Nälkäiset henget

Yhtenä arki-iltana viime viikolla treenien päätteeksi salin omistaja ja yks valmentajista tekivät katoamistempun. Jäljitin heidät erään aidatun alueen taakse. Yleensä salin omistaja polttelee siellä suitsukkeita tai juo teetä. Tällä kertaa löysin Master Chanin lausumasta rukouksia. Seinän viereen oli laitettu palamaan kynttiöitä sekä suitsukkeita. Niiden edessä oli hedelmiä: ananas, mandariineja, banaania yms. Näiden edessä oli isot läjät kuvioituja paperia.

Rukoilujen jälkeen Chan kulki ympäri salia (huom. ollaan siis taivasalla, sisätiloissa ei poltella suitsukkeita) ja sijoitti suistukkeita sinne tänne muodostaen ringin. Sitten hän otti metallipöntön, jossa alkoi polttaa kuviopapereita. Iskandar selitti, että oli ensimmäinen yö kun helvetin portit avautuu ja nälkäiset henget tulevat maan päälle. Tämä rituaali ilmeisesti lepyttelee henkiä. Kuukauden ajan pitää olla varovainen. Mua ohjeistettiin mm. olemaan kotona ennen puolta yötä, koska henget helposti valtaavat naisen ruumiin. 

Sunnuntaina olin kyllä yks nälkäinen henki. Lupasin kokkailla Juliennelle pihviä.

Pääruuan jälkeen opetin Juliennelle laskentatoimea. Toivottavasti se tajus jotain mun selityksistä. Vaikeuksia aiheutti lähinnä varastokirjanpito.

Kun oltiin ahkeroitu tarpeeks, niin siirryin jälkiruuan valmistamiseen. Koska mulla ei ole uunia ja halusin tehdä jotain suomalaista, niin valmistin köyhiä ritareita. Osa vähän kärvähti, mutta ei oo mitään mitä kermavaahto ja mansikkahillo ei korjais.

Mahat täynnä kierittiin keskustaan. Mentiin katsomaan elokuva The Expendables 2. En oo nähnyt ykkösosaa, mutta mitä pienistä. Oli aivan mahtava räiskintäleffa. Suosittelen kaikille toiminnan ystäville. Leffa sisälsi ammuntaa, verta, ruumiita, taistelukohtauksia, pahiksia, lihaksikkaita miehiä, muttei juurikaan romantiikkaa. Tosi jees! Menossa mukana Iso-Arska, Stallone, Bruce Willis, Jean-Claude Van Damme, Chuck Norris ja monta muuta vanhaa ukkoa, jotka näyttivät elokuvassa kyllä varsin vetreiltä.

The Expendables 2

Leffan jälkeen pyörittiin vielä keskustassa. Mentiin Takaschimaya-ostoskeskuksen alakertaan, joka tunnetaan myös nimellä Laihduttajan Helvetti. Italialaista home-made jäätelöä, suklaakonvehteja, leivonnaisia, kakkupaloja ja kaikkea muuta ihanaa on tarjolla. Me tyydyttiin Juliennen kanssa vähään. Ostettiin teen makuisia macaron-leivonnaisia.

Passionhedelmä-vihreä tee ja musta tee-karamelli

Takaschimaya

Että semmonen sunnuntai!

4/5

Voiton puolella ollaan, nimittäin loppukokeista. On ollut aika mielenkiintosta, kun oon viettäny pari vuorokautta vaan opiskelemalla tai tekemällä koetta. No kävin kerran juoksemassa, mut muuten oon vaa istunu nenä kiinni kirjoissa tai ollu tekemässä koetta. Eilen oli sit tän viikon viimonen koe. Yks koe on ens viikon torstaina, mut tän viikonlopun ajan keskityn mielen tyhjentämiseen.

Musta on tuntunut, että mun aivot on kuin täysi lasi, johon pitää kaataa lisää ja lisää vettä. Mut tulvii jo yli. Onneks saa pari päivää hengähtää, ennenkuin pitää taas kertailla teorioita ja opetella käsitteitä. Kielen kanssa ei oo ollu mitään vaikeuksia. Sillon tällön katon pari sanaa nettisanakirjasta. Ihan jees oon selvinny vaikka ohjeistuskieli on muu kuin äidinkieli. Luulen, että kirjojen lukeminen (Harry Potter !) englanniksi on auttanut asiaa. Samoin se, että Suomessa ei dubata ulkomaisia sarjoja, vaan pelkästään tekstitetään. Huomaa kyl sanavarastoeron esim. saksalaisiin ja ranskalaisiin verrattuna. Niillä dubataan aika paljon mm. elokuvia. Eikä pidä unohtaa, että lukion kirjotuksiin opiskelin ahkerasti. Se kantaa näköjään hedelmää pitkälle.

Nyt kun loppukokeet rupee olee ohi, ihmiset lähtee maailmalle ja takas kotiin. Tänä aamuna olin jäähyväisaamupalalla Nadjan kanssa. Vihaan hyvästejä. Oon sopinu ihmisten kans muutenki kaikkia viimeisiä tapaamisia. Byhyy. Sapphireki lähti takas Kanadaa viime tiistaina.

Nyt meikä lähtee siivoo. Ku ei oo enää hirveesti muita sotkemassa, ni voi jynssätä hyvillä mielin keittiönki puhtaaks.

Turistiviisumi, check!

Story of my exciting life: oon vaa opiskellu ja treenannu tän viikon. Ensinnäkään ei oo mitään jännää kerrottavaa. Toisekseen, yritän pysyä koneelta kaukana, etten vaan jumiudu Facebookiin tai ht.nettiin tai iltalehden viihdeuutisia lukemaan. Kokeet alkaa ens maanantaina. Siitä jatkuu mukava neljän päivän putki. Torstaina saan viikon (???!) hengähdystauon, eli viimonen koe on sitten 23. päivä.

Kävin keskiviikkona Thaimaan lähetystössä tipauttamassa viisumihakemuksen. Pari tuntia sitten hain passini sekä pidennetyn turistiviisumin. Ei siis tarvitse kesken treenailujen lennellä Malesiaan hakemaan leimaa passiin. Hyvä meiksi! 

:---)

(silmän)ruokaa

Treenit kulki lauantaiaamuna erinomaisesti. Hikisen aamupäivän jälkeen otin päiväunet, koska oltiin illalla lähdössä Juliennen kanssa valloittamaan maailma. No ei ihan, mut melkein. Ekana lähdettiin vietnamilaiseen ravintolaan syömään. Nälkäsenä mistään ei tuu mitään.

Fresh Spring Roll

Mausteita

Lihanuudelisoppa

Kookosbanaania

Ruuan jälkeen haluttiin lähteä katsomaan hökötyksiä Garden by the Bayhyn. Eikä oltu ainoita. Hirvee turistilauma liikenteessä. Singaporetyyliin siellä oli järjestetty tosi tiukka ohjaus. Poliisit seiso jonossa metroasemalla ja paimensi ihmisiä.

Kohti Bayfrontia

Oikeesti mulla oli tosi kivaa.

Vasemmalla Singapore flyer

Marina Bay Sands
Täällä siis nautittiin viinaksia ja jatkoiltin to aamuyönä.

Garden by the Bay

Garden by the Bay

Singapore katukuva

Käläkälä

Kun oltiin saatu tarpeekseemme hökötysten katselusta, lähettiin kohti Dhoby Ghautia ja Orchardia. Etsittiin kuplateetä, mut koska törmättiin vaan sekundaversioihin, otin jogurttia. Tsillailtiin Singaporen sydämessä ja juteltiin typeriä. Otettiin ainakin sata kuvaa omista naamoista, mutta julkasukelposta tavaraa on ehkä parin kuvan verran ei ole. Kotiuduin joskus puoliltaöin.

Passionfruit yogurt with peach slices and peanuts

Ystäväni ja minä

Pari korealaista lentää jo tänä iltana takasin kotimaahan. Ovat kuulemma saaneet tarpeekseen Singaporesta. Tää tarkoittaa sitä, että meidän asuntoon tulee rauhallista. Viimeinen korealainen lähtee perjantaina. Jäljelle jäävät minä ja kämppikseni. Kämppis lentää Vietnamiin 20. päivä, eli mä saan olla itsekseni melkeen viikon. Ite häippäsen Thaikkuihin 26. päivä.

Thaimaasta tulikin mieleen. En oo vieläkään saanut aikaseks hakee sitä viisumia. Hakemuksella sinänsä ei oo kiire, mutku ajattelin tätä hommaa jo muutama viikko sitten, niin pikkuhiljaa vois siirtyy tekemäänkin jotain asioiden etenemiseksi. Kolme viikkoa lähtöön.

Saamattomuudesta pääsen aasinsillalla opiskeluun. Viikko aikaa ja sitten alkaa koeputki. En oo vieläkään aloittanut opiskelua. Minäkö muka laiska? Tänään mulla ei oo mitään tekemistä, joten voisin käyttää aikani hyödyksi ja lukea tai laskea jotain. Tai ajattelin laittaa vähän sähköpostia ihmisille, käydä lenkillä, käydä ehkä syömässä jossain, nähdä kavereita, haaveilla, kuunnella musiikkia, miettiä elämää jne. Eiköhän johonkin väliin mahdu opiskeluhetki vaikka niinkin kiinnostavan asian ku rahotuksen parissa.

