Avengers

Sunnuntai alkoi ihanan laiskasti. Nukuin pitkään, nautiskelin kahvia ja kävin juoksemassa keskipäivän paahteessa pitkän lenkin (= neljä rundia koulun ympäri). Lounastin Lauren ja Jasnan kanssa Ang Mo Kion foodcourtissa ja kotimatkalle nappasin mukaan kuplateetä. Leppoisan sunnuntaivireen keskeytti Juliennen tekstari. Sen uus kämppä ei ollu vielä valmis, joten se tarvitsi yösijan. Mun asuntoon en voinut häntä majoitaa, koska mun kämppishän ois repiny vähintäänkin multa silmät päästä, jos täällä on vieraita.

so sad

Onneks Laure sano, että voi ottaa mun pienen vietnamilaisen ystävän luokseen nukkumaan. Laurella on siis oma huone ja kaks sänkyä, joten tilaa oli. Ennen mitään nukkumisasioita lädettin porukalla Clarke Quayhin (mitenhän tääki sana taivutetaan...).

Anja, Nadja ja Julienne
Metroasemalla

Metrossa

Dhoby Ghautin asemalla vaihdettiin linjaa

Clarke Quay metroasema

Sanonko vielä kerran, että metroasema?

Metroasema!!

Kolme rohkeaa

Meidän final destination oli GX-5 Extreme Swing. Tuumasin kotona, että mun aneeminen ja huonovointinen olo ei ehkä oo omiaan millekkään extremelle. Meinasin siis toimia vaan seuraneitinä ja kameramiehenä. Kun päästiin metrotunnelista taivasalle ja näin ne härvelit, tuumasin: 

"I'm gonna do it! But first I need to pee."

Ostettiin liput (opiskelijahinta 30$/kappale) ja matka kohti tuntematonta voi alkaa. Mulla ei siis ollu oikeen mitää käsitystä mihin olin menossa. Mulle vaan sanottiin, että korkealle mennään, vapaa pudotus ja edestakas heilumista. Ookoo!

Härveli ennen Take Offia

Meidät istutettiin isoon munanmuotoiseen avohäkkiin. Mä sain kunnian toimia kuskina. Tehtävä oli helppo. Kun oranssi valo vaihtuu vihreäksi, mun piti painaa vipu alas ja sitten munahäkki putoaa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja puolisokea marsukin osaisi tehdä tämän. Istuttiin siis rennosti paikoillemme ja laitekuskimiehet pisti meidät remmeillä kiinni. Sitten alkoi häkkyrän hinaus kohti korkeuksia. Keskustelu meni jossain vaiheessa näin:

"oh shit we are high"

"there's nothing to hold on"

"I hate this I hate this I hate this"

"shitfuckshitfuckshitfuckshitfuck"

"Don't look down!"

"Shouldn't you put your hand on that thing"

".....yeah"

"ok girls, here we go"

"EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEK"

Tän kokemuksen jälkeen jokainen meistä täris ku haavanlehti. Jalat oli niin hyytelöä, et pari hassua rappusta alaspäin tuntu ylivoimasilta. Nadja piti melkeen kantaa. Annoin sille lempinimeks Avenger. 

Palkittiin itsemme käymällä Subwayssa syömässä. Minulle kanawrap! Ollaan me rohkeita tyttöjä.

Tässä vielä videotodiste:

Bojoing!

Tää oli yks toinen laite. Ehkä ens kerralla kokeiluun.

Pölypiiskaa kanssa-asujille

Torstaina pääsin vihdoin treeneihin. Hallelujaa ja hellurei! Vaikka mulla oli vaan neljä päivää taukoo, niin olo oli ihan vetämätön kun mätkin pistareita. Vasen jalka ei kestä kiertopotkun läsäyttämistä mihinkään kohteeseen, mutta kaikkee muuta voin taas tehdä. Meikä on siis back to business! Torstaijumpan jälkee jäin juttelee Sapphiren ja jonku salin ex-työntekijän kans. Hengailtiin Novenan ostarilla, juotiin teetä ja keskusteltiin henkeviä esim. vapaaottelun sääntöeroavaisuuksista Suomi vs. Aasia. Olin kotona ja nukkumassa joskus puolen yön jälkeen. Virkeenä seuraavaks aamuks kello kaheksaks luennolle tottakai!

Oon hengaillu paljon Sapphiren kanssa. Se työskentelee salilla, ja me aina apinoidaan tai harjoitellaan Michael Jackson -tanssiliikkeitä tai lauletaan kakuista tai leikitään dinosauruksia tai jotain muuta yhtä vammasta. Sovittiinkin, että perjantaina mun luennon ja semmosen haastattelupläjäyksen jälkeen lähtään rannalle. Ehdittiin haastiksen jälkeen Lauren kanssa syömään pikainen aamupala koululla. Mulla oli kanatäytteinen pau sekä mangomehua. Kuulostaa friikiltä, maistuu hyvältä.

