Otin parina päivänä kameran mukaan salille, että saan jotain kuvamateriaalia tänne sekä muistoksi itelleni. Saming on yks parhaimpia valmentajia kenen potkittavana oon ollu. Jadé ja Jacqueline ovat mun sparrikavereita. Varsinkin Jadé on nykyään niin vahva, että mulla meinaa loppua usko painissa kun se heijaa mua puolelta toiselle.
Mun tulee tosi kova ikävä näitä ihmisiä. Lentokoneessa sitten viimeistään itken valmentajan ja kanssatreenaajien perään. En tiedä millon nähdään uudestaan. Joitain tyyppejä en näe varmaan enää ikinä. Treeneihin on ollut aina tosi kiva mennä, koska salilla on niin hyvä henki. En ikinä oo lähteny huonolla fiiliksellä pois. Vaikka treenit menis iha päin persettä, niin viimeistään jutustelu muiden kanssa kohentaa mieltä.
 |
Minä ja Saming ennen treenien alkua |
 |
Vähän öljyhierontaa jaloille ennen naruhyppelyy |
 |
Kaijuttimista soi "Call Me Maybe" |
 |
Jadé ja mä |
 |
Juomatauko
|
 |
Pystypainii |
 |
Brandon vahtii meitä ettei tehdä tuhmuuksia |
 |
Saming ja minä taas! |
 |
Minäää ja ihana Jacqueline |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti