Keskiviikkona 27.2. oli mun viimeinen kokonainen päivä Singaporessa. Aamulla kävin hoitamassa pieniä ostoksia. Tän jälkeen lounastin kaverin kanssa Somersetillä. Therese sanoi, että inspiroitui mun thainyrkkeilymatkoista niin paljon, että on itsekin tulossa maaliskuun vikaksi viikoksi Thaimaahan. Mulle on siis luvassa kolmen viikon ajalle oppaan hommia (Vilma tulee Suomesta kahdeksi viikoksi ennen Thereseä).
Teresa (asuu Thaimaassa, ex-malli, tutustuin Sinbillä) on mun facebook-kaveri. Se puhuu ja kirjoittaa thaita. Mä pyysin siltä käännösapua kun halusin kirjoittaa mun Singaporen salin valmentajalle kiitoskirjeen thaiksi.
Tässä on teksti, jollaisena Teresa sen mulle lähetti:
Tässä on mun taidonnäyte:
Osa kirjaimista puuttu vielä kuvausvaiheessa, koska en ollut varma miten ne kirjoitetaan.
Tässä on sälää, jota ostin lahjaksi Samingille/salille. Suihkugeeliä, merilevälastuja, treenimusaa (David Guetta), muumi tarralappuja ja hiusgeeliä. Pakkasin kaikki nää laatikkoon, jonka lopuksi täytin suklaakarkeilla. Kansi kiinni, kultanauha ympärille ja kortti sekä kirje matkaan.
Menin viimeisiin treeneihin keskiviikkona. Hikoilun jälkeen annoin lahjan Samingille. Sillä aikaa kun kävin suihkussa se oli jo ehtinyt lukea kirjeen. Ymmärsi pointin, joten kai mun käsialasta ja kirjaimista tai selvää. En osaa oikeesti kirjottaa ku muutaman thaikirjaimen, joten suurin osa meni vaan kopioimalla ulkonäön perusteella. Niissä on yleensä tietty piste, josta kirjainta aloitetaan piirtämään. Jos ikinä olette opiskelleet venäjää, niin vähän samaa ideaa käsin kirjoittamisessa.
Juteltiin vielä pari tuntia siinä Samingin, Brandonin ja Gabrielin kanssa. Oli kyllä haikeat hyvästelyt. Saming toivotti mulle onnea matkaan. Melkein väänsin itkua. Onnistuin pidättelemään kyyneleitä hissiin asti. Sitten pillitinkin koko matkan kotiin, kotona pyykätessä ja vielä vähän seuraavana aamunakin. Onneksi on Facebook! En voi muuta sanoa. Sitä kautta ollaan yhteyksissä.
Torstai aamuna viimeistelin laukkujen pakkaamisen. Julienne ja Rubini saattoivat mut lentokentälle. Käytiin matkalla syömässä VeganBurgissa. Hoidin check-inin pois alta (4,5kg ylipainoo käsimatkatavaroissa. Hups. No vähän kikkailtiin siinä niin läpi meni.). Sitten otettiin kuvia, sanottiin goodbyet ja itkettiin lisää. Rubinilta sain kukan ja kortin. Julienne oli tehnyt pienen leikekirjan meidän ystävyyden lyhyestä historiasta.
Lentokone Thaikkulaan oli tunnin myöhässä jonkun ilmastointivian takia. Kun viimein pääsin Phuketin kentälle ja taksimatkalle, niin olin aivan puhki ja väsynyt. Onneksi kuski ei puhunut juurikaan englantia niin ei tarvinut jutustella niitä näitä. Se kierrätti mua aivan ihme paikoista ja välillä mä aattelin ettei koskaan päästä perille. Chalongin kohdalla tiesin, että ollaan oikeessa suunnassa. Löysin Annan ja Thomaksen kämpille ensimmäisellä yrittämällä. Odottelin jonkun 15 min niiden pihalla ennenkuin he tulivat treeneistä.
Thomas heitti mut Cozy Houselle, josta vuokrasin oman skootterin. Käytiin porukalla syömässä illallista. Mukana olivat myös Dillan, Cody ja joku argentiinalainen, jonka nimeä en muista. Mukava mies kuitenkin. Illemmalla Anna kertoi mulle tuoreimmat juorut. Nukuin kuin pieni porsas niiden vuodesohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti