaassa (löydettiin sen recordi netistä..). Painoeroakin oli varmaan lähemmäs kymmenen kiloa.

Wang teippaa Jordanin käsiä

Run ja Fhad hieroo thaikkuöljyä

Hanskatkin teipataan kiinni, etteivät irtoa menossa.
8oz hanskat, eli melkein kuin paljaalla nyrkillä löis.

Banglalla ei punnita ketään, eikä taitotasoakaan tarkastella mitenkään erityisesti. Jordan, joka oli treenannut thaikkua neljä kuukautta ja otti ekan matsinsa, sai siis vastaan kokeneen vaparituulimyllyn. Jordan sai yhden napakan takakiertokyynärpään, joka riitti määräämään ottelun suunnan. Pari kyynärpäätä lisää ja muutama lyönti, ja tuomari keskeytti ottelun kolmannessa erässä. Sitä ottelua oli niin kivuliasta katsoa. Yritin huutaa niin kovaa kuin ääntä vaan lähti, että "hands up". Jordan selvisi todella hyvin kuitenkin ja thait sanovat, että Jordan otteli sydämellä. Se on ehkä mahtavin kommentti, jonka voi kuulla thaivalmentajaltaan.

Wai khru menossa

Jordanin toipuminen on edistynyt hyvin. Kyynärpäät ei leikannu ihoa, mutta Jordan muistutti avataria pari päivää. Jeff hiero Jordanin otsaa ja sai kuhmun laskemaan aika hyvin. Leukaa se valitteli jonkun aikaa, ja naamaa särki kuulemma kanssa. Viikon jälkeen enää vasen sääri on muussina. Treeneihin se palasi vajaan viikon levon jälkeen. Kova tyttö. Olen ylpeä.

Jordanin uus asuinpaikka. Normaali thaiasunto.

Jonkun thain lemmikkiakvaario

Taistelukala

Omat treenit on menny ihan hyvin. Välillä on vähän väsynyt meininki,  mutta nyt jo rupee tottumaan treenin määrään. Jaksan juosta pidemmän aamulenkin ku viimeks, mikä on aika siistii, koska maisemat on paremmat. Sprinttejä on tullu tehtyä parina aamunaennen treenejä. Kidutusta, mutta tekee hyvää taistelukunnolle. Huhhuh.

Ehdittin lauantaina käydä viikonloppumarkkinoilla. Lähinnä vaan syötiin: pinaattineliöitä, grillattuja banaanisiivuja kookosmaidossa, mango&sticky rice.... mm.

Salilla on pari suomalaista, joten pääsen puhumaan äidinkieltä. Tosin jos meidän seurassa on yksikin ulkomaalainen niin puhun ennemmin englantia, jotta kaikki ymmärtää. Se on mun mielestä vaan kohteliasta, oli jutun aihe mikä tahansa. Ei tarvi jättää ketään ulkopuolelle.

Artem Levin tupsahti yks päivä Sinbille. Treenit oli lopuillaan ja tein polvipotkuja säkkiin, kun näin Artemin seisovan Sinbin kehän laidalla. Vähän juteltiin siinä ja sain yhteiskuvankin. Mikä sattuma.

Turisti-Artem ja meiksi

© wbcmuaythai.com

Syntymäpäivää vietin 20.12. Mitään poikkeuksellista ei tullut tehtyä. Aamutreenien jälkeen vegaaniruokapaikkaan syömään, iltapäiväkahvia Spoonful of Sugarissa ja uudestaan treeneihin. Salilla oli toinenkin syntymäpäiväsankari. Mentiin illalliselle isolla porukalla yhteen meksikolaiseen ravintolaan. Mua yriteltiin houkutella ruuan jälkeen vielä "parille" (mikä ei ikinä oo vaan pari...), mutta onnistuin kiemurtelemaan viinanjuonnista hyvällä syyllä: pitää herätä seuraavana aamuna klo 6.00 juoksemaan 7km lenkki. Enempää ei pojat mua kiusanneet baariin lähdöllä. Synttärilahjaksi hommasin itselleni uudet hammassuojat.

vegaaniruokaa

Hammasmuottia otattamassa

This is fun.

Jordan ja sen palkintokakkupala

Jordan tilas mulle jenkeistä Lady Gaga -paidan synttärilahjaks

Synttäri-illallinen

Antje haastatteli mua yks päivä sen tutkimukseen. Se kirjoittaa kirjan yhdessä toisen tutkijan (David Mayedan) kanssa. Kirja ja tutkimus käsittelee naisottelijoita. Tarkoituksella he ovat pariutuneet tekemään tätä. Molemmat harrastavat kamppailulajeja. He ovat kiinnostuneet kuinka vastaukset eroavat (vai eroavatko) kun osan haastatteluista on tehnyt nainen ja osan mies. Jotkut kysymykset olivat aika kiperiä, mm. liittyen lapsuuden tapahtumiin (väkivaltaa tms.). David on sosiologi ja Antje on kriminologi.

Jack, mun toinen kämppis. Oltiin jäätelöllä
(jälleen yksi Jordanin "saan syödä mitä haluan matsin jälkeen"-toive).

Mun marjasorbetti kalpeni muiden annosten rinnalla...

Jordan ja naamanpiilotuspose

Philip ja suurin annos mitä Swensenistä saa

Jordan, Jeff ja meidän datailuhetki

@ Sinbi

Parit treenit ja yks hieronta jo takana. Tuntuu kuin kotiin ois tullu. Tutut ihmiset ympärillä (tosin pari valmentajaa vaihtunu), treenikuviot muistuu edellisiltä kerroilta ja juoksureittikin on sama vanha. Jordan on pitänyt huolen, että ihmiset tuntee mut. "You must be Nina" "I've heard that you and Jordan blablabla" "I know that you had an abscess last time you were here". Vähän friikkiä, mut ihan hyvä, että Jordan on pohjustanut näitä ihmisiä. Oon ollu superväsyny kun suoraan koulurumbasta hypänny treenaamaan thai-rytmiin, niin sosiaalisoituminen ei vois vähempää kiinnostaa. Näytän vaan myrtsiä naamaa, ja yritän säästää kaiken energian treeneihin.

Tänä iltana lähen Bangla Stadiumille kattoo otteluita. Jordan ottaa matsin. Meen sen henkiseksi tueksi ja turvaksi. Joudun myös kameranaiseksi. Jännittää sen puolesta, mutta mä pysyn tyynenä, enkä lietso Jordaniin paniikkia. Sillä on kestämistä muutenkin stressinsä kanssa.

Kuvia tulee toivottavasti pian. Niitä ei ole vähään aikaan blogissa näkynyt.

12.12.12

Koulu on tältä vuodelta lusittu. Lentokentälle ois lähtö kolmen tunnin päästä, enkä oo vielä ees alottanu pakkaamista. Mulla on hyvä selitys: eilen tulin treeneistä himaan klo 23.00 ja sain sillon treenikamat pyykkiin. Pesin mun säärisuojat, jotka ei oo vieläkään kuivat. Huraa! Ripustin ne ikkunasta roikkumaan, josko saisivat aurinkoa ja kuivuisivat nopeasti. Mun tuuria on, että aurinko paistaa vasta iltapäivästä siihen strategiseen kohtaan. Kai ne märkänäkin voi kuljettaa, mut ovat vaan sitten painavammat.

En oo myöskään varannu taksia etukäteen viemään mua salille. Tällä kertaa meen vähä tuurilla ja koitan tinkiä lentokentällä. Saatan säästää 300bht. Saatan myös tulla huijatuksi, ryöstetyksi ja muuta kivaa, mutta en nyt jaksa uskoa siihen teoriaan.

Passia kaivelin tossa aamulla yhden laatikon pohjalta. Samalla löysin viime reissun jäljiltä jääneet n. 6500bht, mikä oli aika ilonen yllätys. 

------

Lentokentälle lähtö 30min sisään. Tavarat sängyllä (kohta laukussa) ja meikä syö mangoa. Life is good.

Singapore Bucket List

Koska mun vaihtoaikaa on enemmän takana- kuin edessäpäin, pitää miettiä mitä haluan vielä tehdä Singaporessa.

Shoppailu

Singapore on ihana paikka shoppailla. Harmi, että en ole miljonääri, koska saisin vaatteisiin, koruihin, asusteisiin ja meikkeihin uppoamaan ihan tajuttomat määrät rahaa. Lisäksi muistuttelen itseäni, että Suomeen ei välttämättä kesälläkään tule samanlaista lämpöaaltoa kuin mistä saan nauttia täällä. Ei siis kannata ostaa kahtakymmentä toppia, viittä paria shortseja tai vieläkin useampia hellemekkoja.

Listalla tosin on ainakin pari paitaa ja housut yhdestä tietystä liikkestä. Sephoran (kosmetiikkaliike) kierrän tosi tarkkaan, jos siellä on jotain superihanaa. Vierailen aika usein Suomen Kicksissä, jossa on mielestäni aika hyvät valikoimat, ettei ihan kaikkea glittersälää tarvi täältä ottaa mukaan. Muutama Topshop tulee ihan varmasti kierrettyä.

Syöminen VeganBurgissa ja Chinatownin luomuvegepaikassa

Kaikki ne lukuisat syöttölät joita kiersin Anitan ja Jordanin kanssa olivat mahtavia, mutta nämä kaksi tekivät muhun lähtemättömän vaikutuksen. Pakko päästä nauttimaan ravitsevista vegeherkuista ennen soijarouhe-makaronilaatikko-maahan (=Suomi) paluuta.

Juliennen kanssa hengailu

En mä tiedä millon näen häntä seuraavan kerran. Meistä tuli heti alussa hyviä ystäviä, ja meillä on ollut aina kivaa yhdessä. Mun tulee niin ikävä tätä tyttöä. Haluan viettää laatuaikaa Juliennen kanssa, ennen kuin muutama tuhat kilometriä meidät erottaa. Luvassa on yhteistä shoppailua, elokuvia, kuplateetä ja makuelämyksiä. Tulispa Julienne joskus Suomeen. Oispa siistii tehdä sen kanssa lumilyhty ja käydä luistelemassa.

Sentosapäivä

Toivottavasti mulla on joku päivä aikaa rantautua Sentosan tekohiekalle. Olisi kiva saada vähän väriä pintaan ja D-vitamiinia varastoon. Sentosa ei oo mikään maailman paras hiekkaranta, mutta singiksen auringonpalvontapaikat on aika rajoitetut. Ei musta mitään kahvipavun väristä saa, mutta jos semmosen keitetty rapu-sävyn kehittäis.

Valmentajan hyvästely

Aion kiittää ja hyvästellä Samingin, joka on opettanu mulle tosi paljon. Mä luotin siihen alusta alkaen ja pyrin noudattamaan hänen antamiaan ohjeitaan mahdollisimman tarkasti. Jos se käski mun juosta treenien jälkeen 10km, mähän juoksin (taino, vikat kilometrit oli välillä enemmän jotain lonkkavaivasen pikakönkötystä muistuttavaa liikehdintää). Tai tehdä 300 vatsalihasta tai painia 30 minuuttia tai punnertaa jokaisen rundin välissä läpi koko treenien. Ikinä en sanonu, että en mä jaksa tai en mä pysty. Onni heille, ketkä pystyy Samingin valmennuksessa jatkamaan. Olen kateellinen.

Kuvat: we<3it

Sosiaalinen minä

Liang Wei ja mä nähtiin kesiviikkona mun treenien jälkeen. Se on vaihtanut työpaikkaa reilu kuukausi sitten. Me tavattiin RTF-salilla (se Novenan paikka), jossa Liang Wei työskenteli padinpitäjänä. Totuin näkemään sitä aina thaikkukamat päällä (shortsit ja T-paita), joten vähän oli silmillä tottumista kun se ilmesty Singlanthonille (uus sali) puku päällä ja tukka laitettuna.

Meidän oli tarkoitus mennä syömään. Koska mä olen vaihtanut lihansyönnistä pois, niin piti hetki neuvotella ruokapaikasta. Oisin ollu valmis menee syömään thaikkuruokaa (sticky rice nomnom), mutta Liang Wei suostu ilman mitään vastaväitteitä kokeilemaan vegeruokaa. Mentiin läheiseen vegaaniravintolaan, jossa olin käynyt kerran aiemmin. Suosittelin sille lasagnejuttua, jota otin itsekin. Ei se sen lempiruokaa ollu. Musta oli mahtavaa, että se uhrasi itsensä mun ruokavammailun takia. Varsinkin ku tiiän kuinka tarkkoja singaporelaiset on niiden ruuasta (ihan järjetöntä välillä). Pointsit sille pojalle.

Tänään mulla oli päivätreenit elikkäs olin kotona jo kolmelta. Mulla ei siis oo torstaisin lukujärjestyksen mukaan koulua ollenkaan, niin pääsen keskellä päivää treeneihin. Aika jees, koska siten välttää metroruuhkat ja salillakin on hiljasempaa (klo 19.30 saattaa olla lähemmäs 20 tyyppiä, kun päivemmällä on vaan kourallinen eli 2-5 henkee). Pyörähdin kämpillä laittamassa säärisuojat ja hanskat kuivumaan ja huuhtasin hammassuojat. Siitä samoilla vauhdeilla lähdin koululle ottamaan Juliennen käsikynkkään kohti keskustaa. Käytiin syömässä ja elokuvissa. Päivän elokuvavalinta oli Twilight. Leffa on aika jäätävää ihmissuhde-liibalaabaa, mutta kyllähän sen katto. Hyvännäkösiä näyttelijöitä ja silleen.

Nyt mun täytyy lähtä vielä iltalenkille. Valmentaja sano, et se kyl huomaa jos en oo juossu tarpeeks. Itsenäisyyspäivän kunniaks kuuntelen suomalaista musiikkia (PMMP) ja kipittelen koulun tiluksia ympäri. Huomisen läksyt on tekemättä, mut aina ei voi voittaa. Jaksan varmaan vielä vääntästä ne ennen nukkumaanmenoa.

Screenshotteja twilighteista:

Voi niitä elokuvia muistakin kuin juonellisista syistä katsoa. Jos joku ei tajunnut, nii mä oon Team Jacob.

Opiskelijan henkinen vatsahaava

JIHAA!! Mulla oli tänä aamuna Supply Chain Forecastingin koe, johon valmistautuminen aiheutti mulle hiustenlähtöä ja vatsahaavan alun. Koe meni yllättävän hyvin ja jäi vielä viisi minuuttia aikaa tarkistuslaskea mun deseasonalized ennustukset ja seasonal factorit. Kun opettaja oli kerännyt paperit, esitin kaverin kanssa pienet voitontanssit ihan vaan sen kunniaksi, että selvittiin koettelemuksesta. Mä oikeesti inhoan tota kurssia, eikä mulla oo mitään hajua mistään logistiikkajutuista, mutta jotenkin sain opeteltua vaadittavat asiat. Katotaan sit loppukokeessa, että irtooko voitontanssi vai käynkö vaan hakemassa litran soijamaitoa kaupasta ja upotan tenttistressini siihen.

Aikasemmin oon nähny välillä singaporelaisten lukevan koulukirjoja samalla kun ne matkustaa metrolla. Ajattelen, että mitä järkeä. Tuskin mitään jää päähän kun samalla kuuntelee musiikkia ja metrokuulutuksia. Junan vaihtaminenki häiritsee keskittymistä varsinkin, jos on vaan 10-15min samalla linjalla. Piti sitten nöyrtyä ite. Otin logistiikan kirjan treenimatkalle mukaan, ja lueskelin sitä metrossa sekä salilla ennen treenejä. Täytyy todeta, että kyllä siitä oli hyötyä. Enää en naureskele metro-opiskelijoille. Treenitkin meni ihan hyvin, kun Economic Indicators ja muut ulkoa opeteltavat listat sai mun ärsytysmittarit täysille. Purin opiskeluraivon ja -turhautumisen padeihin ja säkkiin.

Maanantain Change & Diversity oli suht helppo. Mulla vaan loppu aika kesken, kun jokaikinen tehtävänanto pyysi listaamaan ja selittämään. Siinä sitten seliseliselittelin niin, että vikaa vastausta en ehtiny perustella, vaan listasin vaan juttuja. No kaipa siitä jotain säälipisteitä heruu.

