Oon treenannut kovaa ihan syystä. Halusin otella. Chalee lupasi, että matsaan 4. tammikuuta. Ottelu sattui perjantaille. Edeltävä sunnuntai oli lepopäivä. Sen jälkeen en enää sparrannut tai paininut. Tein padeja ja juoksin maanantaina, tiistaina ja keskiviikkoaamuna. Keskiviikkona treenasin vaan aamulla, jonka jälkeen alkoi matsia edeltävä lepo. Torstaiaamuna Chalee hieroi muhun thaikkuöljyä, mikä lämmittää lihaksia. Varjonyrkkeilin ja venyttelin. Torstaina kävin myös kevyessä hieronnassa ihan hierojalla. Matsipäivänä aamulla Tash letitti mun tukan ja iltapäivästä taas Chalee teki öljylämmittelyn ja varjoilin vähän aikaa salilla. Otin pienet päikkärit kolmen jälkeen, ja heräilin puoli kuudelta illalla.
En ollu hirveesti ehtinyt miettiä koko ottelua. Elämä on ollut niin hektistä syö-nuku-treenaa -tahdilla, että oon saanu nukuttua ihan hyvin. Hermoilu alkoi vasta 17.30 samana iltana kun oli matsi. Minibussi Bangla Boxing Stadiumille lähti iltakahdeksan aikoihin Sinbiltä. En puhunut kellekään juuri mitään, koska olin niin hermona. Yritin pakottaa jonkinlaisen itsevarmuuden ja rauhallisuuden esiin, onnistumatta. Hermoilu lakkasi vasta kun näin mun vastustajan. En siis tiennyt siitä yhtään mitään etukäteen. Tervetuloa Thaimaahan. Sain vastaan thaitytön. Jotenkin vaan helpotti, kun näin sen. Onneks sain vasta jälkeenpäin tietää, että sillä oli yli 20 matsia jo alla.
Kun pääsin ottelijoiden tilaan, Wang alkoi teippaamaan mun käsiä. Kun nyrkit oli paketoitu, Chalee antoi öljyhieronnan ja laittoi vaseliinit naamaan. Tässä vaiheessa yritin vielä rentoutua. Sitten varjonyrkkeilin ja venyttelin. Mun matsi oli illan kolmas. Yleensä tytöt ottelee kolmantena tai neljäntenä. Matsi-iltana on vaan yks tyttöjen ottelu ja loput on miesten kesken, ellei kyseessä ole jokin erikoisjuttu esim. Queen's Cup.
Eihän siinä. Sitten mentiin kehään. Sain mongkongin päähän ja tein kehän sulkemisen. En siis tanssinut wai khru:ta, mutta kävelin kehänarujen viertä ja pari ympyrää sekä kumartelin tuomareille ja vastustajalle.
Sitten alkoi varsinainen ottelu. Mun vastustaja oli yllättävän aktiivinen käsistään thaimaalaiseksi. Mulle on sanottu, että yleensä ne keskittyy potkimiseen. Sainkin kokea nopean herätyksen heti ekan rundin alussa. Natasha sano jälkeenpäin, että vastustaja otteli ihan selkeesti tyrmäyshakuisesti, eikä niinkään pisteitä tavoitellen. Harmi vaan, että olin niin täynnä adrenaliinia, että mikään ei tuntunut missään. Ei nyrkit, ei pysärit, ei polvet, ei blokkaus, ei niin mikään. Ei se kyl vissiin mitenkään kaunista ollut kun otin naamalla vastaan muutaman nyrkin. Ei se mitään, se oli vaan ekassa erässä. Muissa osasin jo antaa takaisin päin. Natasha huus mulle kulmasta ekan erän jälkeen, että mun pitää mennä enemmän eteenpäin, koska mun lyönnit ei yltänyt. Käskystä.
Ottelu käytiin ammattilaissäännöin (jos Thaimaassa mitään sääntöjä nyt ylipäätään on) eli meillä oli hanskat (6oz tai 8oz, eli pienet) ja hammassuojat. Ottelun suunniteltu pituus on viisi erää. Naisilla jokainen erä kestää kaksi minuuttia ja erien välissä on minuutin tauko. Jokainen kaksiminuuttinen tuntui pieneltä ikuisuudelta. Jo ekan erän jälkeen ajattelin, että ei herraisä, miten mä jaksan viisi erää. Varsinkin kolmatta erää edeltävällä tauolla tuntui ihan siltä, että mun vartalo olisi tehty makaroonista. Natasha huusi: "Niina. It's third round. You have to go all out!". Kolmas ja neljäs erä on pisteytyksen kannalta ratkaisevampia kuin eka ja toka. Eli niiden aikana tulee tehdä paljon pisteitä (potkuja, polvia, painia) ja näyttää vahvalta.
Seuraavalla erätauolla Chalee sanoi, että "stay stay - block strong, kick left, win sure" eli mä en saanut ottaa askelia taaksepäin, piti blokata vastustajan potkut ja vastata vasemmalla jalalla. Musta itestäni ei missään vaiheessa tuntunut, että "win sure". Vastustajan pysärit (eli potkaisee suoraan päkiällä/jalkapohjalla vartaloon) oli tosi kovia ja niitä se jaksoikin viljellä. Yhdestä horjahdin naruihin, minkä takia piti nousta ylös ja tuulettaa, että ei tunnu missään. Näytteleminen on osa tätä lajia. Videolta näette sitten mitä tarkoitan.
Viidennessä erässä tarjosin hanskaa vastustajalle. Se tarkoittaa: "Minä voitan. Voidaan lopettaa tähän, jos haluat". Jos vastustaja vastaa siihen, matsi loppuu tähän ja voittaja on selkeä. Mun vastustaja oli koskettavinaan hanskaa, mutta potkaisi samantien kiertopotkun perään. Piti vaan potkia sitten takaisin, jotta sain pisteet tasan.
Kehätuomari nosti mun hanskan ylös ja voitin matsin pisteillä. Aivan sairaan siistiä! Tanssahtelin vähän kehässä. Hymy korvissa kävelin takaisin ottelijoiden alueelle.
Muutaman minuutin jälkeen adrenaliinit alkoi laskea. Silloin tajusin, että vasen sääri on aivan muussina. Kävin äkkiä suihkussa, jonka jälkeen Tash teippas jääpalapussin mun jalkaan. Katsottiin loput matsit, jotka oli aivan superviihdyttäviä. Sinbiltä oli toinenkin ottelija, joka voitti tyrmäyksellä viidennessä erässä. Illan pääottelu käytiin Lumpinee ja Rajadamnern Championien kesken. Toisessa kulmassa oli ranskalaismies, joka on ainut valkonaama, joka on voittanut Lumpinee Champion -tittelin. Toisessa kulmassa oli thaimaalainen Rajadamnern Champion. Hieno ilta.
Lauantai meni hoitaessa säärtä. Jäätä ja kiristyssidettä hoidoksi. Käytiin yrttihöyrysaunassa ja jääkylvyssä illalla. Tash vielä laittoi mulle kotitekoisen parantajamönjän jalkaan muutamaksi tunniksi. Yöllä lähdin juhlimaan. Vedin kännit (turrutti mukavasti säären) ja tanssin aamuviiteen. Olin sen ansainnut.
Postauksen otsikko on mun lempinimi salilla. Se suomentuu "Pikku Chalee". Pot (yks valmentajista) seuras kun painin, sparrasin ja tein padeja. Se sano, että mun tyyli on samanlainen kun Chaleella. Ihmekös tuo, kun se on valmentanut mua niin paljon. Sitäpaitsi se on Lumpinee Champion, joten jos mä ees kaukaisesti muistutan sitä kun treenaan, niin oikealla tiellä ollaan.
