tiistai 27. marraskuuta 2012

Olen soijapapu











Eka testi ohi. Hurraa! Kyseessä oli International Human Resources Management, joka meni ihan hyvin. Kyllä mä jonku verran luinkin siihen, vaikka ei mikään iso koe ollutkaan. Perjantaina olis sitte International Freight management.

Kello on tääl kakstoista yöllä. Mulla on pitkä päivä takana, mut tän blogikirjotuksen jälkeen ku meen sänkyy makaa ni plärään sen pirun logistiikan koealueen läpi. Oon löytäny mun sisäisen opiskelijan, enkä aio päästää siitä irti. Päivät menee aikamoisella tahdilla, koska mulla on minuuttiaikataulu treenien, syömisten, koulun + läksyjen ja nukkumisen kanssa. Huomenna ois ollu tarkotus lounastaa Juliennen kans, mut mehä lähtää IHRM kurssin kans jonnekin yritysvierailulle. Sain tietää asiasta tänää, joten piti paniikkisiirtää mun ja Juliennen lounas. Onneks löydettiin aikavälikkö jo torstaille. On pitäny reilun viikon päähän sopia jo leffatreffitkin, kun ihan oikeesti tää on niin hullua. Varsinki ku muutama koe pitää puristaa tässä ennen thaikkulomaa. Haluisin nähdä muitakin kavereita, mut meidän aikataulut ei sovi yksiin. Nää haluu lähtä ulos syömää joskus iltakymmeneltä, ku mä haluun mennä sillon nukkumaan.



Riisipastaa




Kurpitsaa, ladyfingersejä ja mandariinia




Tofua ja ladyfingersejä



Mun vegaanielämä jatkuu yhä. Lempparipikaruoka on tofu ja ladyfingersit chilissä. Tosi nopeesti valmistuu. Tänäänki meni vaan 7min siitä ku nostin perseeni sohvalta siihen kun sain lautasen eteeni ja pääsin lapioimaan maittavaa annostani. Yhdessä tofupalassa on muute 144kcal ja 17,9g proteiinia. Niitä menee kuitenkin 2-4 päivässä. Päivällä tulee nautittua myös soijamaitoa, papuja, täysjyvätuotteita (joskus leipää, joskus esim. aamiaishiutaleita), pähkinöitä ja siemeniä. Soijamaitoon on yleensä lisätty kalsiumia. Lisäks ripottelen joihinkin ruokiin soijajauhoa (proteiinia 50grammaa/100grammaa). Kyllä ne ravinteet tälläkin ruokavaliolla saa. Tärkeintä on monipuolisuus, koska esim. riisi sisältää paljon aminohappoa X, mutta vähän aminohappoa Y. Sen sijaan kidneypapu sisältää paljon aminohappoa Y, mutta vähän aminohappoa X. Syö molempia ja olet tasapainossa. Ei pelkkää riisiä ja kurkkua. Ainoa asia jota ei todellakaan saa kasvisperäisestä ruuasta on B12 vitamiini. Nykyään sitä onneksi saa purkista. 

Sitten ihan asian vierestä. Sain Suomesta seuraavanlaisia terveisiä: "Mä tiiän että sä oot itsenäinen mutta ei sun aina tarvitse olla". Ihanasti sanottu! Mulla on välillä paineita, että koska oon lähteny soitellen sotaan (manannut Suomen olot sanonko minne ja kahden viikon turistiloman perusteella hain vuodeksi vaihtoon Aasiaan), niin kaiken aikaa pitää olla niin perkeleen hauskaa. Onneks saan välillä itkee ikävää facebookin chatissa. Välillä jurppii, kun ne vuosien mittaan rakennetut ystävyyssuhteet ei ole siinä kadun toisella puolella.

Mutta tää lähtee nyt lukemaan mielenkiintoista tekstiä Incotermseistä ja rahtilaivoista. Hyvää yötä!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Elämäni ABC

Pari kirjainta jäi käyttämättä, kun en väkisin jaksanut vääntää. Tein tämmösen postauksen, koska mun elämään ei edelleenkään kuulu juuri muuta kuin koulua ja treeniä.


A - Anemia. Onnistuin joskus toissakesänä saamaan mun hemoglobiinin tosi alas. Sama juttu tapahtui vuodenvaihteessa 2011-2012. Rautalisällä asiat on korjaantunu äkkiä, joten ihan varsinaiseksi anemiaksi ei voi kutsua. Näihin molempiin on liittynyt rajoittunut ruokavalio sekä aika paljon liikuntaa. Nyt oonkin tosi tarkka, että syön rautatablettini.

B - Bactroban. Tämä mömmö tuli tutuksi Thaikuissa. Teresa, joka on asunut vuosia jo Rawailla, valaisi mua ja Jordania itselääkitsemisestä. Jos ikinä saat nirhaumaa tai haavaumaa esim. treeneissä, niin siihen pitää laittaa bactrobania. Se tappaa bakteereja, mikä ehkäisee mm. ihotulehdusten ja mätäpaiseiden muodostumista. Elämäni muuttui bactrobanin jälkeen.

C - Cafe au Lait. Eli suomeksi maitokahvi. Toisinaan olen juomatta, mutten voisi olla ilman kahvia lopunikääni. Kofeiinipärinöissä on hyvä opiskella tai treenata. Ilman sokeria kiitos.

D - Draama. Välillä inhoan draamaa ja välillä se on ihan viihdyttävää. En tarkoita nyt elokuvia tai kirjoja, vaan ihan oikeaa elämää. Mun mielestä draama ei kuulu esim. treenin yhteyteen. Esimerkkinä voin antaa mun edellisen salin täällä Singaporessa. Omistaja sekä hänen pitkäaikaisin työntekijä sekoittivat kivasti soppaa muiden työntekijöiden ja treenaajien välillä. Kuka oli sanonut mitäkin ja kuka oli huono ja kuka on superstara. Ei kiinnosta!! Yks syy miks vaihdoin salia.








E - Eläinten oikeudet. Ainahan mä oon tykännyt eläimistä ja mulla on ollut lemmikkejä. Jotenkin tehotuotannon julmuus on iskenyt vasten mun kasvoja tässä lähiaikoina. Ei ole "ihan ok", että sikaloissa porsaat syö toisiltaan paloja korvista. Tai että isojen tilojen lehmät kuolee karsinoihinsa, kun tilan omistaja on vähän väsynyt eikä jaksa hoitaa eläimiä. Ihan perusjuttujenkin eettistä puolta on tullut mietittyä. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksensa.







F - Feminismi. Tiedän ainakin yhden, joka ehkä hymähtää tälle kohdalle. Lukioikäisenä olin täynnä miesvihaa ja julistin sitä, kuinka miehet on sikoja ja perseestä. Mun lempinimet oli Feministi-Niina ja Anarkisti-Niina. Mistälie tulleet. Kai tähän on johtanut myös se, että mulla ei ole ollut juurikaan miehiä mun elämässä (veljiä etc.). Valitettavasti kääntyminen leboksi tai nunnaksi ei ole vieläkään onnistunut. Lukion jälkeen mun miesviha on vähän laantunut. Silti niitä on hyvä syyttää mm. kaikesta.

G - Globalisaatio. Matkustelu, tuontituotteet ja vientihommat. Kavereita ympäri maapalloa. Syön banaania. Mun paita on ommeltu Taiwanissa. Suomi antaa rahaa Kreikkaan. Nokian johdossa on jenkki. Tiiätte kyllä mistä puhun.

H - Haaveilu. Harrastan tätä joka päivä! Milloin haaveilen unelmatyöpaikasta, koiranpennuista, ikuisesta kesästä tai nopeista kiertopotkuista. Viihdytän itseäni esim. metromatkalla (tai luennolla) haaveilemalla tulevaisuudesta. Juoksulenkilläkin ajatukset harhailee ja löydän itseni usein unelmoimasta näkyvistä vatsalihaksista tai ikuisesti kirkkaanpunaisena pysyvästä tukasta.

I - Ihmisten oikeudet. Eipä oo hirveesti ennen mua hetkauttanu, mutta tällä matkalla oon jotenkin tullut enemmän tietoiseksi maailman vääryydestä. Kai sitä on nyt ollut jotenkin lähempänä niitä asioita, kuin siellä Suomen opiskelijasolussa. Jos voittaisin lotossa, ryhtyisin vapaaehtoistyöntekijäksi. Menisin Thaimaahan opettamaan englantia köyhien perheiden lapsille (tällänen ohjelma on siis olemassa). Itekin pitää jollain elää ja pelkällä hyvällä karmalla ei paljoa laskuja maksella. Ehkä mä joskus pääsen tekemään jotain oikeesti muiden hyväksi, enkä vaan länkytä internetissä.

J - Jesse. Jesse on mun rakas pikkukoira. Se jäi äidin hoitoon, kun muutin pois. Mulla on sitä kova ikävä ja paijaan sen lyttyyn kun nään sen seuraavan kerran. Sain Jessen kymmenenvuotiaana, kun vinguin koiraa äidiltä tarpeeksi rasittavaan sävyyn (mikä vapaan kasvatuksen tulos?). Vaikka Jessellä on jo ikää jonkin verran, se jaksaa viillintyä leikkimään mun kanssa.

K - Koirakuume. Jesse asuu äidillä, eikä äiti oo antanut mun koiraa mulle ees viikonloppukylään, niin haaveilen omasta karvapallerosta. Ihan heti ei oo eläinhankintaa tiedossa, koska mulla tuskin on tässä vaiheessa elämää tarpeeksi aikaa koiralle. Haaveilen sileäkarvaisesta portugalin podencosta. Vihoviimeisin asia mitä kannattaa tehdä, on googlettaa koiranpentujen kuvia.

L - Lady Gaga. Niin moni on naureskellu mulle, kun ilmotan rakastavani Lady Gagaa. Ihan ylpeänä ilmoitan olevani hänen faninsa. Ketään muuta artistia en ole ihaillut niinkuin Gagaa. Yleiskuva tästä naisesta on vissiin huomionhakuinen hullu, mutta sinne median antaman kuvan alle mahtuu paljon muutakin. Onhan se meininki vähän tärähtänyttä, mutta se on vaan yks syy miks mä siitä niin tykkäänki.

M - Muay Thai. Pari vuotta oon harrastanut thai-/potkunyrkkeilyä. Laji on vienyt mennessään. Aluksi mä mietin, että onkohan tää nyt ihan oikee laji, koska olin rapakuntoinen pullukka. Nyt oon enää vaa keskivertokuntoinen pullukka. Haha.

Mulla on ollut kaikenlaisia harrastuskokeiluja. Oon käyny kuvataidekerhossa, baletissa, soittanut pianoa, käynyt lapsena useita kursseja uimakoulua (uimisen lopetin yläasteella kiusaamisen takia, enkä sen jälkeen oo menny uimahalliin...), ja sitten ratsastus, joka oli ainoa pitkäkestoinen kiinnostus. Kymmeneen vuoteen hevosharrastusta mahtuu vuokraheppoja, oma poni sekä oma hevonen, joiden kanssa kahlattiin kisoja. Ikinä en aluetasoa pidemmälle päässyt, mutta kivaa ja opettavaista oli. Myin oman hevosen ja harrastus loppui kuin seinään. Heilun pari vuotta salilla ja jumpissa (mua ei enää ikinä saa spinning-tunnille, hitto mitä paskaa!!). Ennen kaikki illat meni tallilla, koska hevosenomistajana mulla oli vastuu sekä oikeus ruokkia ja ratsastaa kiimahirviö joka päivä. Ajattelen, että samalla "velvollisuudentunnolla" suhtaudun thaikkuunkin. Vaikkei musta mitään maailmanmestaria tule, niin treenata voi silti tosissaan. Eikä mua kukaan pakota salille. Mä meen sinne, koska mä haluan.

N - Nuoruus. Mä yritän elää nuorena niin, ettei tarvi vanhempana katua. Koulu pakettiin kunnolla, matkustelua ja maailman näkemistä, vähän bailaamista jne. Mieltä saa muuttaa ja niitä muutoksia voi toteuttaa, koska vielä ei ole sidottu mihinkään (esim. talo, koira ja vakityö). Mun pitäs kyllä matkustaa enemmän. Muuallakin kuin Thaimaa-Singapore väliä. Esimerkiksi Eurooppaa ois kiva nähdä. Eikä mitään pakettimatkoja enää!

O - Oppiminen. Kolmannella luokalla meidän luokka sai uuden englannin opettajan. Se mies oli pelottava ainakin lapsen silmin. Mä rupesin tekemään läksyjä ihan eri tavalla kuin ennen. Olin ykkös- ja kakkosluokalla ollut ihan lusmu lapsi. Hirvee häirikkö, myöhästelijä ja hälläväliä-asenteella liikkuva tulevaisuuden toivo. Tää kyseinen englanninopettaja sai mut löytämään itsekurin koulujen suhteen. Tajusin, että opiskelu onkin ihan kivaa. Luin tosi paljon jo lapsena, koska uusien asioiden oppiminen oli mielekästä ja palkitsevaa. Muistan, että pääsin opettajan listan kärkipäähän parhaalla keskiarvolla. Oisin muuten jakanut sijan erään toisen oppilaan kanssa, mutta mä alotin lukemaan saksan kieltä ja hän ei, joten hurahdin ohitse jollain 0,01-luvulla.

Koulumaailman ulkopuolellakin on ollut paljon opittavaa. Sosiaalinen kanssakäyminen, harrastukset, tietokonemaailma (Opettelin kavereiden kanssa pikkukakarana koodaamaan nettisivuja. Kaipa se taito on vieläkin tallella.) ja muut ympäröivät asiat. Oon oppinut myös sen, että aikuiset ei oo niin aikuisia, kun oon joskus luullut. Elämän tosiasiat tulee päin näköä enemmän tai vähemmän kirvellen.

P - Pohjola. Sukunimi, jota tuskin vaihdan, vaikka menisin naimisiin. Tulee isän puolelta.

Q -

R - Rasismi. Syrjitään yksilöä sen perusteella, että hän kuuluu johonkin "ryhmään" esim. tummaihoisiin. Suomi on aika rasistinen maa, muttei suinkaan ainoa laatuaan. Meillä kytee venäläis-, romani- ja somaliviha aika tiukassa. Tietyn ikäisiä naisia syrjitään työmarkkinoilla, koska heistä tulee kuluja, jos hankkiutuvat raskaaksi. Lapset aiheuttavat ärsytystä ääntelyllään ja olemuksellaan, samoin vanhukset. Miksei Suomi ole täynnä täydellisiä, juuri oikean ikäisiä ja oikeanlaisia ihmisiä? Muualla maailmassa syrjitään kanssa ihmisiä rodun (singiksessä kiinalaiset ei oikeen välitä malesialaisista, eikä varsinkaan intialaisista), kansallisuuden, sukupuolen, iän, uskonnollisen vakaumuksen tai seksuaalisen suuntautumisen takia.

Mietin välillä, että ihan oikeesti..... miksi? Mikä saa ihmiset käyttäytymään sopimattomasti toista kohtaan esim. uskon kohteen perusteella. Jokainen pitäs käsitellä yksilönä. Jos joku kohtelee sua kuin kasaa paskaa, niin kohtelet samalla tavalla takasin. Jos kaataa shaibaa jonkun niskaan, vaikka homoseksuaalisuuden takia, niin toivottavasti sellainen tyyppi saa kivuliaan mätäpaiseen pakaraan. Karma iskee takaisin!

S - Singapore. Mun vaihtomaa ja koti tällä hetkellä. Kaupunkivaltio lähellä päiväntasaajaa. Todella kaunis yöllä, eikä pahalta tunnu päivälläkään. En tiedä onko maailmassa turvallisempaa valtiota kuin singis. Lämpötila on just oikee, semmonen palttiarallaa +30 joka ikinen päivä. Tykkään.








T - Thaimaa. Jos joku ei nyt ole vielä selvillä, niin rakastan Thaimaata. Viihdyn Rawai Beachillä, joka ei ole täynnä seksituristeja tai venäläismafiaa, niinkuin esim. Pattaya tai Patong Beach. Maa, jota niin moni rakastaa, mutta joka rakastaa takaisin vain turistien rahoja. Thaimaahan mahtuu äärimmäistä köyhyyttä sekä hyvin vauraita piirejä. Valtionjohto on myös omaa luokkaansa. Matkailijan kannattaa olla varovainen, koska turistien koijaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Aika turvallinen kohde, kun pitää järjen päässä ja pysyy kaukana viskinhuuruisista puukkojunkkareista.

U - Uhri. Marttyyriksikin voi kutsua. En kestä tämmöstä asennetta. Nään punasta, kun joku valittaa, että kurja elämä johtuu siitä, että uhrasi kaiken joidenkin muiden vuoksi. Se on omaa tyhmyyttä se. Tai jos tekee kyseisen asian ihan mielellään, niin ihan turha myöhemmin syyllistää muita siitä. Kukaan ei pyytänyt sua heittämään omia haluja ö-mappiin, ja jos pyytää niin semmosille pitää sanoa, että hiljaa.

V - Valmentaja. Auktoriteetti, jota kuuntelen varmasti. Näin oli hevosaikoina ja näin on nytkin. Lähtökohtaisesti teen niinkuin sanotaan, mutta joskus täytyy ajatella omillakin aivoilla (ks. kohta Draama).

W - WTC-isku. Syyskuun 11. päivä 2001 olin vain kymmenenvuotias, mutta muistan kyllä seuranneeni televisiosta äidin kanssa uutislähetyksiä kyseisestä aiheesta. Tämän jälkeen mulle tulikin lentopelko. Lisäksi pelkäsin jopa ruotsinlaivaa, koska luulin, että terroristit tulee ja kaappaa sen. Nythän se tuntuu naurettavalta, mutta ei sitä silloin lapsena tajunnut.

X - X-men. Elokuva, jonka haluaisin nähdä. Perustuu Marvelin sarjakuviin.

Y - Ystävät. Mun tärkein voimavara. Mun perhe, tukiverkosto, elämän eliksiiri ja kaikkea semmoista. Rakastettavia ja aitoja ihmisiä, joiden seurasta saan nauttia. Huolet on aina puolta pienempiä kun ne on jakanu jonkun kanssa. Vastavuoroisesti mä tuen mun ystäviä elämän kuoppaisella tiellä. Mun kotimaan tukikohdan ihmisille haluan sanoa, että ootte ajatuksissani. Tiedän, että ootte siellä ja mä odotan innolla jälleennäkemisiä! Lisäksi oon tutustunu tällä ulkomailla olon aikana muutamaan todella mahtavaan persoonaan. Mulla on kutina, että tapaan heidät vielä.



Y niinkuin ystävä



Z - Zombiolo. Tämä tila valtaa ihmisen yleensä huonosti nukutun yön tai öiden jälkeen. Sitä vaan puksuttaa menemään minuutti minuutilta eteenpäin, kunnes saa nukkua kunnolla. Mitään et saa aikaseks ja kahvikaan ei aina auta.

Å -

Ä - Älykkyys. Älykkyyttä on erilaista. On tunneälyä, kirjaviisautta, elämänkokemusta ja semmosta. Haluaisin olla älykäs. Yritän tietysti opiskella parhaani mukaan, oppia kokemuksista sekä elää elämääni silmät auki. Jähtäväksi nää. Voi olla, että saan treeneissä aivovamman ja mun älykkyysponnistelut voi vetää vessasta alas. Siinä vaiheessa voin ryhtyä männynkasvattajaksi maalle. Tosin siinäkään hommassa ei vissiin sais ihan tyhmä olla.

Ö - Öljyvärit. Kuvataidekoulussa noin. 11-vuotiaana sain kokeilla elämäni ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa öljyvärejä. Siitä lähtien olen haaveillut ostavani kotiin maalaustelineen, kankaita ja öljyvärejä. Tilan ja rahan ja elämäntilanteen vakauden puutteessa oon tyytyny vesiväreihin.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Australiaystävät

Maanantaina lähdin koulun jälkeen lentokentälle tapaamaan pariskuntaa Nick&Kirsty. Hengailtiin Thaimaassa tossa pari kuukautta sitten. Heidän kotimatka Australiaan teki siis muutaman tunnin pysähdyksen Singaporessa. Kolme tuntia juteltiin vaan ja muisteltiin menneitä sekä mietittiin tulevaa. Australia on jälleen yksi kohde, jonne mua vaaditaan menemään tulevina vuosina. Kyllähän se mulle sopii! Matkailu avartaa ja silleen. Kirstyn vauvamasukin näkyi jo. He olivat yrittäneet saada lasta jo yli vuoden ajan. Sitten tapahtui Thaimaan taika, jonka avulla pikkuinen sai alkunsa.



Kirsty, Nick, Jordan ja meikkis



Tiistai ja tää päivä on mennyt vaan koulussa ja treeneissä. Story of my exciting life. Ens viikolla alkaa kokeet.

lauantai 17. marraskuuta 2012

ไม่ดี


33 päivää mun synttäreihin
25 päivää lentomatkaan Thaimaahan
17 päivää oon ollu vegaani


Kello on täällä kohta yhdeksän ja mua väsyttää. Pitäs mennä nukkumaan, koska aamulla täytyy herää treeneihi. Viimeöinen unenlaatu on pelkkä huono vitsi, joten unimaa kutsuu lujaa. Päätin kuitenkin fiksuna tyttönä heittää pyykit koneeseen iltalenkin jälkeen, joten niiden valmistumista odotellessa voin kirjoittaa pienen viikkokatsauksen.

Mulla on ollut pientä paniikkia mätäpaiseen ja vatsakipujen muodossa. En oikeesti tajua, miks mun terveys prakailee vähän väliä. Ennen toista Thaimaan reissua olin ihan kunnossa. Tätä sairausputkea ennen oon ollu kipeenä viimeks vuosi sitten. Syytän Lagunaa (yökerho Phuketissa) ja karmaa. Sairastelujen takia en päässyt kavereiden kanssa ulos keskiviikkona. Siirtyy seuraavaan kertaan. En mä ois halunnutkaan puhua muille ihmisille tällä viikolla.

Perjantaina istuin kiltisti koulussa ja pääsin treeneihinkin. Tänä aamuna oli taas thaikkua. Treenit kulki tosi hyvin. Mä en vaan tajua miks en snaijaa sitä jalkatyöskentelyä. Voinko vaan seistä paikallani ja toivoa, et vastustaja tulee mun luokse eikä lähe karkuun? Olin suunnitellu lyhyen iltalenkin vielä tälle päivälle. No arvatkaa mikä sitten tuli. Trooppinen monsuunisade. Jännäsin pari tuntia, josko sade lakkais. Seuraavaks kävin tahtojen taistoa, että lähenkö sateeseen lenkille vai siirrynkö iltapalan pariin. Lähin lenkille siinä toivossa, että mulle tulis übermahtava voittajaolo rocky-lenkkeilyn jälkeen. No ei tullut. Tuli vain päänsärky.

