Bangkok

Mä sunnuntaina 7.10. neljän tunnin yöunien jälkeen lähdin taas lentokentälle. Bangkokiin lentää himppasen kauemmin ku Phuketiin. Lento on joka tapauksessa naurettavan lyhyt noin kaksituntinen. Mun lento oli kentällä aikasemmin, joten venailin Katjaa tuloaulassa venäläisten seassa. Kun Katja saapui maatuskalaukkuineen, hypättiin taksiin ja tottuneesti Bangkokia kolunnut opasseuralaiseni totesi kuskille, että "Khao san road".

Haluttiin huone Rikka Inn nimisestä hotellista. Koska oltiin paikalla aamupäivästä, ois check in hotelliin  maksanu enemmän. Jätettiin siis matkalaukut säilöön ja lähdettiin Chatuchakin markkinoille. Siellä myytiin siis kaikkea. Ihan normikamaa löyty, esim. huonekaluja, koruja ja vaatteita. Koska ollaan Thaimaassa, niin jotain erikoisempaakin markkinatuotetta oli tarjolla. Esim. huskyn/beaglen/pitbullin (tai mitä tahansa ei niin seurakoirakamaa) pentuja, sitten tietty sulosia karvapalloja ja mopseja ja puudeleita. Oli myös marsuja, kilpikonnia, iguaaneja, käärmeitä, hiiriä (?? en tienny et thaikut pitää hiiriä lemmikkeinä.. vai oisko ollu käärmeenruokaa.) jne. 

Oli kyllä helpotus päästä vihdoin hotellihuoneeseen. Omat unet oli jääny aika vähiin muutamaan edelliseen yöhön. En usko et Katjallakaan olo oli mitä upein Suomi-Istanbul-Bangkok lentomatkan jälkeen. Heivattiin kamat huoneeseen ja vähän oikastiin jäseniä ennenkuin lähdettiin metsästämään ruokaa.

Katja ties entuudestaan aivan superhyvän sushipaikan. Siellä oli semmonen syö niin paljon kuin jaksat -tarjous. Hinta 450bht eli noin 11e. Mehän syötiin. Istuttiin ja syötiin. Ja syötiin vähän lisää. Varmaan se pulju on jo konkurssissa, ku me käytiin siellä sitten vielä toistekin syömässä.

Pyörähdettiin vielä Khao San Roadin ryönäkojuissa ennen nukkumaanmenoa mahojen kanssa.

Khao San Road illalla

Katja löytäny jotain mielenkiintosta

Maanantai

Eka oikee aamu Bangkokissa alkoi kärryaamupalalla (kevätrullia, riisiä, nuudelia, kanaa, jne oli tarjolla). Seistiin ja syötiin ja mietittiin, että paljon jaksaa maksaa tuk tukista MBK-ostoskeskukseen. Se oli meidän seuraava destination. Turisteja nimittäin kusetetaan hinta-asioissa aivan kympillä. Thaikuilla on pokkaa pyytää ihan taivashintoja. Tinkimisen jälkeenkin voit olla varma, että ilmaa on hinnoissa. Mut niinhän se menee, valkonaama maksaa.

Aamupalaa, anyone?

Tuk Tuk Taxi

pala Bangkokia

MBK-ostoskeskus muistutti mua Singaporesta. Thaimaan eliitillä on varaa shoppailla tämmösissä paikoissa, mut kyseessä on tosi pieni prosentti kokonaisväestöstä. Kaipa nää ostarit on myös rahotettu aika paljon farangien tuomalla kassavirralla.

Sain suostuteltua Katjan vietnamilaiseen ravintolaan ja syömään tuorerullia. Kommentti oli: "vähemmän salaattia, enemmän lihaa". Itsehän olen intohimoinen kevätrullien fani, joten en voi ymmärtää miksei joku tykkää riisipaperiin käärityistä rehuista? Onneks lihanuudelikeitto oli maistuvaista. Tarjoilijat vähän tosin näytti siltä, että lähtispä noi hullut muijat jo menemään.