Sentosan hiekkaranta vallotettiin puolilta päivin. Olin laittanu kotona viiskymppistä suojakerrointa ja rannalle otin mukaan kolmikymppistä, jota lisäsin pariin otteeseen. Tietty mä paloin. Muuten ihan okei kärtsäysrajat, mutta mun naama on ihan toispuoleinen. Maatessani mahallani katselin oikealle ja käännyttyäni selälleni käänsin pään vasempaan eli samaan suuntaan. Ei ois kannattanu. Mun oikee naamapuoli palo korvakäytävän värekarvoja myöten. Vasen puoli naamasta onki sit valkonen. Grillailun jälkeen syötiin masut täyteen, minkä jälkeen lähettiinkin treenaamaan. Niissä treeneissä olikin ihan täys sekoilu päällä. Omat jumpat vedin ihan asiallisesti. Koska perjantai oli aika rauhallinen päivä, meillä oli aikaa tehdä mm. kärrinpyöriä, diskotanssia ja puhua ruuasta. Salin sulkeuduttua ryhdyttiin sanoista tekoihin ja mentiin Ang Mo Kion foodcourtiin syömään chilikanaa.

Mulla on ollu pieniä vaikeuksia meidän asunnon yhteisissä siisteysasioissa. Joustaa pitää puolin ja toisin, kun viis tyttöö jakaa yhteisiä tiloja. Mä en oo mikää Justiina mitä tulee kodinhoitoon, enkä mä kuole pariin pölypalleroon. Mut siin vaihees ku oon kuukauden aikana ainoo, joka siivoaa ni ei naurata enää. Ihan sama mitä sanon, niin vietnamilainen huonetoveri ei todellakaan pese kylppäriä eikä lakaise olohuoneessa. Korealaiset on sokeita noille hiustukoille, jotka lentelee lattianrajassa kun läpiveto niitä liikuttaa. Oon menny siivouslakkoon, koska en oo mikään piika eikä mulle ees makseta!! Harmi et oon ainoo, ketä tää sotku vissiin oikeesti haittaa... Voisivat ees omat jälkensä siivota!! EES VIIKON VIIVEELLÄ!! Mut ei. Sisätossut jalkaan ni kelpaa taas lompsia keittiö-tietokone väliä. Mun pitää kohta raivaa polku tietokone-oma huone, jos en haluu kerää varpaidenväliin peruukkia... 

Perusv-tutus siivousasioista ei sitten ole tarpeeksi. Perjantaina olin taas kotona vasta joskus puolilta öin kaiken humppaamisen jälkeen. Kuinka mukavaa on väsyneenä astua olohuoneeseen, jossa mua odotti ihan perussetti eli kolme korealaista ja yks vietnamilainen + pölypallot ja hiustukot. Mut sit eteinen oli täynnä paperisilppua. Tarkemmin katsottuna koulukirja revittynä kappaleiks. Tuijotin hetken tätä ihanaa näkyä:

Ensin näitä naisia kovasti nauratti mun ilme. Sitte ku kyselin ihan tosissaan, et mitä tää on ja kuka tän on tehny, niin voitteko uskoo mitä sain vastaukseks!?

Keino lievittää stressiä.

Siinä mä tuijotan keskellä yötä näitä mun stressaantuneita kämppiksiä, ketkä istuu ihan tyynen rauhallisina perseellää tietokoneidensa ääressä. Niitä ei enää naurattanu, koska en varmaa näyttäny kauheen iloselta. Yks korealainen sitte pyys multa anteeks sotkua. Se ei ees ollu tehny tätä läjää meidän huoneeseen! Sama tyttö myös rupes siivoomaa sit myöhemmin. Ilmotin vaa et ei haittaa. Mua ei kiinnosta, koska tuo sotku ei oo mun ongelma.

Ens kerralla ku tää "syyllinen" valittaa mulle stressiä, ni mulla on sille kyl hyviä apukeinoja. Hän voi esimerkiksi kuurata kylppärin, pestä meidän huoneen lattian, lakaista yleiset tilat ja jynssätä keittiötason. Kellä on pokkaa tehä tommosta jälkeä ja sit jättää siivomatta? Kaiken kukkuraks normaali lika ei ees riitä, vaan joudun kärsimään myös melusaasteesta. Välillä meillä on huutokilpailut, laula-mahdollisimman-epävireisesti-maroon 5 biisejä-karaoke tai muuten vaan joku soittaa tietsikalta jotain mölinää täysillä äänenvoimakkuuksilla.

Armoa?

</end of valitus>

Aurinkoisena lauantaiaamuna eli tänään raahasin kärtsänneen ruhoni thainyrkkeilemään. Oli tosi kivaa (taas)! Meitä oli mukava porukka siellä hikoilemassa. Päivä oli polttavan kuuma ja asiakkaita riitti. Kylmän suihkun jälkeen mentiin Sapphiren kans Orchard Roadille syömään ja shoppailemaan. Iltaan asti maleksittiin Singaporen sydämessä. Tulin just äsken kaupan kautta kotiin. Pitäs jaksaa pilkkoo lohikäärmehedelmiä ennen nukkumaanmenoa. Huomenna on taas täys päivä. Täytyy muistaa raahaa kameraa mukana, niin saan visualisoitua mun tekemisiä tänne.

Syvällistä ajattelua

Söin just sushia ja join yrttiteetä, niin jaksan kirjottaa syvällistä tekstiä.

