Homma menee näin!

Mun rakas pullanmurunen eli Anita laskeutui Singaporeen maanantaina iltapäivällä. Metroiltiin mun kämpille viemään tavarat. Pienen hengähdyksen jälkeen lähdettiin kohti Orchardia, mutta tehtiin välipysähdys Novenassa thaikkusalilla. Moikkasin salin pomoa ja paria tuttua asiakasta, jotka tuli vastaan. Nälkäiset mahat kuitenkin hoputtivat meidät pian liikkeelle. 

Aloitin Anitan tutustuttamisen Aasialaiseen keittiöön Orchard IONin foodcourtista. Se on aika fiini paikka foodcourtiksi, mutten halunnut ottaa riskiä, että Anita hyppää paluumatkalle ekan illallisen jälkeen. Syötiin tuorerullia, intialaista ja mango&sticky rice. Käytiin pyörimässä Takashimayan ostoskeskuksen alakerrassa, mistä löydettiin vielä jälkiruuaksi italialaista jäätelöä. Hihi.

Tiistaiaamusta hoidin ensin velvollisuuksia ja juoksin ympäri koulua papereiden kanssa. Sitten me päästiin lähtemään meidän missiolle Little Indiaan. Otin Lonely Planetin opaskirjan mukaan, ja sen perusteella käveltiin pikkuintiaa ympäriinsä.

"Poseeraa!"

Kävelyurakka alkoi temppelillä. Ensimmäinen hindutemppeli, jossa oon vieraillut. Ihan värikäs meininki. En oo ikinä ennen ollut kiinnostunut uskonnoista, mutta tällä reissulla buddhismi on vaikuttanu ihan fiksulta elämäntavalta. Muutaman buddhalaisen temppelin kolunneena uskaltauduin hindulaiseen paikkaan. Kukaan ei syönyt elävältä. Moskeijassakin oon käynyt, mutta se ei ollut kauhean kodikas tai vastaanottavainen paikka.

Sri Vadapathira Kaliamman Temple

En tiedä kuinka monta temppeliä ja moskeijaa yhteen kaupungiin mahtuu, mutta matkalla nähtiin useita. Tässä seuraava.

Sri Veeramakaliamman Temple

Hengellisellä teemalla jatketaan. Kirkko:

Little India ei ole niin viimeisen päälle puhtaaksinuoltu kuin yleisimmät Singaporen hengailumestat. Yllättävän viihtyisä paikka, vaikka välillä saatiin tuijotusta osaksemme. Seurattiin Lonely Planetin ohjeita aika viimeisen päälle, ja nähtiin jos jonkinmoisia rakennelmia ja reippureissaajakatuja.

Mustafa Center on 24h palveleva kauppakeskus, joka myy kaikkea: saippuaa, jalkasienivoidetta, villapaitoja, ruokaa ja juomaa, alusvaatteita, kankaita, hiusvärejä, tiikeribalsamia jne. Jotainhan sieltä tarttu mukaan. Hintataso oli singaporelaisittain alhainen.

Neljän aikaan meidän piti päästä meidän final destinationiin eli Tekka Centre:n food courtiin. Lonely planet neuvo, että täältä löytyy maailman paras murtabak. Sitähän me sitten metsästettiin. Viereinen koju myi mango lassia ja lime lassia, niin semmoisetkin imaistiin Anitan kanssa naamariin.

Lassi = jogurttijuoma

Murtabak = muslimiruokaa, suolainen täytetty pannari

Tekka Centre:n food court

Ruuan jälkeen teki mieli nukahtaa, mutta jaksettiin repästä ittemme vielä Bugikseen. Kävellen. Ei menty metrolla. Bugis street on singaporelainen ryönämesta, eli halpaa krääsää täynnä oleva kojukeskittymä. Mä löysin paidan ja Anita osti shortsit.

Sitten me käytiin Bugis Junctionissa ostamassa iltapalaa, raahauduttiin metroon ja kotiin makaamaan. Meidän piti mennä eläintarhaan huomenna, mutta koulu siirsi mun tietokonekoulutuksen torstailta huomiseksi. Suunnitelmiin tuli siis muutos, mutta ei se mitään. Ei meiltä tukka tipu päästä näin pienistä jutuista.