MBK:n alakerrassa oli kalakylpy jaloille. Mä en oo ennen kokeillu mokomaa, joten Katjan kanssa istahdettiin lauteille ja upotettiin jalkanahkat fisujen syötäviksi. Eka kutitti ihan sairaasti, mut äkkiä siihen tottu. Toimi aika hyvin ja ne söi hikivarpaat sileiksi.

Turisteina suunnisteltiin kartta kädessä pitkin Bangkokin katuja. Sinne oli isketty aika lähistölle Hard Rock Cafe, jossa mä halusin käydä. Tuli niin turistifiilis huonolla tapaa, että lähdettiin aika äkkiä pois. Kallista p-skaa siis. No tulipahan käytyä.

Taivaat aukeni ja paettiin vesisadetta kahvilaan. Löydettiin macarons-leivonnaisia. Mä tilasin vihreä tee-soijapapu-pirtelön, ja se oli nimestä huolimatta ihan hyvää.

Sateen jälkeen lähdettiin metsästämään Katjan tulevaa koulua. Yliopisto sijaitsee Lumpini puiston läheisyydessä, joten ei kun kartta käteen ja korvienvälinen GPS päälle. Löydettiin koulu ja käveltiin siellä vähän ympäriinsä. Mä olin yllättynyt kuinka suuri se on. Luulin, että mun koulu Singaporessa on iso, mut tää yliopisto oli oikeesti valtava. 

Lumpini Park

Olenhan noheva aasialaisjulkisten käyttäjä, joten Katjan kanssa otettiin Bangkokilainen MRT seuraavaa etappia kohti. Halpaa kuin saippua, eikä tuu huijatuks.

Meikä niin viisaana ostamassa metrolippua

Haluttiin siis mennä seuraavaksi Chinatowniin. Kartan kanssa nitkutettiin menemään ja oltiin jo tosi lähellä. Yhdessä risteyksessä eräs mies tuli puhumaan meille mukavia. Mihis temppeliin ootte menossa ja mitäs haluatte nähdä. Oltiin aika varautuneita, että jos se esimerkiksi haluaa lähtä viemään meitä jonnekin (=huijaus). Mutta se vaan ympyröi meille kartasta kaikenlaista mitä kannattaa katsastaa, koska Chinatown on aika hiljainen tänään (tässä ois jo hälyjen pitäny soida omassa päässä). Lopuks se viel sano, että varokaa tuk tuk -huijareita kun ne pyytää niin hirveetä hintaa. Se sano, että on olemassa valtion tuktukkeja sekä yksityisiä, ja yksityiset on niitä huijareita (toim. huom. v-ttu mitä p-skaa). Sitten mies viittoili meille tuk tukin, mutta sitten hätyytti sen pois, koska olihan se yksityinen. Seuraava oli sitten valtion, josta mies näytti TÄMÄ TÄSSÄ ON VALTION TUK TUK -tarrankin. Kuski sano, että 50bht hinnalla vie meidät jokaiseen paikkaan ja me oltiin, että jeez! Yleensä kuskit ei liiku metriäkään alle satasella.  

Ekana meidät vietiin semmoseen ihan ok temppeliin katselemaan rakennelmia ja munkkien rukoiluja. Kaikki ok tähän asti.

Seuraavaks me haluttiin mennä markkinoille, joita ei sitten vissiin oikeesti ollutkaan missään. Sen sijaan mies kiikutti meidät matkatoimiston eteen ostamaan lippuja Chiang Maihin. Oltiin vaan, että juu ei haluta, seuraava kohde kiitos. No taksikuski hylkäs meidät ravintolan eteen. Nälkäisinä aateltiin, että selvä. Jäädään tänne sitten syömään. Maksettiin kuskille 50bht ja oltiin iloisia, kun oli niin avulias mies ja niin halpa tuk tuk. 

Saatiin ite valkata muonat, jotka sit painon mukaan laskutetaan. Kävin pari kertaa Phuketissa syömässä tämmösissä paikoissa, eikä ne ikinä ollu mitenkä kalliita. Noin kymmene euroa/henkilö tuli maksaa loppulasku riiseineen ja juomineen. Me otettiin Katjan kanssa yks red snapper kala ja pari katkarapua per naama. Miekkonen huuteli, että kasviksia ja riisiä tulee kanssa. 

Nautittiin herkkuateriasta ihan hyvässä hengessä. Meinas kuitenkin sydän valahtaa vatsalaukkuun kun saatiin lasku. Yli neljä tuhatta bahtia. Riisi oli 300bht (7,5e mikä on kymmen-kakskymmentäkertainen normaaliin hintaan verrattuna), kasvikset saman 300bht... Neljä rapua 1600bht (40e), ja vesiki oli varmaan jotain satoja bahteja... lisäks laskua kyseltäessä meille selitettiin, että seafoodiin tulee aina valtion VAT ja sit ravintola ottaa itellee 10% palvelumaksua. En oo ikinä Thaimaassa syöny ravintolassa 50 euron arvosta. Oli pikkasen kusetuksen makua. Eikä ihan vähääkään. Katjaa lainaten oli kyllä perseraiskattu olo. 

50 euroa ei kaada mun kokonaisbudjettia. Mutta se tunne, kun sä luulet olevas tosi tarkka näissä huijauksissa ja tuut silti kusetetuksi, on jotain niin äärimmäisen nöyryyttävää ettei oo tosikaan. Ei me viisaat maailmanmatkaajat siinä sit jaksettu enempää kiroilla, vaan poistuttiin hyvin nöyrinä kotihotelliin nuolemaan haavoja. 

Ihan varmana ravintola maksaa provikkaa "valtion" tuk tuk kuskille sekä sen kätyrille. Vaan 50 bht in my ass..

Tiistai

Tiistaiaamuna pelin henki oli se, että älä usko ketään/mitään, ja vältä kalaravintoloita. Oltiin menossa kansallismuseoon, niin eiköhän yksi mies ole neuvomassa, että "eikun se on kiinni minä voin kertoa teille jotain jännempää". Jätettiin mies sinne ja jatkettiin matkaa. Syötiin hyvää ja halpaa thairuokaa kansallisteatterin kupeessa olevasta kärrystä. Ei ne mamit puhunu englantia, mut olivat oikeesti tosi mukavia ja avuliaita. 

Kansallismuseo oli kiinni. Mut ei me enää tiedetty mikä on totta ja mikä ei, niin ihan oikeesti ei uskota noita kadun miehiä. Eikä oteta niiltä minkäänlaisia neuvoja. Hypättiin sitten jokilaivaan, joka sekin oli halpa. 15bht. Aamupäivä alko halpabudjetilla, johtuen varmaan niistä 50 euron katkaravuista..

halpa laivataksi

häikäsy&confused

Temple of Dawn taustalla

Rantauduttuamme suunnistettiin Little Indiaan. Sieltä löytyy paljon kankaita, joten oli ihan hyvä paikka tsekata. Katja on opiskellut vaatetusalaa ja sille on tulossa iso ompeluprojekti, niin kankaat saa sitten Bangkokin Little Indiasta halvalla. Pikkuintian jälkeen käpöteltiin sitten sinne Chinatowniin vihdoin ja viimein. Se oli täynnä ryönää ja ruokaa. 

Illalla repästiin vielä Lumpinee Stadiumille katsomaan thainyrkkeilyä. Mä suoritin pienet shoppailut ennen matsia. Ostin Kingin kumipuvun hintaan 1100bht eli 28 euroo. Suomessa Twinsin kumipuvut maksaa 20e enemmän, eli kaipa mä jotain säästin. Aitoa kamaaki vielä!