Mikähän siinä on, että ennen kokeita mulla on hirveä paniikki päällä: en osaa mitään, mikään ei jää päähän, mistään ei tuu mitään ja haluun vaa hyppää ikunnasta ulos. Sitten saan koepaperin nenän eteen ja alan vaan täyttämään sitä. Ajatusvirta menee näin: "Eka kysymys on yleensä helpoimmasta päästä, samoin seuraava. Okei kolmaskin sujui, mutta kyllä tää tuuri kohta kääntyy. No oonhan mä jo puoleenväliin ehtiny vastaamaan ihan sujuvia tarinoita." Lopulta oon vastannu kaikkeen ja ihan hyvinhän se meni. Tän jälkeen mut valtaa suunnaton helpotuksen tunne ja multa irtoaa enemmän tai vähemmän katsojaystävällinen voitontanssi. Miksen vaan voi olla panikoimatta, lukea ja tehdä sen pirun kokeen? Miks pitää käydä läpi kuluttava tunneskaala itsemurha-ajatuksista uudelleensyntymiseen? Vain mun aivokemia tietää vastauksen.


Liang Wei (edellisellä salilla tutustuttiin) lupas tulla moikkaa mua tänään treenien jälkeen. Toivottavasti se suostuu lähtee syömään johku, koska 30-60min treenien jälkeen mä oon nälkäinen kuin Thaimaan katukoira. Keskustele siinä sitten henkeviä, kun voisit vaikka repiä seinälaastia mahantäytteeksi.

Huomenna on suunnitelmissa mennä elokuviin Juliennen kanssa. Tuntuu ihan luksukselta kun pääsee näkee kavereita. Toivottavasti ehdittäis käymään Orchardilla. Haluaisin pyörähtää yhdessä vegaanikaupassa. Jos siellä on ravitsemuksellisesti tähdellistä ostettavaa, niin voisin ottaa mukaan Thaikkuihin. Viime reissulla seurasin Jordanin kamppailua ruuan löytämisen suhteen. Ekan viikon se eli vissii pelkästää riisillä ja kasviksilla. Ainakin protskujuomajauhetta otan mukaan. Vitamiinit ostan mun luottoapteekista (myyjä tuntee mut jo kun ravasin viimeks siellä varmaan joka päivä... joskus kahdesti päivässä.).

Nyt mä rupeen siivoomaan. Oon katellu ihan liian pitkään rasvakäristysroiskeista keittiöntasoa ja pölysiä lattioita. Suurin osa kokeista on ohi, niin uskallan uhrata aikaa kämpän kiillottamiseen. Voinhan nauttia puhtaudesta jopa viikon. Sitten lähden THAIMAAHAN.

Itsemurharapu

Sormet on syyhynny jo pitkään päästä kirjottaan blogia, mutta kaikki vapaa-aika menee syömiseen ja nukkumiseen. Koulu pitää kiireisenä, samoin treenit. Täällä on sunnuntain ja maanantain välinen yö, mut koska Business Process & Outsourcingin kotiläksyt ei nyt nappaa, niin kirjoitan vähän kuulumisia kuluneilta päiviltä.

Keskiviikkona pääsin käymään yritysvierailulla. Meitä lähti vaan yks tutor-ryhmä, johon mä myös onnekseni (?) satun kuulumaan. Samoin pari muuta vaihtaria sai itsensä puhuttua retkelle mukaan. Yritys on henkilöstövoimavarojen johtamiseen erikoistunut Cartus. Kuunneltiin kolmen eri työntekijän luennointia expatriaattien johtamisesta. Oli ihan mielenkiintosta.

Logistiikan tentti meni ihan ok. Meidät vaihtarit istutettiin perimmäiseen pöytään. Kirjottelin koettani siinä ihan rauhassa, kun yks saksalainen mies (voiko sanoo mies, kun se on jo joku 24v? vai vaan pitkä poika? ääh.) tökkäs mua kyynärpäällä, että "show me". Ärsytyskäyrät käänty kattoon nanosekunnissa. Mä revin itestäni viimeisetkin itsekurit lukea jotain umpikuivaa logistiikkaa sillä kustannuksella, että en ehi nähä kavereita, ja jollain laiskalla krapulaisella äijällä on pokkaa tökkiä mua kyynärpäällä! Sanoin, että koska mä sovellan kun en muista ulkoa kaikkea, ni onko järkee, et molemmilla on sama väärä vastaus. Opettaja tajuaa heti, et ollaan huijattu. Jotain se siihen mumisi. Näin ku se lunttas multa jatkuvasti. Mikä idiootti. Sillä oli vielä sanakirjaki mukana. Ei tainnu olla paljon apua.

