Sinbi Fight Night

Mulla on niin paljon kerrottavaa! Toivottavasti muistan kaiken. Uhraan tän päivän blogikirjottelulle, koska ei oo niin superrantapäivä. Mistähän alottaisin...

Matsijuliste
sori tuo typerä valohomma

...siitä mihin jäin viimeksi. Perjantaiaamuna ryhmätreenien jälkeen mulla oli yksityisopetusta Runin kanssa. Taas perustekniikkaa ja liikkumista. En tajua kuin musta tuntuu et lyön ja potkin iha päi helvettiä. Lyönnit on jotai ihan järkyttävää. Treeniä treeniä ja lisää treeniä, niin ehkä joku päivä niinkin yksinkertainen asia ku etukäden suora olis kohdillaan.

Hieronta oli tehny hyvää ja jaksoin painaa iltatreenitkin ihan hyvällä hengellä. Treenien välisen tauon vietin taas rannalla. Kuulostaa tylsältä, mutta musta on ihanaa kun ei tarvi miettiä mitään muuta ku treeniä ja tän hetkistä elämää. Mieli oikeen lepää, kun voi unohtaa kaikki kouluasiat ja muut ajatustyötä vaativat elämän suuret kysymykset. Tylsyyden yllättäessä harrastan lukemista. Mulla on "Freedom" niminen pokkari mukana. En voi suositella, ihan hirveetä kuraa koko kirja, mut ainaki nukahtaa rantatuoliin helposti ku lukee pari sivua kotiäidin vaikeista ihmissuhteista.

Lauantain aamutreenit olikin sitten viime viikon viimeiset. Lihakset oli niin loppu, että lihaskunto-osuudesta ei meinannut tulla mitään. Kädet tuntuivat olevan lyijystä ja olkapäät aneli armoa. Iltatreenit oli peruttu, koska Sinbillä järjestettiin matsi-ilta. Sinbiläiset sai lipun alle puoleen hintaan, joten meikähän oli kameran kanssa paikalla. Treenien jälkeen alkoi hirveä touhuaminen. Tänne raahattiin äänentoistolaitteita, mikrofoneja, tuoleja, pöytiä jne. Säkit otettiin alas yleisön tieltä, pistarit ja potkutyynyt pistettiin piiloon, toinen kehä purettiin osittain sekä pihalle roudattiin myyntipisteitä. Itsehän lähdin rannalle ja tulin takaisin vasta iltakuudelta.

Sali täyttyi ihmisistä matsi-iltana

Varasin itelleni ja Marilynille eturivin paikat, mutta vaihdettiin just ennen erien alkua sijaintia. Istuttiin osittain puretun kehän laidalla vedonlyöntivälittäjien seurassa. Oltiin vähän korkeemmalla kuin muu yleisö, niin nähtiin hyvin. Miinuspuolena tietty erittäin kovaääniset, tupakoivat ja neljännen erän kohdilla aggressiivisen innostuneet vedonvälittäjät. Thaimaalaisten toinen kansallisharrastus taitaa olla uhkapelaaminen. Kuulemma lyövät vetoa mistä vaan.

Katsojat ihan liekeissä

Ensimmäisenä kehään astui pari aika nuorta thaipoikaa. Molemmilla oli mongkhonit (thaikkusalin omistama päähine, joka asetetaan ottelijan päähän ennen kehään menoa ja otetaan pois ennen ottelun alkua), salien edustusviitat (poistetaan kun ottelija astuu kehään) ja "hauisnarut" päällä. Kulmamiehillä oli saliensa edustusvarusteet, yleensä kirjaillut liivit. Näin ensimmäistä kertaa tanssin (wai khru ram muay), jonka kamppailijat suorittavat ennen matsia. Jokaisella on oma tyyli.

Sinbin ottelija ja huoltojoukot

Aluksi kumarretaan omaa kulmaa, jonka jälkeen kierretään kehä vastapäivään kehänarusta toisella kädellä kiinnipitäen. Ottelija pysähtyy joka kulmaan kumartamaan (ja jotkut tekivät käsillä ja jaloilla jonkinlaisia liikkeitä). Tämän jälkeen yleisin tapa oli kävellä hetki ympyrää kehässä, jonka jälkeen asettaudutaan maahan kumartamaan ja heilumaan eri tyyleillä. Jotkut menevät lonkankoukistajan venytyksen näköiseen asentoon ja siirtyvät etujalalta takajalalle vuoron perään. Käsillä liikehdintää ja takajalan heilutusta. Kuulostaa oudolta, mutta näytti tosi siistiltä. Tarpeeksi kauan kehän lattialla vietettyään aikaa ottelija nousee ylös ja tanssahtelee pystyasennossa ja suorittaa erilaisia liikkeitä. Tanssin yksi tarkoitus on verrytellä ja valmistaa ottelijaa matsiin.

Tanssi

Tuomari puhuttelee ennen matsia

Ottelu alkakoon

Matseja oli 12 ja jokaisen alussa tanssittiin. Suomessa niissä matseissa mitä oon nähny ja joihin oon osallistunu, niin ei ole tanssittu, koska matseja on ollut niin paljon. Mun ei oo siis tarvinut opetella ram muayta, mutta jonain päivänä tuun varmasti tanssimaan.

Kaikki matsit käytiin ammattilaissäännöin. Eriä oli viisi, jokainen kestoltaan kolme minuuttia. Ottelijoilla oli yllään hanskat, hammassuojat ja alasuojat. Ei siis säärisuojia, kyynärpääsuojia, pääsuojia tms. Sallittuina tekniikoina potkut (päähän, vartaloon, jalkoihin), lyönnit, kyynärpäälyönnit, polvipotkut, jalan kiinniotto, vastustajan kaataminen ja pystypaini.

Nuorimmat ottelijat taisivat olla noin kakstoistavuotiaita, ei ainakaan yhtään vanhempia. Oli outoa nähdä pieniä poikia, jotka olivat todella treenattuja, kamppailemalla tosissaan. Olisin halunnut viedä yhden niistä kotiin. Halata ja kertoa, ettei sun tarvitse tehdä tuota enää, jos et halua. Thaimaassa on tapana "ostaa" köyhistä kodeista nuoria poikia, jotka muuttavat treenaamaan thainyrkkeilyä salilla. Heistä tehdään ottelijoita, joiden tulee voittaa ja ansaita rahaa. Jos hyvin käy, ottelija menestyy ja pystyy lähettämään köyhälle perheelleen saatuaan rahaa voitetuista matseista ja sponsoreilta tms. rahahemmoilta. Thainyrkkeily ei siis ole mikään keskiluokan jumppaharrastus täällä. Ne keillä on varaa,  eivät pistä lapsiaan harrastamaan thaikkua saati sitten ottelemaan.

Nuoria taistelijoita

Pystypainia ja polvipotku

Sinbilläkin näitä poikia on. Kysyin, eikö turistien rahat riitä kattamaan salin toimintaa. Varmaan riittäisikin, mutta sali tarvitsee myös mainetta eli thaimaalaisia hyviä ottelijoita, jotta se säilyttää paikkansa tunnettuna, laadukkaana ja menestyvänä salina. Salin omistaa thaimaalainen ex-ottelija, joten tuskin hän edes haluaisi vähentää/lopettaa niin pinttynyttä tapaa ja kulttuurille tärkeää asiaa, kuin nuorten ottelijoiden valmentaminen. Nuorin poika, joka pomppii täällä on kahdeksan. Varmaan parin vuoden päästä sekin alkaa ottelemaan. Voitte myös arvata, että treeni on erilaista näille pojille kuin meille ulkolaisille turistitreenaajille tai edes otteleville länkkäreille. En osaa kuvitellakaan kuinka kovassa koulussa joillain hardcore-viidakko-verenmaku suussa-saleilla valmennettavat lapsitreenaajat ovat. Sinbi on aika kaupallinen, uskaltaisin sanoa jopa vähän länsimaalainen, joten jossain Pohjois-Thaimaassa meininki on varmasti ihan muuta.

Thaipainia

Omien länsimaalisten arvojen kanssahan tuo toiminta ei mene yhtään yksiin. Kuitenkin kunnioitan ja arvostan tätäkin osaa thainyrkkeilyssä. Ilman poikien kovaa treeniä ei olisi legendaarisia thainyrkkeilijöitä eikä koko lajissa olisi sitä jotain mitä siinä nyt on. Sinbilläkin on ottelu-uransa päättäneitä alle 30-v. valmentajia, joilla on yli kaksisataa matsia takana. Yksi valmentajista on saanut oppinsa lapsena isältään. Nuorena poikana hänet bongattiin maalta sattumalta. Sitten hänen tie veikin thaikkusalille ja otteluihin. Aikamoisia tarinoita. Mä pääsen treenaamaan heidän kanssaan ja näen heitä joka päivä. Hullunkurista, mutta upeeta.

Matseista suurin osa oli thaikkupoikien kesken. Odotetuin matsi mulle oli Justine (SinbiMuayThai) vs. Farida (TigerMuayThai). Kerron Justinesta enemmän seuraavassa postauksessa. Näillä tytöillä oli uusintamatsi. Justine oli voittanut Faridan aiemmin pisteillä, ja matsi oli ollut aika tiukka. Tälläkin kertaa Justine voitti ja aika ylivoimaisesti. Jokaisessa erässä Justine myllytti Faridaa ihan kunnolla. Farida sai todella monta kertaa kyynärpäästä ja jossain vaiheessa näytti jo siltä, että Justine tyrmää vastustajansa. Ratkaisu meni kuitenkin pisteillä, että ei mikään turha tyttö Faridakaan. Mä oisin tipahtanut niistä kyynärpäälyönneistä. Tuli meinaan niin voimalla muutama takakiertokyynärpää suoraan naamariin, että itteäänkin sattu ku vaan katto.

Justine suorittamassa wai khru rak muayta

Justine ja Farida

Illan päämatsi oli länsimaalaisen nuoren miehen ja maailmaa vähän kauemmin nähneen thaimaalaisen kesken. Pääpalkinto oli 70 tuhatta bhatia eli 1 765 euroa. Ottelu oli aika hurja ja välillä näytti, että länkkäri meinaa lyödä thaikun pihalle. Thaimaalaisiahan ei niin vain tyrmätä, vaan ne antaa mm. tipauttavaa kyynärpäätä. Voiton ja rahat vei thaimies.

Tässä sitä käsien heiluttelua

Thainyrkkeilyyn kuuluu kaikenlaisia uskomuksia ja perinteitä. Mongkhon, viitta, hauisnarut ja tanssi ovat osa pitkää thaikkuhistoriaa. Buddhalaisuus on antanut thainyrkkeilyn tapoihin vaikutteita, vaikka nyrkkeily ei itsessään ole uskonnollista. Päätä pidetään ihmisen pyhimpänä ja puhtaimpana osana, kun taas jalkoja (jalkpohjia) likaisimpina. Tämän takia pojat ja miehet nousevat kehään kehänarujen ylitse. Naiset eivät saaneet ennen otella. Nykyäänkin on esim. stadium, jossa naiset eivät saa nousta kehään ja veikkaanpa, että on salejakin, jonne naiset eivät ole tervetulleita. Ainakaan nyrkkeilemään. Tästä syystä todistin omin silmin ekaa kertaa taas jotain uutta. Justine ja Farida menivät kehään alimman kehänarun alitse. Aika ja muun maailman vaikutteet ovat siis löystyttäneet sääntöjä sen verran, että naiset saavat otella, mutta silti tasa-arvosta ei kannata täällä kuvitella liikoja.

Matsit alkoivat vähän ennen yhdeksää ja loppuivat yhdeltä yöllä. Mä siirryin nukkumaan ja vietin koko sunnuntain makoillen rannalla. Tänään oon käyny kevyellä hölkällä ennen aamutreenejä. Syötiin myöhäistä aamiaista/aikaista lounasta Marilynin ja Magdan (ruotsalainen) kanssa. Nyt uhraan tunteja netissä roikkumiseen, kun kirjoitan tänne ennenkuin unohdan kaiken ja vastailen sähköposteihin yms. tärkeää. Huomenna ehtii taas grillaamaan mahamakkaroita. Kirjoitan valmiiksi myös postauksen kaikista ihmisistä, joita oon täällä tavannu. Oikeesti tosi mielenkiintosia tyyppejä ja tarinoita heidän takana.

Aamupalalla

ps. yks päivä ajoin melkein käärmeen päälle. Se oli vihreä ja näytti kauempaa ihan tuulen mukana liikkuvalta puunoksalta. Käärmeen kohdalla huomasin, että hups.