Pari ihan mihinkään liittymätöntä juttua: 

- oon vähän ruskettuneempi ku ennen

- opetin eilen treenien jälkeen yhdelle aussille, miten sanotaan suomeksi hyvää huomenta/päivää/iltaa

- Ku De Ta:ssa soitettiin viime kerralla Justin Bieber - Boyfriend. Siis mitävv? Asiakaskunta koostui kuitenkin pääosin sikarikkaista iältään 35+ aasialaisista ja meidän saksalaisista vaihtareista.

Party animal forever

Keskiviikkona tuli bailattua lähes kellon ympäri. Kevyesti aloteltiin vodkalla ja ilta jatku tequilalla. Eka heiluttiin Zircassa ja myöhemmin siirryttiin Ku De Taan, joka on Marina Bay Sandsin päällä. Hyvät näkymät. Siellä myös oli rikas mies, joka osti meille drinkkejä. Ite suosin tequilashotteja. Tuhannen tuiskeessa minä, Nadja ja Sapphire mentiin vielä erään tyypin hotellihuoneeseen jatkoille. Sitten kun pysty taas kävelemään, niin raahauduttiin kotio. Sapphire sammu mun sänkyyn ja ite nukuin sohvalla. 

Kouluun raahauduin kello yhdeksi. Tutor-tunnilla opettaja sano mulle, että lepää sä vaan. Näytin niin väsyneeltä ja olin ihan pihalla (vieläkin vissiin kännissä), niin sain koomata koko tunnin. Krapula iski illalla. Uskalsin syödä vasta koulun jälkeen, mutta ei tullu paha olo. Lihanuudelia naamaan, jonka jälkeen sydämentykytyksistä kärsimään sohvalle. Hyvin meni ja hauskaa oli! Party hard, vai miten se meni. Kuvia on, mutta ei mitään julkasukelposia.

Tänään lähdin Lauren ja Jasnan kanssa Paya Lebariin markkina-alueelle. Illalla menin treeneihin. Treenit suju tosi hyvin, vaik eka aattelin, et ei tästä tuu mitää. Alkoholienergialla tais mennä. Hihi.

Kuvia markkinoilta:

Keittopäivä

Olin käyny nukkumaan vasta kahdelt aamuyöllä. Poistun treenisalilta joskus puoli kymmenen ja kymmenen välillä eli oisin kotona teoriassa viimostaa yhdeltätoista. Yleensä kuitenki käyn syömässä tai teellä Sapphiren kanssa treenien jälkee, niin päivät venyy seuraavan puolelle. Hupsista.

Aamulla Laure tuli yhdeksältä oven taakse. Piti lähteä ruokamarkettiin ostamaan aineksia. Lupasin tehdä lohikeittoa. Jälkiruoka oli Lauren vastuulla. Hikoiltuamme itsemme takaisin kämpille aloitettiin kokkisota. Hirveellä raivolla kuorittiin ja pilkottiin ja keiteltiin. Sillä aikaa kun perunat eli potatoes kiehuivat, niin katseltiin Lauren kanssa action leffojen taistelupätkiä. Don't ask. 

Pilkkomishommissa. Vakava meininki.

Padat tulilla

Laure nylkee lohifileitä

Lohikuutiot made by Laure

Kotikokkien keittiö

Lohisoppa hautumassa

Laure maistaa soppaa

Niin hyvää, että sanattomaksi jää.

Laure totes, että oon The Master Chef. Otan tämän suurena kohteliaisuutena, koska Laure on ranskalainen. Ruoka on hänelle sydämenasia ja ei todellakaan kehu mitään kakkosluokan keitoksia.

Muillekin voi vähän tarjoilla

"Feels like home"

Jasna pääs luennoilta suoraan valmiiseen pöytään. Hän siis välttyi ostoksien raahaamiselta ja kokkailuilta. Onnekas tyttö. Ruoka maistui hänellekin. Tyhjennettiin kolmestaan koko kattilallinen soppaa.

Jasna ihan intopiukeena

Delicious!

Lauren taikoma apple crumble

Krissie tuli apajille

Keskiviikko jatkuu keittoteemalla. Lähdetään tyttöjen kanssa bailaamaan, ja tänään minun iltaani kuuluu alkoholi. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun humalassa oon heilunu viimeks mun ja Jennin tupareissa. Ne oli lokakuussa 2011, jos oikein muistan. Voi olla, että huomenna on tukka kipeänä.