Kun katson taaksepäin aikaa ennen vaihtoa, mun unelmaelämä oli erilainen kuin nyt. Lappeenrannan opiskelijasolussa katselin Juttadiettiä telkkarista, kävin koulussa (paitsi joskus en :D ) ja treeneissä sekä häiriköin Jennaa, joka sopivasti asu tien toisella puolella. Mun suuria tavotteita elämässä oli valmistua koulusta, tehä töitä pari vuotta ja hakea yliopistoon. Siinä sivussa oisin treenannut thaikkua ja kasvattanut koiranpennusta mukavan harrastuskaverin (rotu vielä epäselvä). Jossain vaiheessa olisin muuttanut Tampereelle ja ostanut talon isolla pihalla (alle 10km kaupunkiin/kauppaan, mutta tarpeeks kaukana naapureista ettei tartte ikkunasta katella toisten taloo sisälle...). Sitten eläisin onnellisena elämäni loppuun asti. Ehkä jotai naimisiinmenoa ja lapsia, jos semmosta sattuis eteen.

Nyt oon maailman toisella puolella ja uudenlaiset ajatukset ovat tulleet seurakseni. Mä en voi ottaa koiraa, koska sit en voi lähtä esim. kuukaudeks Thaimaahan treenaamaan ja makaamaan biitsille. Mä en halua ostaa taloa isolla pihalla, koska sit en voi esim. häipyä taas maailmalle X-ajaksi (1kk>X<50 vuotta). Miksi mä treenaan thaikkua? Tuleeko musta joku maailmanmestari? Tuskin. Hyvä, että joku päivä ottelen edes SM-karsinnoissa... Opiskelenko mä oikeaa alaa? Mä tykkään ihmisistä. Mulla on välillä ihan yksinäinen olo, jos mun kovaääniset ja "rasittavat" kämppikset on huitelemassa liian pitkään jossain. Jos mun tulevaisuus on istua tilitoimistossa tai yksin kotona tietokoneen ääressä, niin en tiedä onko se mitä haluan. Lisäks mun elämässä on pari muutaki huomioonotettavaa asiaa, ennenkuin voin vaan huidella menemään. Oon ennenki tehny hyviä suunnitelmia, mut ne muuttuu viiden sekunnin välein ku saan parempia ideoita.

Noh, toistaiseks mä vaan oon ja nautin. Mun ei tarvi ostaa taloa tänään eikä huomenna. Tykkään thainyrkkeilystä eli voin tehdä sitäkin, vaikkei musta ikinä mitään supertaistelijaa tulisikaan. Jesse the dog on toivottavasti hengissä vielä vuosienkin päästä, niin voin rutistella sitä pahemman koirakuumeen iskiessä. Laskenta on ihan kivaa ja koulun käyn loppuun eniveis, joten siitäkään tarvi ottaa päänsärkyä. Näitä murehdin sit joskus kun on aika. Nih!

Oispa mulla rusinapaahtoleipää ja kuplateetä (milk tea with pearls). Kuolisin onnesta!

$$$

Koska oon treenitauolla mun jalan takia, niin meinaan kuolla tylsyyteen koulupäivien jälkeen. Oon tehny vähän kaikkea muuta kuin urheilullisia aktiviteetteja. Kävin katsomassa Batmanin leffassa. Ei ollut mikään juonikukkanen. Ilman räiskintää oisin varmaan nukahtanut leffasaliin. Eilen lähdin saksalaisten (Anja, Nadja, Kristina ja Lisa) sekä singaporelaisten kanssa syömään saksalaista ruokaa saksalaiseen ravintolaan. Ainii ja mukana oli yksi myanmarilainenkin! 

Lisa, Nadja, Anja ja singisläinen

Singaporelaisia ystäviä

Yks tytöistä kerto kiipeevänsä aina salaa aidan yli yöllä klubille bailaamaan, koska sen vanhemmat ei ikinä päästäis sitä muuten. Kyllä nää keinot keksii, vaik ois kuinka vanhoillinen kotikasvatus. Se kerto myös, miten vanhemmat ja sosiaalinen paine vaikuttaa nuoriin. Oon kyl niin onnellinen, et oon syntyny länsimaalases kulttuuris. Voin sanoo, että "HOOVEE minähän teen mitä haluun" ja siinähän äiti ihmettelee, eikä yhteiskuntaakaan hirveesti kiinnosta kunhan lain rajoissa pysytään. 

Sigaporessa asiat on toisin. Pojista pitää tulla insinöörejä tai lääkäreitä. Vanhemmat laittaa rahahanat kiinni, jos ei niitä totella. Koska koulutus maksaa, ei lapsilla oo paljoo vaihtoehtoja ku mennä sinne mihi äiti ja isi käskee. Naisista tulee business-sihteerikköjä tai hoitsuja. Unohda unelmasi ja mielenkiintosi. Ainoa mitä ihmiset näkee sussa on paljonko sun arvo on dollareissa. 

:(

Väriä nahkaan

Pari sanaa sparrailusta. Ruotsimimmi oli ihan okei. Se löi paljon ja hyvällä tekniikalla. Koska se oli mua jonkin verran pidempi, niin mä tyydyin sit vaan potkimaan vastaukseks. Mulle terotettiin, että nyt otetaan sitten LIGHT sparria. Japsimiehen kanssa ryskätään aina menemään ilman mitään järkeä, niin jostain pitää kaivaa se tekninen osaaminen (ai mikä?) ja kontrolli uusien asiakkaiden kanssa.

Lisäks sparrailin yhen ranskalaisen miehen kanssa yhtenä iltana. Se halus sviippailla (Äiti-Harrastus-sanakirja: kaataa vastustaja potkimalla sitä tukijalkaan, koska jostain syystä toinen jalka on ilmassa esim. kun potkasee) mua ihan asenteella, joten mun vasen nilkka/sääri on nyt hieman arka. Kylmähoitoo ja counterpainii vaan niin se on kohta kuin uusi.