Huomenna ois läksypäivä. Pakko vähän alkaa kiinnostaa, ekat kokeet pitää rustaa parin viikon sisällä. Mä vaan jotenkin aina ajaudun YouTubeen katsomaan thainyrkkeilyä. Tai Lady Gagaa.



screenshot musiikkivideolta Born This Way - Lady Gaga



Otsikko on thaita ja tarkoittaa "ei hyvä". Lausutaan "mai dii". Aina ku valkku puhuu mun liikkumisesta (tai jostain muusta mitä teen iha päi vittuu), ni osaan todeta, että mai dii mai dii. Sitä naurattaa, mua ei.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Blogihaaste


Sain blogihaasteen Katjalta. Arvaan/tiedän, että hänen kuvansa on otettu Lontoosta sekä Thaikuista. Ihana muuten tuo lontookuva! Haaste kuuluu siis näin:

Start by adding one photo here that describes you as a traveler and challenge other bloggers do the same, but the trick is that they must guess where your photos was taken at -to their blog post!






Tämä kuva kertoo, että vien mukanani suomiasennetta (Kiroileva Siili -paita) ja omaa tyyliä (risat sukkahousut, tosi tyylikästä) minne menenkin. Tykkään olla meren äärellä, oli kyseessä sitten kaupunkiloma tai biitsireissu. Aurinko ja lämpö on jees.


Scariest airline flown: Mulle tuli ihan tyhjästä muutama vuosi sitten lentopelko, joten jokaikinen lento sinä aikana oli ihan hirveetä. Mitään ilmakuoppaa ihmeellisempää ei kuitenkaan oo tapahtunu. Onneks oon tosta lentopelostakin päässyt eroon.


Favorite city/country/place: Tällä hetkellä mun lempparipaikka koko maailmassa on Thaimaan Phuket ja Sinbin thaikkusali Rawai Beachillä. On vielä niin paljon maailmaa näkemättä, että eiköhän sekin ehdi muuttua. Jos en harrastais thaikkuilua, niin no, olis se mieluisin kohde silti varmaan Thaimaa...

Most remote corner of the globe visited: mm. Taitaa olla tää vaihtomaa, Singapore. Jos ikinä sinne Indonesiaa tai Vietnamiin pääsen ennenku joudun palaamaan Suomeen, ni semmonen sitte. Mut toistaseks tällä mennään.

Solo traveler or group traveler?: Yksin lähteminen on tosi jees, jos tietää, että paikan päällä tulee kuitenkin solmittua kaveruussuhteita. Hyvänä esimerkkinä Thaimaan thaikkucamp tai Singapore ja opiskelu. Johku interrailille ois vähän ikävä lähtä yksin. Tai ruotsinlaivalle...

Worst place to catch a stomach bug?: Yöbussissa matkalla Malesiaan, kun matka kestää 5-7h tuurista riippuen ja matkalla on vaan yks vessapysähdys. Vessat on reikiä maassa. Onneks ei ite tarvinu kokeilla.

First culture shock experience: Briteissä kielimatkalla 15-vuotiaana en osannut olla niin ulospäinsuuntaunut, kohtelias ja hymyileväinen, kuin siellä ois sietäny olla. Isäntäperheen äiti luuli, et oon joku supermasentunu itsemurhakandidaatti. Hups.

Where would you buy a second home/retire: Tarviiko edes kertoa? Thaimaa!

Haasteen saa Vennu!

torstai 15. marraskuuta 2012

Sairasta

Alkuviikko meni lupaavasti treenatessa. Tiistai-iltana kuitenkin mun onni kääntyi ja sairastuin taas siihen samaan vatsatautiin, joka mulla oli Thaimaassakin. Mikälie vatsaflunssa... Treenit on tauolla, kouluunkaan en eilen kyennyt (tänään on onneks vapaapäivä). Huomenna pakko raahautuu kouluu, en vaa voi syödä tänään mitään, niin kaipa sinne kykenee. Sanon vaan, että kipeenä on kuolettavan TYLSÄÄ.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Sunnuntaimoodi

Oon laiska koululainen. Jossain kohtaa pitää ottaa itteää niskasta kiinni ja alkaa kiristää opiskelutahtii. Varsinki ku se pidennetty omaloma siintää edessä. Sunnuntai ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Mun piti olla tosi ahkera läksyjen suhteen, mutta sen sijaan nukuin johku kahteen asti päivällä, käytin ehkä tunnin läksyjen tekoon ja lähdin Juliennen kanssa syömään ja elokuviin.








One thing I like fake is my meat.