Käytiin tentin jälkeen ruokaostoksilla Xuen kanssa. Oli kiva ehtiä kauppaan päivällä, koska iltasin ja viikonloppusin meininki on niin ruuhkaisaa, että ei siellä mahdu kääntymäänkään. Päivällä oli vielä yksi luento (lentorahtiliikenteestä tms. vähän tekee tiukkaa pysyä hereillä noilla luennoilla.), jonka jälkeen lounastettiin koululla. Olin nälkäinen kuin hirviö. Söin ihanaa ruskeaa riisiä, feikkilihaa, tofua, munakoisoa, papuja ja jotain muuta vihreää, jota en osaa nimetä. Maha täynnä vyöryin himaan päiväunille. Illalla oli treenit, jotka vähän venähti. Painin noin puolisen tuntia yhden ranskalaisen tytön sekä mun valmentajan kanssa. Jos on muuten huono fiilis, niin pystypaini kyllä pelastaa päivän kuin päivän.

Lauantaina treenien jälkeen menin kaupungille ostamaan kengät. Löysin halvat (20$ = 12,5€) ballerinat, jotka lähti mukaan new lookista. Oon kävelly puhki kahdet kengät jo. Mun Suomesta tuodut ballerinat kestää vielä kasassa, mutta ne on aika mielenkiintosen hajuset kun täällä tropiikissa hikivarpaan aromit tarttuu kenkiin päivä päivältä tujummin. Joudun varmaan aika pian paiskaamaan ne menemään. Suunnitelmana oli käydä ostamassa myös shortsit kun edelliset on käynyt aika isoiksi (tippuu jalasta). Samoin jotain perustoppeja oisin voinu katsella. Olin kuitenkin ihan kuolemanväsynyt, eikä mua yhtään piristänyt kun Orchard oli täynnä joulushoppailijoita. Voi elämä sitä ruuhkaa! Pakenin äkkiä kotiin, kun en vaan jaksanut olla siellä tönittävänä ja jonottamassa. Pitää ennen Thaikkuihi lähtöä käydä uudestaa kattelemassa shortseja. Toivottavasti mulla ois joku arkipäivä aikaa, ettei tarvi lähtä samanlaiselle sisäisen rauhan kadotusretkelle.

Huomenna ois seuraava koe. Oon lukenu, joten luottavaisin mielin lähden sitä pyöräyttämään. Enemmän mua huolestuttaa keskiviikon Supply Chain Forecasting. Saan näppylöitä kun vaan ajattelenkin koko asiaa. Enkä oo tehny huomisen läksyjäkään. Enkä ylihuomisen. Mutta kyllä mä tän handlaan! Varmaan luen ennen nukkumaanmenoa logistiikkaa ja läksyt väännän vaikka lennosta. Perjantain kokeessa tuli taas todettua mun satuilutaidot, joten ei millään "I don't know":lla tarvi mennä.

Tällä viikolla oon kuullu ja nähny outoja asioita:

- rapu yritti itsemurhaa heittäytymällä altaasta lattialle (ruokakaupassa myydään siis mm. eläviä rapuja, jotka on sidottu enemmän tai vähemmän pitävästi jaloistaan ja saksistaan)
- parikymppinen tyttö sanoi, että ei voi kävellä n. 20 porrasta alas, koska hänen lääkärinsä sanoi, että se tekee pahaa polville (kysyin onko sillä jotain nivelvikoja, muttei kuulemma oo mitään terveysongelmia)
- jos on dietillä, niin illallisen voi korvata kokiksella ja kakulla
+ mun kämppis katos koko viikonlopuksi, se hävis pe päivällä ja tuli vasta tunti sitte takasin. Sain ainaki nukuttua!

On varmasti muutakin, muttei nyt muistu mieleen. I rest my case. Hyvää yötä!