Tässä näkyy perslento sweepin jälkeen
Kuvan (c) Rawai Muay Thai nettisivut

Mitä tulee ryskäämiseen, niin sitä mä oon tehny aina. Sparrin pitäs olla teknistä ja tarvittaessa kovaa, mutta näytän joskus siltä, että oon kissatappelussa tai nakkikioskijonossa baari-illan jälkeen. Rymyämisestä ei tuu ku turhia vammoja, mikä vaikuttaa treenaamiseen. Jälkeenpäin sitä välillä miettii, että missä tekniikka? No ehkä kun tarpeeks treenaa, niin taitoakin tulee...

Mun jalkaraaja. Näyttää hurjemmalle miltä tuntuu.

Perjantaina näin aamukahvin merkeissä Laurea. Jauhettiin kaikkea todella turhaa pari tuntia. Mäkkärin kahvi on muute niin vahvaa, et sitä ei ihan kymmenessä minuutissa huitasta naamariin. Meni varmaan tunti juodessa sitä yhtä kuppia. Sitten mulla oli jälleen ryhmätyötapaaminen yhen seurueen kanssa. Yks tytöistä oli ostanut mulle yrttisalvaa, joka auttaa mustelmien häivyttämiseen. Aika kilttiä!

Lauantaina pääsin omien treenien jälkeen opettamaan yhtä ensikertalaista kamppailulajin saloihin. Oli aika tehokas treenikerta, kun ekalla kerralla piti opettaa suorat, koukut, upparit, kyynärpäät, kiertopotkut ja pysärit. Sitten Master Chan vielä ihmetteli, kun en ehtiny opettaa polvia?? No ehkä ensi viikolla. Nainen tulee Lontoosta ja liitty salille poikaystävänsä kanssa. Tulen näkemään häntä siis jatkossakin. 

Hikoiluiden jälkeen mentiin Sapphiren (töissä salilla) kanssa syömään läheiseen foodcourtiin. Olinhan superiloinen, kun listalta löytyi vietnamilaista ruokaa. Söin mangosalaattia ja fresh spring rollseja. Ruokailun jälkeen hengailtiin ulkona pari tuntia, koska sää oli mitä mahtavin. Stalkkailtiin ohikäveleviä ihmisiä. Minä vakoilin tietty kauniita kenkiä. Tilattiin semmosesta juomakojusta teetä. Mä otin jogurtti-vihreä tee -juoman helmillä (katso edellinen postaus) ja ilman sokeria. Maistui ihan nestemäiseltä purukumilta. Mutta oli ihan hyvää siis.

Illalla olin luvannut lähtä yhden saksalaisen seuraksi tatuointistudioon. Anjalle tatuointi on jo kolmas. En nyt julkaise täällä tarkkaa kuvausta tatskasta, mutta kyseessä oli latinalaista tekstiä.

Ensinnäkin olin ihan intopiukeena myytävistä venytyskoruista. Ihania eri värejä, muotoja ja materiaaleja. Oisin voinu ostaa kaupan tyhjäksi. Onneksi olin niin täpinöissäni Anjan tatuoimisesta, että en ehtiny shoppailla.

Anja täyttelee lomaketta

Iloinen tatuoitu Anja!

Suojaliinaa päälle

Jos Anja ois tarvinnu henkistä tukea, niin musta ei ois ollu mihinkään. Olin ihan hiljaa järkyttyneenä/ihastuneena ja tuijotin kokoajan lähietäisyydeltä prosessia. Napsin varmaan sata valokuvaa. Anja sano, että ei ollut kauheen kivuliasta. Se ottiki mut mukaan vaan siks, että oon kiinnostunu aiheesta. Anja ei ois huolinu ketä tahansa samaan koppiin töllistelemään. Lopputulos oli tosi hieno! En osannu kuvitella, et tekstinpätkä voi näyttää niin hyvältä ihoon hakattuna. Anja sai hoito-ohjeet, minkä jälkeen paettiin paikalta. 

Pyörähdettiin pikaisesti apteekissa ja ruokakaupassa ennen kotiinpaluuta. Apteekissa näin tuttuja. Thaikkusalin kävijöitä tuli vastaan, ja jotain siinä jutskailtiin. Tuntuu, että musta on tullu vähä sosiaalisempi ja ihmisystävällisempi täällä vaihtoaikana. On myös ihanaa, että saan olla vähän kuin asiakaspalvelija salilla. Koska melkein asun siellä, niin ihmiset luulee, että oon henkilökuntaa. Ei haittaa. Mulle saa jutella. 

Seuraavaksi ohjelmassani on PR raportin kirjoittamista. Hrrr. Illalla nään J:n. Lähtään aiheuttamaan paheksuntaa yleisille paikoille. Stay tuned!

Hyvin menee, mutta menkööt

Maanantain ryhmätyö ja esitys henkilöstövoimavarojen johtamisesta meni paremmin ku hyvin. Yks tyyppi kuikuili opettajan selän yli pisteitä, ja OLTIIN PARAS RYHMÄ! Oujee! Mun ryhmä oli ihan übermahtava. Kaikkien esitysten jälkee lähdettiin isommalla porukalla syömään ja fiilistelemään. Tuntuu, että oon bondannu taas vähä enemmän näiden paikallisten kans.

Kokoonnuttiin illalla Chaneline, Laure, Jasna ja mä syömään illallista (mulle tulista mangosalaattia, nam nam.). Chaneline lentää kymmeneks päiväks Ranskaa ku sen serkku menee naimisiin. Mäki oisin halunnu tehdä saman tempun, mut meno-paluu Suomee maksaa yli tonnin. Missaan siis serkkuni häät, mikä lievästi --tuttaa. 

Tiistaina sain sit tietää, että viikon pääst pitää heittää viel yks ryhmätyöesitelmä. Olin jo henkisesti vaihtanu vapaalle, mut pitää leikkiä ahkeraa opiskelijaa viel viikko. Hain myös mun koeaikataulun. Ei paljoo naurattanu ku katoin millasel tahdil mun pitää tehä loppukokeet. Neljä koetta ihan peräjälkee maanantaista torstaihin ja seuraaval viikol viimonen. Ei se mitää, kyl mä hoidan ne. 

Meidän salille tuli joku ruotsalainen nainen. Se haluu päästä treenaa singaporeaikanaan (3 viikon loma tms.). Master Chan sitten osoitti minut hänen sparrikaverikseen. Yks työntekijä sano mulle, et kyseinen nainen ei näytä miltää supertaistelijalta, mihin mun oli pakko kommentoida, et se tulee Ruotsista -siltä voi odottaa mitä vaan (toim. huom. Ruotsi on iha jees maa thaikus/potkunyrkkeilys). Muutaman tunnin päästä pääsen tositoimiin kun alkaa iltatreenit. Mun omat treenit meni vähä huonosti, kun tuntuu et on veto pois. Oon saanu kyl nukuttuu paremmin parina viimeyönä, mut en tiiä mistä kiikastaa.

Dragonfruit

ps. Suomikaipuuseen tulee lisäystä:

- haalaribileet @ GM/Ilona + tanssiminen Jennan kans

Ahkera opiskelija

Ensinnäkin ihan tosi iso SORI ku en oo ehtiny kirjottelee. Piti ottaa treeneistäki pari päivää vapaata, koska kouluhommia oli vaan niin paljon.

Keskiviikkona viimeisteltiin meidän Human Behavior in Organisations (organisaatiokäyttäytyminen) -kurssin ryhmätyö eli raportti ja esitys. Olin saanut ihan loistoidean tehä pienen näytelmän meidän esitelmöinnin lisäks ja harjoteltiin sitäkin sitten. Tää ryhmä oli paljon yhteistyökykyisempi kuin edellinen, mut nää onki kolmatta vuottaan opiskelevia, joten kokemustaki enempi kuin ekavuotisilla. 

Mun OB ryhmä: Wei, Jolie ja Regina

Vaikka meillä oli näkemyseroja miten esitys vedetään läpi, mitään henkilökohtaista riitaa ei saatu aikaseks. Loppujenlopuks päästiin yhteisymmärrykseen mitä torstaina esitetään.

Mun ajatuksenjuoksua hidasti pienesti huonosti nukuttu yö. En vaan saaut nukahdettua ja heräilin kokoajan. Olin ihan varma, että seuraavana yönä nukun kuin pieni possu. Väärin meni. Menin ajoissa nukkumaan, mutta kahdentoista jälkeen kattelin kelloa ja mietin et mitävvv. Taas heräilin pitkin yötä. Kyllästyttyäni makaamaan sängyssä nousin valmistelemaan itseäni koulupäivää varten.

Väkersin itelleni nutturan ja jaksoin meikatakin vähän. Vaatekriiseilin housut+pusero vai mekko kysymyksen äärellä hetken. Valinta päättyi mekkoon  (joka saa mut näyttää tosi läskiltä JEEJEE), jossa mustelmaiset sääreni olivat todella edukseen.

Lounastin ystäväni Nadjan kanssa ennen rahotuksen luentoa. Luennolta kipitin sitten OB tutoriaalitunneille katsomaan esityksiä ja jännittämään omaani.

Nuttura

Luentosali

"..to overcome these challenges we recommend..."

Kuivaharjottelen mun puhetta

EIVV nukahan pystyy iha just

Meidän esitys oli menestys ja saatii kehuja mm. siitä lyhyestä näytelmästä, jonka minä idealistisena yksilönä keksin (kaikki kunnia myös itsepäiselle luonteelleni, koska ryhmäläiset lynkkas mun idean muutaman kerran ku aloin ehdottaa sitä. Sainpahan kuitenki tahtoni läpi.). Kaikki tytsyt oli tosi tyytyväisiä ryhmän panostuksee ja heiteltii siinä kaverihenkiset ylävitoset. Mulla on jäljellä enää yks ryhmäesitys ja sit voinki alkaa opiskella loppukokeisiin keskittyä thainyrkkeilyyn. 

Illalla minä ja pari saksalaista lähdettiin syömään sekä ruokaostoksille Ang Mo Kio Hubiin.

Nuudelia palkinnoksi

Vähä lepään tässä ennen kotimatkaa

Univelkaisen Zombin romahdus osa 1

Univelkaisen Zombin romahdus osa 2

Taksilla kotiin. Ei jaksettu kantaa kaikkia ostoksia.

Iltayhdeksältä kauppareissun jälkeen raahasin itteni kerrosta ylemmäs saksalaisten asuntoon. Nadjan kanssa pidettiin pieni opiskeluhetki. Mun piti kirjottaa HR haasteista (kuinka tarjota työntekijöille mielenkiintosta koulutusta ja kannataisiko maksaa työntekijöille asiakastyytyväisyyteen perustuvaa provikkapalkkaa) pari sivua. En ollu kauheen luovalla tuulella siihen aikaan illasta...

so hard-working

"it's almost two pages with double-spacing...."

Nadja irrotti mun nutturaväkerryksen
ja harjas mun hiukset. :D

Voin kertoa, että se oli elämäni pisin torstai. Perjantaina tapasin Lauren aamiaisen merkeissä. Juoruilun ja syömisen jälkeen otin pienet päikkärit. Unihetkien jälkeen pitikin lähtä kirjastoon HR ryhmätapaamiseen. Käytiin meidän powerpoint diat läpi, jaettiin osat, paranneltiin skit:in (lyhyt esitys/näytelmä) kässäriä ja harjoiteltiin. Illalla menin parin taukopäivän jälkeen treeneihin. Oli tosi ihanaa päästä läiskimään pistareita "pitkästä" aikaa. Ilma oli kurja eikä ollu paljon asiakkaita, joten jauhettiin mun tekniikkaongelmia vielä treenien lopulla.

Yritin saada unta yrttijuoman voimalla. Sen pitäs auttaa nukahtamaan. Pelkkää huijausta koko juttu. Nukahdin lopulta, mut näin niin hirveetä painajaista, et kun heräsin aamuneljältä sydän tykyttäen, niin enpä nukahtanu enää uudestaan. Siitä sitte aamutreeneihi reippaana.

Treenit meni iha ok ja lopuks sparrasin viis erää mun vakisparrikaverin kanssa. Japsimies on isompi, vahvempi ja taitavampi, mikä sopii mulle. Koen kehittyväni sen kanssa kerta kerran jälkeen. Toki sain taas vähä mustelmaa, mutta se kuuluu asiaan. Tää ei oo tennistä ja vammat paranee.

Iltapäivällä mentii shoppailee Nadjan ja Krissien kanssa. Olin ihan puhki, mut shoppailla jaksaa aina! Viis tuntia pyörittii alennusmyyntien keskellä. Kun saatiin tarpeeksemme Orchadin ihmistungoksesta, mentiin syömään (mun lautasella oli vietnamilaisia fresh spring rollseja ja tulinen mangosalaatti). Mulla ja Krissiellä oli niin tulista ruokaa, et itkettiin/naurettiin samaan aikaan ku syötiin. Mangosalaatti on niin hyvää, mut niin tulista. Suosittelen!

Useaa dollaria köyhempänä könyttiin asunnolle. Mä rukoilin suuremmilta voimilta, että saan nukuttua yöllä. Ja sainhan mä. 12h unta tuntu ihan hyvältä, mut puolen päivän jälkeen huomaan et ei sekään riitä paikkamaan sitä univelan määrää mitä keräsin viikolla. Pitää toivoo, et tasottuu tää mun hurja yöelämä...

Tänä aamuna menin Nadjan pakeille rahotuksen kirjan kanssa. Lyötiin viisaat päämme yhteen ja mietiskeltiin tehtäviä pari tuntia. Läksyhetken jälkeen käveltiin Ang Mo Kioon muutaman muun saksalaisen kanssa lounastamaan. Kotimatkalla otin Bubble Tea:n. En oo ennen Singapore-elämääni maistanu ikinä kuplateetä, mut nyt ku oon päässy sen makuun ni oon ihan hulluna tohon. Mun lemppari on Passion Fruit Green Tea ilman sokeria. Helmet/kuplat on tapioca kasvin osasta tehtyjä palleroita. Outoa, mutta herkkua!

Bubble Tea

Maanantaina ois viimeinen ryhmäesitelmä. Yritän kirjotella ens viikon aikana enemmän. Mulla on niin paljon sanottavaa (eri asia onko mun sanomisilla mitään informatiivista arvoa), mut en oo vaan ehtinyt. Lisäks haluan ottaa paljon kuvia tänne nähtäväksi.

Hikisin terveisin,

Bubble Zombie

Sitä samaa, mutta erilaista

Saksalaiset vaihtarit laskee innoissaan jäljellä olevia viikkoja kotiinpaluuseen. Joillain on enemmän ja joillain vähemmän. Skaala on 5-8 viikkoa. Kun mä sanon, että mulla on vähän enemmän viikkoja jäljellä, saan osakseni melkein suruvalitteluja. Yritä siinä sit selittää, että mä oon onnellinen täällä ja ois pieni maailmanloppu, jos pitäs lähtä Suomeen parin kuukauden päästä.

Suomen sijasta meikä lähtee Thaimaahan!! Huraa! Enää seitsemän viikkoa ja alkaa loma, mikä tarkoittaa paluuta Sinbille. Pitäs anoa viisumia, koska aion hikoilla Phuketissa kuus viikkoa.

Master Chan on ollut myötämielinen mulle, ja saan keskittyä kehittämään mun heikkouksia. Treeneistä en oo pihistelly, vaikka kouluhommia on enemmän. Mun tylsä elämä on ollut vaan läksyjä, projekteja, ryhmätapaamisia ja iltajumppaa thaikkusalilla. Ei valittamista, mut eipä siitä paljoo blogitekstii revitä. Lupaan tehdä ICA -esitysten jälkeen jotain jännittävää, ettei teidän tarvi aina lukea aiheita "päivän ruoka", "päivän treenit" tai "en jaksa tehdä läksyjä_666".