Ennen elokuvan alkua käytiin tcc:ssä. Mä otin teetä ja Julienne kakkua. Sillä on ollut kova projekti nostaa painoa. On se niin pikkunen, että sen sietääki syödä kakkua. Voisinpa mä lahjottaa suoraan sille mun omista rasvakerroksista massaa, niin päästäis molemmat lähemmäs haluttua lopputulosta. 






















Elokuvana meillä oli Pitch Perfect. Mulla ei ollut mitään käsitystä koko leffasta, koska annoin Juliennen päättää mitä me katotaan. Valinta oli hyvä. Koko sali nauroi ja taputti, kun elokuva oli ihan hulvaton. Mun lempihahmo oli Fat-Amy. Ihanan roisi pullukka. 







Elokuvan jälkeen ihasteltiin Orchardin jouluvaloja ja lähdettiin kotiin nukkumaan.




































Julienne halus viel jäätelöä





















lauantai 10. marraskuuta 2012

Tylsyyksien tylsyys

Anita ja mä suunnistamassa



Mun elämästä tuli heti todella ennalta-arvattavaa kun vieraat lähti. Arki ja viikonloppu pyörii koulun ja treenin ympärillä. Huomen illalla nään Juliennee, joten jotain toimintaa sentään tiedossa. On muuten yllättävän rankkaa käydä koulussa ja treeneissä. Thaimaan nyrkkeilytahti ei vetäny musta mehuja niin paljon pois kuin nykyinen opiskelu+liikunta (jota on huomattavasti vähemmän kuin Thaikuissa). Nytkin pakoilen koulukirjoja, joiden pariin pitäs uppoutua näin mukavana lauantai-iltapäivänä. Mieluummin kirjotan turhaa löpinää tänne lukijoiden riesaksi.

Mulla on muuten seuraavanlaisia kursseja:                             Kiinnostaa            
Managing Change & Diversity                                                     [x]
International Human Resources Management                               [x]
Business Process & Outsourcing Management                            [x]
Supply Chain Forecasting & Management                                    [  ]
International Freight Management                                                [  ]


Logistiikka ei vaan oo mun juttu, mut eiköhän tuokin informaatiopläjäys oo ihan sivistävää.



Little India



Kattelin äsken videoita, joita Jordan kuvas Sinbillä. Mun jalkatyöskentely, liikkuminen, rentous (sitä ei ole) ja etukäden suora on aivan perseestä. Onneks ei vituta ku ihan vähän vaan. Pari kuvaa vielä viimeisimmältä thaikkureissulta:



© Haikal



© Haikal



© Natasha S.

p.s. Heittäisin vaa'alla vesilintua, mutta se ois eläinrääkkäystä. Se ei vaan näytä haluttuja numeroita. Voi turhautuminen sentään!


32 päivää jäljellä. Thaimaa mielessäin!

torstai 8. marraskuuta 2012

Sä taisit olla oikeessa, mä olin mielestäni oikeemmas

Sain Anitalta sähköpostia, että sillä on meille liput Pinkin keikalle Suomeen. Toukokuussa kyseinen neito ilahduttaa verkkarikansaa, ja me ollaan siellä Anitan kanssa laulamassa mukana. Hieman ehkä masentavaa ajatella, että oon "sillon jo" Suomessa. En mä vielä ala suremaan tämän seikkailun loppumista, oonhan päässy vasta vähän yli puolen välin. Tosin olen jo tehnyt vähän mielikuvaharjoittelua, johon sisältyy mm. kesätyöt ja paluu Lappeenrannan treeneihin. Ensi vuoteen kuuluu myös setviminen mun kurssien kanssa ja selvittäminen kuinka paljon mulla on koulua vielä jäljellä. Opparikin peeloilee jossain siellä tulevaisuudessa.







Lueskelin vanhoja blogipostauksiani. Siellä mä hehkutin mm. Novenan salia, joka on sittemmin osoittaunut ihan kurjaksi paikaksi. Kattelin myös kuinka äkkiä bondasin muiden vaihtareiden kanssa. Kyseistä ilmiötä ei ole käynyt tällä semesterillä. Musta tuntuu, että mulla on vähän omat jutut (treenit) ja osaan muutenkin järjestellä elämäni täällä ihan ilman saksalais-/ranskalaisvahvistusta. Uus vaihtariporukka on todella mukavaa, mitä oon niille jutellu tutor-tunneilla. Mun kiinalainen kämppis on toistaseksi kaikista helpoin (fiksu & siisti). Viime semesterin korealaisten jälkeen olin saanut vähän traumoja. Eipä mun vietnamilaiset huonetoverit oo yhtään lieventänyt niitä, mutta Xue Yang on ihanaa vaihtelua tähän sirkukseen.