Katjan fighting face

Muay Boran

Vähän mä mietin, että oltiinko me nyt sillä aidolla ja oikeella Lumpinee stadiumilla, kun ennen thaikkua siellä oli kaks erää nyrkkeilyä ja ennen päämatsia ne veti Muay Boran shown. Oli se oikee paikka, mut kaipa seki on menny niin turistihommaksi. Onneks jotain normaaliaki meininkiä löyty eli kulmamiesten tuuletukset ja vedonlyöjien huutaminen.

Keskiviikko 

Viimeisenä päivänä Bangkokissa meillä oli to do listalla iso makaava kultainen Buddha, kansallismuseo ja skybar (joka tosin kaatu siihen, että mun tauti otti vallan ja mä kaaduin sänkyyn).

sticky rice with pineapple (normaalisti mango, mut se oli loppu)

herkkua!

Buddhalle suunistaessa kohdattiin taas huijareita. Aika röyhkeitä sellasia. Ne paiskas maissinjyvät mun käteen, josta pomppasin ilmaan ja jyväpusiit tippu maahan. Nainen vaan nosti ne pussit, avas ne ja tyhjens jyvät mun käteen. Sit se käski mun heitellä niitä puluille. Tuottaa mukamas onnea. Mä haistoin palaneen käryä ja arvasin et ne laittaa meidät maksamaan. Kun ei tippunut rahaa tommosille röyhkimyksille, niin saatiin sitten haistatteluja perään. No kunhan ei puukosta tuu ni ihan sama.

oisko Thaimaan puolustusministeriö

sexy and I know it

iso makaava kultainen Buddha

Hengellistymisen jälkeen päästiin vihdoin sinne kansallismuseoon katsomaan saviruukkuja. Oltiin ihan sairaan väsyneitä, joten vähän läpilaukkaamiseksi meni. Oli kyl ihan mielenkiintosia juttuja. Mut siinä vaiheessa ku on kivistä buddhaa kivisen buddhan perässä huoneen täydeltä, niin ei oikeesti enää vaa kiinnosta tuijottaa jokaista lähietäisyydeltä. 

Huoneen täydeltä kivibuddhia. OK! Seuraava!

ruumisauto thai tyyliin

Illalla oltiin nälkäsiä ja nuutuneita. Jouduttiin venailee 15 minsaa, että meidän luottosyöttölä aukes. Sushibuffetia naamaan taas. Väsyneinä ja ruokittuina mentiin huoneelle. Semmonen Bangkok läpilaukkaus tällä kertaa.

yhyy, aukee jo!

Torstai

Bangkokin jälkeen suunnitelmassa oli siirtya Pattayalle pariksi päiväksi. Ostettiin liput edellisenä (vai sitä edellisenä?) päivänä Travel Agency -kojusta. Minibussi lähtis kahdeltatoista (eli oikeesti yhdeltä), joten torstaiaamu sujui pakkaamisen, aamupalan ja check outin merkeissä. Sitten vaan venailtiin ravintolan terassilla, että meidät noudetaan.

Kuolemanmatka Pattayalle saattoi alkaa. Minibussi oli ängetty ihan täyteen. Katja joutu istuu kuskin ja mun vieressä jollain lastenistuimella. Thaimaalainen kuljettajahan ei puhunut englantia ja ajotyyli sopisi paremmin johonkin itsemurharalleihin. 140km/h toisten perseessä ja välissä vedettiin siinä. Turvavöitähän ei ollut kellää, koska ne oli köytetty kiinni penkkeihin. En yhtään ihmettele, että liikenne tappaa. Meillä ois ainaki kuollu koko bussi, jos oltaisiin niistä vauhdeista törmätty esim. rekkaan.

vitut liikennesäännöistä osa 1...

...osa 2...

...ja osa 3.

Bensamittari alko huutaa jotain 100km ennen Pattayaa. Kuski paino kaasun pohjaan ja yritettiin lentämällä 150km vauhdeilla päästä perille. Merkkiääni tiheni ja tiheni. Suoraan verrannollisesti meidän vauhti kasvo. Siinäpä kuskilla meni sitten sormi suuhun, kun bensa ihan oikeesti loppu. 15km ennen Pattayaa. Viimonen kilometri ennenkuin se edes pysäytti auton, niin me vedettiin vapaalla nytkytellen. Kuljettaja oli selkeesti päättänyt et tämä minibussihan menee sinne Pattayalle. Piste. No eipä menny.