Vaikka mun elämä on täynnä tekemistä, ehdin silti ajatella ihmisiä siellä pohjoisessa. Oon saanu täällä paljon uusia kavereita, mutta mietin mun suomalaisia tovereita päivittäin. En varsinaisesti riudu raastavassa ikävässä, koska tuun keväällä takasin ja näemme jälleen. Tietäkää kuitenkin, että olette ajatuksissani ja toivon, että teillä on kaikki hyvin.

Kavereiden lisäksi kaipaan:

- Suomalaisia mansikoita
- Mun koiraa!! Hirvee ikävä Jesseä.
- Lenkkipolkuja
- Maitorahkaa (no tätä ilman voisin kyllä elää)
- ...

Siinähän ne polttavimmat tais ollakin. Älkää ymmärtäkö väärin. Elämä täälläkään ei mene aina niinkuin elokuvissa. Samalla tavalla täälläkin pitää opiskella, käydä kaupassa, siivota, pyykätä, tulla toimeen erilaisten persoonien kanssa, maksaa vuokraa, sairastaa ja noudattaa maan lakeja niiku Suomessakin.

Asioita, joita en kaipaa Suomesta:

- Kylmä ilmasto (täällä oli yks päivä vaan +26 ja harkitsin pitkähihasen pukemista, koska tuuli vähän)
- Pimeys (vuorokausi on täällä aina yhtä pitkä)
- Itänaapurit, jotka yrittää tasaisin väliajoin tehdä tuttavuutta maastureillaan
- Angstiset ja vihaiset ihmiset, joiden mielestä kaikki on perseestä

Lähinnä ilmasto ja osa ihmispopulaatiosta käy mun hermoille kotimaassa. Mikään paratiisi Singaporekaan ei ole, mutta kyl toi aurinkoenergia tekee paljon. Elämä täällä on samaan aikaan erilaista ja samanlaista kuin Suomessakin.

Asiasta kukkaruukkuun. Käytiin eilen katsomassa uusin Spiderman elokuvissa. Aivan sairaan hyvä! Suosittelen.

Arjen kamaluuksia

J:n kanssa shoppailureissu oli ihan onnistunut. Ostin mustan pitkähihaisen kauluspaidan sekä hihattoman valkoisen kauluspaidan. Hihattomalle kaveriks vielä ku löytyis bleiseri ni siinähän ois bisnes look kohdallaan. Shoppailu Singaporessa on yleensä rentouttavaa, mutta muodollisten vaatteiden ostaminen vaan kiristi vannetta pään ympärillä. Suurin osa sovittamistani paidoista oli tiukkoja tissien ja/tai olkapäiden kohdalta. Kaikki mekot oli suoria pötköjä, joten niitä en edes kokeillut. Koska aasialaisten naisten yleisin vartalomuoto on kalapuikko, vaatteet on yleensä muodotonta mallia. Luottokauppa H&M tarjosi sitten sopivaa rättiä.

Tehtävä "osta kauluspaita" suoritettu. Palkittiin itsemme notkumalla kahvilassa hörppimässä teetä ja mansikkajuomaa.

Shoppailun lisäks oon kirjottanu ryhmätyöjuttuja. Sunnuntaipäivästä vietin ekan puolikkaan ja maanantaista jälkimmäisen naputtaen raportteja, PowerPoint dioja, analyysejä ja rahoituksen kaavoja. Teki kropallekin hyvää lepäillä yhden päivän sijasta kaksi.

Mulla meni sukset vähän ristiin yhden ryhmän kanssa. Maanantaiaamuna lähetin niille powerpoint-esityksen, jossa oli kymmenen diaa. Olin tehnyt otsikot ja kirjoittanut vähän tekstiä muutamiin dioihin. Maanantai-iltana sain vastaukseksi 23 dian powerpoint tiedoston sekä raportin, joka oli täynnä kirjoitusvirheitä. Tyytyväisenä nää sit toteaa, että tässä on valmiit työt. Ensin luulin, että se oli huono vitsi, mutta pian tajusin, et tosissaan nää meinaa esittää tommosta shaibaa.

Meillä oli ehdoton max. pituus esitykselle 15 minuuttia. Pari ryhmän tyttöö oli sit reippaina aatellu, et enemmän on enemmän ja leikkaa-liimannu puolet raportista esitykseen. Lisäks he halus esittää luovuuttaan tekemällä dioja, joissa luki FEELING BORED??? ja hymynaamoja siellä täällä. Eikä tuo ollut ainoa friikkidia. Mä sit sanoin et esitykses pitäs olla vaan olennaisimmat asiat ja vähemmän tekstiä, eikä noita epämääräisiä dioja. Lisäks ehdotin, et ei kopioitais raportista suoraa kappaleita powerpointiin. Mun ryhmäläiset sit vetäs herneet nenää, eikä puhunu mulle mitää ennenku seuraavana iltana, ku kysyin et mites se esitys ja mä voin esittää nää osat. Ne sit vaa ilmotti, et ovat keskustelleet ja kertoo mulle myöhemmin mun osan esityksestä. Kaks tuntii ennen esitystä ne iski mulle lunttilaput kätee ja sano, että lue noi. Arvata saattaa, että esitys ei ollu menestys.