Nyt yritän vaan ahkeroida koulun kanssa Thaimaa mielessäin. Skippaan loman jälkeisen viikon ihan kylmästi, koska Thaimaa. Paras syy ikinä. Lisäks mun viikkotunneista ison osan haukkaa metrolla matkustelu. Treenimatkoihin menee aikaa, koska sali on ihan vitun kaukana. Mutta onneks opetus on sen arvosta. Toivottavasti tää paikka ei nyt osoittaudu ihan sudeksi. Siinä vaiheessa mulla menee usko Singaporelaiseen kamppailulajikulttuuriin.

Mä haluan niin käydä Vietnamissa ennenkuin palaan Suomeen. Varmaan Juliennen kanssa pyörähdetään sen kotiseudulla. Sitten mulle tulee treenitauko, mikä vähän hirvittää. Tosin mun intuitio sanoo mene Vietnamiin, eikä se oo tähänkään asti ollut väärässä. Sinne siis!

Matkailusta tuli mieleen. Äidin kanssa ku puhuin viimeksi puhelimessa, ja kerroin uusimpia juoruja Singaporesta. Sieltä tuli mielenkiintoisella äänensävyllä kommentti: "Nii-in. Nyt sä tiedät, ettei se elo siellä ole niin kivaa/helppoa/ruusuista". Täytyypä nyt sitten korjata, jos kellään muulla on samanlaisia luuloja. Mä törmään täällä Aasiassa jos jonkinmoisiin juttuihin. Oon nähny valtioiden tallovan kansalaistensa oikeuksia, ex-linnakundeja pyörittämässä arveluttavia firmoja, kohdannut jonkin verran byrokraattisia ongelmia puhumattakaan turhautumisesta, jos joku asia ei mee niin kuin Suomessa. Mua on myös yritetty saada aloittamaan tupakan polttaminen erään urheilutyypin toimesta. En alottanu. Mutta en oo viittiny nillittää tänne blogiin ihan kaikesta, koska saatan saada sakot/linnaa/kuolemantuomion, jos jään kiinni poliittisesta kohkaamisesta. En myöskään viiti valittaa, jos joku asia ei mee niiku MÄ HALUUN. Koska oonhan etuoikeutetussa asemassa. Kuinka moni parikymppinen rilluttelee vuoden Aasiassa ja lentelee Thaimaahan jumpalle ja lintsaa vielä koulusta? Siinä vaiheessa jonkun pikkuasian sureminen esim. Kelan kanssa vääntäminen tuntuu vähän turhalta. Sen kanssa on väännetty, mutta ihan asiasta.








Arvatkaa mitä mä kaipaan Suomesta? Kierrättämistä. Sieluun sattuu kun yli viis miljoonaa ihmistä paiskoo jätteensä samaan kasaan täällä.

Haw Par Villa

Käytiin Jordanin kanssa Haw Par Villassa. Se on teemapuisto, jonka aiheena on kiinalainen mytologia. Tiikeribalsamin kehittäjät Aw Boon Har ja Aw Boon Par rakennuttivat tämän teemapuiston. He ovat lähtöisin Burmasta, mutta laajensivat bisneksiään Singaporeen 1930-luvulla. Teemapuistoon oli ennen pääsymaksu, mutta siitä luovuttiin muutama vuosi sitten.

Haw Par Villa - Singaporen oudoin teemapuisto























































Tämä tarina kertoi ystävyyssuhteesta. Pähkinänkuoressa homma meni niin, että kaveria ei jätetä. Koska jos jätetään, niin karhu tulee ja syö. Luopio saa petturin leiman karmaansa loppuiäkseen ja siinähän sitä sitten ollaan. 











10 Courts of Hell


Kiinalaisen mytologian mukaan sielun täytyy läpäistä kymmenen tuomioistuinta. Siellä saa tuomionsa niin raiskaajat (Kahdesti! Hurraa mystinen oikeusjärjestelmä!), prostituoidut, vanhempiensa haukkujat, varkaat, kokeissa lunttaajat ja moni muu väärintekijä. Tuomioita löytyy laidasta laitaan. Toiset murskataan kivipainon alle, raiskaajat mm. keitetään tulikuumassa öljyssä ja jäseniä irroitetaan tavalla jos toisellakin.



























Semmonen teemapuisto. Harva sielu taitaa päästä ihan suorilta käsin kiinalaiseen taivaaseen. Mä ainaki kosahdin tossa kokeessa lunttaamisen kohdalla. Tsaijai. Pitäsköhän tunnustaa yläasteen opelle, että ei ne ruotsin epäsäännöliset verbit ihan niin sujuvasti muistunu ku annoin ymmärtää...