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa.

Thaimaatatuoitu

Just nyt oon takas Singaporessa (pesemässä pyykkiä jne.), mut noin kahdentoista tunnin päästä olenkin taas Thaimaassa, Bangkokissa. Pahoittelen järkyttävää blogipäivityskatkoa, mulla on pari selitystä:

- Sinbin wifi oli aivan susi. Photobucket ei ladannu kuvia, eikä bloggerkaan toiminu. Netti oli hitaampi kuin mun oikean käden koukku.

- Ei ole aikaa. Aikataulu oli seuraava:
6.00 herätys
7.00 juoksemaan
7.30-9.00 treenit

Eleetöntä thaikkua

Treenien jälkeen suihku ja mun reikäjalan putsaus (tästä aiheesta lisää myöhemmin). Joskus mulla saatto olla 9.30 lisää treeniä, joten aamut veny. Suihkun jälkeen käytiin syömässä, jonka jälkeen yleensä nukuin. Jos aamulla ei ollut yksityistreeniä, niin se oli kolmelta ennen iltapäiväjumppia. Kävin myös juoksemassa ennen iltapäivätreeniä, joten mun 'treenit' alko joko 14.30 tai 15.30 ja loppu kuuden aikoihin. Tän jälkeen suihkuun ja ruokaa koneeseen. Kello saattoi olla yhdeksän illalla, kun päästiin kotiin. Silloin roikuin puolisen tuntia netissä, mut eipä paljoo muuta etiny ku tsekkaa facebookin ja sähköpostin. Yleensä uuvahdin aika äkkiä sänkyyn.

girlpower

10 kierrosta joka treenin päätteeksi. Näin ne thaipojatki treenaa.

Yhdistettynä tiukka päiväaikataulu hitaaseen nettiin, mulla ei vaan ollut aikaa jakaa elämäntapahtumia kanssanne. Tsori. Nyt koitan muistaa koko viime kuukauden takaperin.

Minä ja vegaaniystäväni

Vegaaniruokaa. Soijanakkia ja feikkipihviä.
Oli muuten herkullista!

Caley Reece, Justine Kish, Dane Sky, Daniel ja Chalee ottelivat samana iltana Bangla Stadiumilla, joten jaksoin maksaa lipun. Kaikki muut voittivat ottelunsa, paitsi Daniel, joka tyrmättiin ensimmäisten 34 sekuntin jälkeen. Loput voittivat pisteillä.

Uskallettiin kysyä yhteiskuva Caleylta

Minä ja Rachelyn Bangla Stadiumilla

Sain uuden kämppiksen 13.9. Mua vähän hermostutti, koska Sarah (Sinbin toimistosta) tiesi kertoa vaan nimen ja, että hän on mies. Pelkäsin, että saan jonkun superjuntin ja pahanhajuisen aussin. Tai bile-eläimen. Tai muutenvaan jonkun friikin tyypin. Sen sijaan mun kämppis oli 19-vuotias singaporelainen poika, joka oli tosi mukava. Lisäks se käytti jotain miesparfyymiä, joten hajuhaittaakaan ei ollut. Yks asia sen kanssa meni pieleen. Mentiin nimittäin syömään yks ilta ja just kun lähdettiin pihasta, niin Haikal kaatu sen skootterin kanssa. Sillä oli koko kolme viikkoa polvessa iso kolo.

Haikal ja meikä ja sumuinen ilta

Mukava poika. Nauro mun tyhmille jutuille.

Daniel hoiteli Haikalin reikäpolvea

Käytiin Kirstyn ja Jordanin kanssa sunnuntaina 16.9. Phuketin iltamarkkinoilla. Ostin yhden pitkähihasen ja söin ötököitä. Pieniä matosia ja sitten isompia sirkkoja. Ne oli pyöritelty mausteissa, niin oli ihan ok.

Herkkusirkka. Vegaaniystäväni ei halunnut maistaa..

Markkinoiden jälkeen tultiin takas Rawain alueelle ja suunnattiin tietty syömään. Mä ihmettelin, että mikä mulla on jalassa. Se näytti hyttysenpistolta, mutta tuntu paljon kipeämmältä. Menin apteekkiin ja ne sano, että joo syö tätä antibioottia. Treenasin maanantaina ihan normaalisti ja söin antibioottia, mut mysteeripaise jalassa oli tosi kipee ja kasvo. Tiistaiaamuna se oliki vielä isompi ja muuttanu väriä pinkistä purppuraan. Menin aamutreenien jälkeen lääkäriin. Siellä ne sit totes tylysti, että kyseessä on ihonalainen mätäpaise. Hoitotoimenpiteenä manuaalinen mädän poisto.

Lääkärisetä puudutti mun jalan, leikkas siihen reijän ja raappas kaiken mömmön pois. Kuulostaa yksinkertaselta, mutta sattu aivan perkeleesti. Hikoilin, kiroilin ja huusin. Puristin Jordanin sormet lyttyyn ja sain Haikalin voimaan pahoin. Ite en kyenny kattomaan, mitä ne teki mun jalalle. Oli sen verran tuskaset oltavat. Sain tosi voimakkaat antibiootit, kipulääkkeet ja unilääkkeet. Lisäks treenikieltoo tuli pari päivää. Tosin koko loppuajan mun piti pitää se kolo/haava peitettynä, etten hikoile bakteereja suoraan mun sieluun.

Leikkaushaava seuraavana päivänä

Hoitaja putsaa haavaa

Kaks vikaa viikkoo pääsin taas treenien makuun. Vikan viikon varsinkin treenasin täysii. Haavakin parani hyvin. Eka ne meinas et se pitää tikkaa, mut huolehdin kolosesta sen verran tunnollisesti, että se parani nätisti.

Kirsty ei asunut Sinbillä, vaan bungalow tyylisessä majoituksessa vähän kauempana (noh, 2min skootteriajon päässä Sinbiltä). Eräänä päivänä Kirsty kerto, että sen bungalowin seinustalla oli hylättyjä koiranpentuja. Mentiin Jordanin kanssa katsomaan tilannetta. Bungalow-majoitusyrityksen omistaja oli laittanut pennut muoviämpäriin (???). Siellä ne kypsyi (aurinko + muoviämpäri) omassa pississään. Otettiin pennut ämpäristä ja kasteltiin ne heti kylmällä vedellä. Raasut vaan läähätti ja oli ihan velttoja. Lämpöhalvaus tuskin oli kaukana. Ne elävöityi noin puolessa tunnissa ja nukahtivat sitten. Hankittiin niille koiranruokaa. Tosin ne oli niin pieniä, et emon maidollahan niiden pitäs elää. Siinähän sitte mietittiin, että mitähän näille tehtäis.

Lämpöhalvauksen partaalla pesun jälkeen :(

Hylätty raasu

Laitettiin pennut samaan paikkaan, johon emo oli ilmeisesti ne dumpannut. Tosin heivattiin muoviämpäri hittoon. Seuraavana iltana emo tuli hakemaan pentuja. Pysyteltiin kauempana, koska ikinä ei tiedä miten kulkukoirat käyttäytyy. Varsinkin kun kyseessä on äitikoira ja sen vauvat. No hyvinpä käyttäytyi, nimittäin kolme pentua äiskä pelasti ja yhden jätti. Noin viikko kateltiin sen perään. Ruokittiin ja toivottiin, että emo hakee sen. Emoa ei kuulunut ja pentu alkoi laihtumaan. Joku sanoi, että temppelissä huolehditaan niistä (ei onnannu) tai, että voitais yrittää laittaa ilmotuksia "kuka haluaa koiranpennun". Onneks Kirstyn sisko Skotlannista asti linkitti jonkunlaisen eläinsuojeluyhdistyksen tiedot. Yhdistys huolehtii hylätyistä koirista ja hankkii niille uuden kodin. Ne haki pennun ja me huokastiin helpotuksesta.

