Arjen kamaluuksia

J:n kanssa shoppailureissu oli ihan onnistunut. Ostin mustan pitkähihaisen kauluspaidan sekä hihattoman valkoisen kauluspaidan. Hihattomalle kaveriks vielä ku löytyis bleiseri ni siinähän ois bisnes look kohdallaan. Shoppailu Singaporessa on yleensä rentouttavaa, mutta muodollisten vaatteiden ostaminen vaan kiristi vannetta pään ympärillä. Suurin osa sovittamistani paidoista oli tiukkoja tissien ja/tai olkapäiden kohdalta. Kaikki mekot oli suoria pötköjä, joten niitä en edes kokeillut. Koska aasialaisten naisten yleisin vartalomuoto on kalapuikko, vaatteet on yleensä muodotonta mallia. Luottokauppa H&M tarjosi sitten sopivaa rättiä.

Tehtävä "osta kauluspaita" suoritettu. Palkittiin itsemme notkumalla kahvilassa hörppimässä teetä ja mansikkajuomaa.

Shoppailun lisäks oon kirjottanu ryhmätyöjuttuja. Sunnuntaipäivästä vietin ekan puolikkaan ja maanantaista jälkimmäisen naputtaen raportteja, PowerPoint dioja, analyysejä ja rahoituksen kaavoja. Teki kropallekin hyvää lepäillä yhden päivän sijasta kaksi.

Mulla meni sukset vähän ristiin yhden ryhmän kanssa. Maanantaiaamuna lähetin niille powerpoint-esityksen, jossa oli kymmenen diaa. Olin tehnyt otsikot ja kirjoittanut vähän tekstiä muutamiin dioihin. Maanantai-iltana sain vastaukseksi 23 dian powerpoint tiedoston sekä raportin, joka oli täynnä kirjoitusvirheitä. Tyytyväisenä nää sit toteaa, että tässä on valmiit työt. Ensin luulin, että se oli huono vitsi, mutta pian tajusin, et tosissaan nää meinaa esittää tommosta shaibaa.

Meillä oli ehdoton max. pituus esitykselle 15 minuuttia. Pari ryhmän tyttöö oli sit reippaina aatellu, et enemmän on enemmän ja leikkaa-liimannu puolet raportista esitykseen. Lisäks he halus esittää luovuuttaan tekemällä dioja, joissa luki FEELING BORED??? ja hymynaamoja siellä täällä. Eikä tuo ollut ainoa friikkidia. Mä sit sanoin et esitykses pitäs olla vaan olennaisimmat asiat ja vähemmän tekstiä, eikä noita epämääräisiä dioja. Lisäks ehdotin, et ei kopioitais raportista suoraa kappaleita powerpointiin. Mun ryhmäläiset sit vetäs herneet nenää, eikä puhunu mulle mitää ennenku seuraavana iltana, ku kysyin et mites se esitys ja mä voin esittää nää osat. Ne sit vaa ilmotti, et ovat keskustelleet ja kertoo mulle myöhemmin mun osan esityksestä. Kaks tuntii ennen esitystä ne iski mulle lunttilaput kätee ja sano, että lue noi. Arvata saattaa, että esitys ei ollu menestys.

Ilosempia asioita: lähen kohta treeneihin.

Vielä parempia asioita: saksalain tyttö on alkanu näyttää elon merkkejä. Kuume on vähän laskenu.