Ilosempia asioita: lähen kohta treeneihin.

Vielä parempia asioita: saksalain tyttö on alkanu näyttää elon merkkejä. Kuume on vähän laskenu.

Back to school

Hengissä ollaan! Hirrrwee päivityskatko johtu arjen kiireistä, joita kohtasin lomaltapaluun jälkeen. Oon käyny koulussa ja treeneissä. Tuskin ehtii syömään tai nukkumaan, kun pitää ravata ryhmätapaamisissa. Aikapulaa ei tietenkään helpota se, että treenaan enemmän ku tulin takas Thaikuista. Tärkeysjärjestys ja silleen. Viikkokatsaus edeltäneisiin päiviin tulee tässä.

Osallistuin hyväntekeväisyystempaukseen.
Lahjoita 5 dollarii ja kasaa lego-ukko. 

Koska ei oo häpee olla nopee, paransin thaimaamasennukseni heti maanantaina. Tilasin uuden matkan Sinbille. Maksoin majotukset ja lennot. Lennot irtos tosi halvalla: 120 euroo menopaluu sis. 20kg matkalaukkumahdollisuuden. Halpaa kuin saippua! Jälleennäen Thaimaan parin kuukauden päästä. Seuraavaks agendalla on ottaa viisumiasioista selvää...

Pahimpaan sosiaaliseen kaipuuseen tapasin ystäväni Nadjan. Lähdettiin lohtushoppailemaan mulle barefoot juoksukengät ja hyppynaru. Syötiin koulunalkumasennukseen kiinalaisessa ravintolassa. En oo varmaan ikinä saanu niin hyvää parsakaalia kuin siellä. Vihreätä ja rapsakkaa, muttei raakaa.

Pinkit lenkkarit on mun uskolliset paksupohjaset rotaatiovammasille
tehdyt juoksukengät ja turkoosit söpöliinit on mun uudet hipsuttelutossut.

Koulun eteen en ollut tehnyt mitään sen jälkeen kun laskin rahotuksen kurssin ryhmätyötehtävät. Viime viikon koulupäivät menikin puolitehoilla, koska mieli oli yhä loma-asetuksella. Unirytmi sai kyytiä, joten zombiena vaelsin koulun käytäviä kun en ollut nukkunut. Mulla on menossa kaikissa kursseissa ryhmätyöt. Voin paljastaa, etten ikinä ennen oo ollu näin laiska ryhmätöiden suhteen. Ei vaan nappaa lomalla vääntää jotain raportteja. Ekan viikon jälkeen mieli alkaa palautua normaalin ajattelun tasolle. Vielä kun sais nukuttua tarpeeks, niin rupeis asiat sujumaan luistaen. Eilen ja tänään oon vääntäny ryhmätyöjuttuja sekä tehny läksyjä. Kukaan muu ei mua potki persuksille, niin onhan se ite tehtävä!

Thaikkutreeneihin kuuluu vähän uusia tuulia. Käyn salilla 5krt viikossa: ti, ke, to, pe ja la. Maanantainakin kävisin, mut mullon koulun potkunyrkkeilyjumpat sillon. Master Chan antoi mulle luvan sparrata yhen japsimiehen (mua pidempi) kanssa. Master sano myös, että se pitää mun asenteesta. Tuntuu siltä, että oon saanu todistettuu jotain ja nyt saan 'lisävapauksia'. (lisähuomautus: voi luoja miten mun sparri onkin ruosteessa! tuntuu että ei mikää suju: silmät räpsyy, blokkijalka ei nouse, kiinniotot on liian löysiä, en mee tarpeeks eteenpäin, etäisyyden hahmottaminen on vielä surkeempaa ku ennen jne.) Mulle on myös opetettu Wai Khru Ram Muayta eli sitä tanssia. Oon aika innoissani! Vietän nykyää thaikkusalilla 2-2,5h joka kerta. Teen mun normitreenit + lihaskunnon + wai khru ram muay + toisinaan sparria.

Eilen illalla sovittiin Anjan, Krissien ja Nadjan kanssa, että mennään yhdessä syömään. Oli tosi kiva hengailla kavereiden kanssa muuallaki kun vaan koulussa. Tänään nään J:tä ku mennään shoppailee kauluspaidat molemmille! Ens viikolla alkaa nimittäin ryhmätöiden palautukset, ja esityksiä varten pitää pukeutua virallisen pukukoodin mukaan. Välillä saa olla sosiaalinen.

Lohta ja perunamuusia
+ Mansikkapirtelö
+ Hyvä seura
= Onnistunut lauantai-ilta

Loppuun vähän ikävämpiä uutisia. Yks saksalainen vaihtari on sairastunut Dengue-kuumeeseen. Se kävi eilen sairaalassa. Yöks pistettii kotiin ja tänään sen pitää mennä uudestaan verikokeisiin. Tyttö on tosi huonona. Kuumetta 40 astetta. Se ei pysty makaamaan, koska selkään sattuu, mut sit se on niin heikkona ettei pysty ite nousee istuma-asentoon. Sen kämppikset herättää sen tunnin välein juomaan vettä. Ruokaa ei pysty syömään. En tajuu miks se passitettiin kotiin sairaalasta, koska se tarvii kolme ihmistä auttamaan, että pystyy ees kääntymään sängyssä! Nyt sitten vaan odotetaan ja toivotaan parasta. :(