Thaimaassahan ei ole juurikaan liikennesääntöjä. Tosi moni kolaroi skootterinsa kanssa. Oon todistanu kolmen kaverin kaatuvan. Lisäks oon nähny lukuisia vammoja. Ihmiset tulee treenaamaan ja nahasta näkee, että skoballa on rönytty. Thaimaatatuoinniksikin kutsuttu nahan ja lihan irtaantuminen kehosta on aika yleistä. Jordan keksi, että kun tarpeeks kauan viettää aikaa Thaimaassa ja ajelee skootterilla, kolaroi/kaatuu lopulta. Sitä kohtaloa ei vaan voi välttää. Mä uhosin, että MINÄHÄN EN KOLAROI. En ikinä. En koskaan. Piste.

Phromtep cape

Kuinkas kävikään. Lähtöä edeltävänä päivänä olin ajelemassa samoja teitä kuin aina ennenkin. Laitoin vilkun oikealle ja ryhmittäydyin keskiviivan viereen. Odottelin, että vastaantuleva liikenne menee ohi ja pääsen kääntymään. Ehdin nähdä taustapeilistä epämääräisen mustan lähestyvän möykyn ja sitten joku törmäsikin muhun. Skootteri kaatu ja mä sain pari naarmua vasempaan reisipakaraan ja pohkeeseen. Ei muuta. Thaimies, joka törmäs muhun joutu tikattavaks. Sen jalasta lähti ihan asiallinen määrä tavaraa irti ja verenvuoto ei lakannut. Kaikki törmäystä todistaneet (Jordan oli myös siellä, mutta ei onneks ollu mun kyydissä!!) sanoivat, että se ei ollu mun vika vaan sen thaimiehen, joten mies vaan liukeni äkkiä paikalta. Mun kävi sitä sääliks, koska se reikä sen jalassa oli iso. Mulle eikä mun mopolle käyny mitää. Palasin treeneihin 30 min törmäyksen jälkeen, johon Jordan vaan totesi jotain hulluista suomalaisista. Hehe.

Kuus viikkoa meni uskomattoman nopeasti. Eilen pakkasin just ennen vikoja treenejä ja samalla itkeä pillitin mun huoneessa. Onneks sain koottua itseni treeneihi, niin ei tarvinnu hakata padeja tippa linssissä. Hyvästelin monta hienoa ihmistä ja lähdin taksilla lentokentälle. Nyt tosiaan oon Singiksessä, ja tän päivän käytän lepäämisee sekä pyykkäämiseen. Huomenaamulla tapaan Katjan ja me seikkaillaan Bangkokissa viikko. Sen jälkeen Anita tulee ilahduttamaan mua Singaporeen. Outoa, et pääsen hölpöttämään suomeksi joka päivä kolmen viikon ajan.

Chalee !

Ja onneks joulukuussa on tiedossa taas pari viikkoa Sinbillä. :)

Sekalaisia sekoilukuvia

Rachelyn ja Phad

Big Buddhalla

Mä, Rachelyn ja Kirsty
reivaamassa Bangla Roadilla

Nick ja mä poseerattiin. Sexyy mään!!

Kirsty (australialainen) ja mä

Kirsty, mä ja Jordan. Vegaanien välissä oli turvallinen olo.

Chalee ja vatsatreeni

Hyvästelin Geraldinen ja Teresan herkkullisissa merkeissä.
BBQ buffet.
Söin maksaa, koska se on kuulemma Geraldinen voimakkuuden salaisuus.

Lettua ja marjoja ja appelsiinia

Uusi äänekäs salikissa vaan ilmesty yks päivä. En tykkää.

Mä, Nicky ja Jordan

Ramil, Rachelyn ja Khader

Paras____kuva____ikinä.