Aktiivinen vappu

Sunnuntai oli mun opiskelupäivä. Tavattiin J:n ja sen kaverin kanssa Bugiksen MRT-asemalla, josta jatkettiin matkaa kansalliskirjastoon. Ensin opiskeltiin sisällä, koska ilmastointi oli mukavan viileä. Puhumiskielto oli J:lle liikaa, joten siirryttiin kirjaston katolle tekemään tehtäviä. Muutama tunti vierähti koulutehtävien parissa. Ahkeran opiskelun jälkeen palkittiin itsemme Starbucksin tuotteilla. Itselleni tilasin kahvin, joka oli niin hyvää ettei mitään rajaa. Datailtiin pari tuntia kahvilassa ja juteltiin mukavia.

Ahkera opiskelija

FB:ssä sitä vaan roikutaan...

Illalla tapasin Lauren, Jasnan ja Chanlinen ruokailun merkeissä. Käveltiin Ang Mo Kiolle ja syötiin yhdessä foodcourtissa. Tutustuin chilikanaan, mikä oli ihan jees makuelämys. Join tosin puolisen litraa vettä kyytipojaksi.

Uusi viikko alkoi teemalla opiskelu on rankkaa. Olin istunut koulussa kolmisen tuntia ja oletin pääseväni pian kotiin. Sain tekstiviestin, jossa infottiin, että tunnin päästä alkaa rahotuksen tutor-pläjäys. Mulla ei tietenkään ollut laskinta eikä kirjaa. Läksyt olin tehnyt, mutta nekin oli kotona. Opettaja oli ymmärtäväinen ja tehtävät onneks ihan alkeellisen helppoja, että mitään katastrofaalista ei tapahtunu. Koulun jälkeen kävin kääntymässä kotona vaihtamassa vaatteet potkunyrkkeilyä varten.

Meillä tosiaan maanantai-iltana oli orientaatio potkunyrkkeilyyn. Ihmisiä oli valehtelematta ainakin sata. Juostiin ympäri koulun käytäviä alkuverryttelyks, jonka jälkeen jäätiin pihalle opettelemaan oikeeta ja vasenta suoraa. Hengailin parin ranskalaispojan kanssa. Toiselle tää orientaatio oli ensikosketus mihinkään kamppailulajiin ja toinen oli selkeesti jo vanha tekijä. Jätin ranskikset kuitenkin selviytymään keskenään siinä vaiheessa, kun hajaannuttiin ryhmiin tekemään potkutyynyjä. Yks tyttö potki todella kovaa, joten ihan mielenkiinnosta kyselin hänen kamppailijahistoriikkia. Hän on harrastanut aikaisemmin silatia. Hurja nainen. Jonossa oli meidän lisäks kolmaskin tyttö. Kolmestaan kikateltiin ja perseiltiin omiamme aina välillä.

Orientaatio loppui vasta yhdeksältä illalla ja mulla oli järjetön kiire. Nimittäin ostamaan bussilippua Kuala Lumpuriin. Putiikki sulkee ovensa keskiyöllä, ja junamatkaan menee yhteen suuntaan arviolta tunti. Laukkasin täysiä kickboxingista kämpille, piirsin vapaalla kädellä kartan MRT-asemalta lipunostopisteeseen, laukkasin lähimmälle MRT-asemalle ja hyppäsin junaan. Lavenderin aseman läheisyydessä hetken suunnistettuani huomasin, että piirtämäni kartta oli ihan kuraa. En tajua, koska oli vaan kaks isoo tietä, yks pieni ja seuraavalla poikkikadulla ois pitäny olla lippukoju. Seurasin teiden nimiä, mikä johdatti mut onneksi oikeaan suuntaan.

Kävelin rakennukseen nimeltä Golden Mile Complex, joka lukee firman yhteystiedoissa. Kauppahallin näköisessä pytingissä oli Thaimaalaisia ruokapaikkoja, Thaimaalaisia yökerhoja, thai(?)huoria, intialaisia miehiä, viinaa, lisää intialaisia miehiä, humalaisia intialaisia miehiä, lisää prostituoituja ja muuta mukavaa kansaa. Järjestelmällisesti tarkastelin rakennusta sisäpuolelta, mutta ei näkynyt Starmartia missään. Viimein nöyrryin kysymään intialaiselta kioskinpitäjältä tietä. Hän neuvoi mut toiseen rakennukseen. Eipä siinä, meikä kiitteli ja vaihtoi suuntaa kohti Golden Mile Toweria.

Golden Mile Tower oli vähän samaa sarjaa edellisen "thaimaan alamaailma Singaporessa"-tyyliä. Etsin ja etsin oikeaa lippumyymälää ja viimein löysin kolon, jossa oli isot tekstit ja kuvat STARMART EXPRESS. Muuten tosi jees, mutta ovessa oli munalukko ja paikka ihan pimeänä. Siinä eksyneen näkösenä tarkastelin mokomaa kuvatusta. Käännyin ympäri ja näin, että mua tarkkailtiin. Viereisessä myymälässä vanha kiinalaismies tuijotti mua. Vetäisin ystävällisen hymyn naamalleni (ei paljoo naurattanu tässä vaiheessa, kun keskellä yötä horojen ja juoppojen keskellä on yksinään sekä hieman eksyksissä) ja kysyin, tietääkö mies missä mahtaa arvon yritys pyörittää bisnestä nykyhetkellä.

"the other building"

Eihän se kinkkimiehen vika ollut, että olin väärässä paikassa. Kiitin iloisesti, käännyin ja hampaita kiristellen marssin ulos Towerista. Vähän aikaa Complexin edessä pyörittyäni kyselin lisää opastusta toivoen, että pääsen äkkiä pois ihme hyypiöiden keskeltä. Vihdoin löysin oikean paikan ja sain kuin sainkin lipun Kuala Lumpuriin. Huraa! Seuraava ongelma olikin ehtiä MRT-junien kulkuaikana kotiin. Ne menevät yöunille keskiyön aikaan. 

Lähin MRT-asema oli ennestään mulle tuntematon. Kartan tutkiskelun avulla pääsin kotiasemalle asti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jasna oli varannut hotellihuoneetkin samalla, joten enää ei tarvi kun odottaa viikonloppua ja toivoa, ettei kansalaiset mellakoi KL:ssä.

Vappua vietin epänormaalilla tavalla. Kun Suomi toipuu krapulastaan, meikä lähti aamuseiskalta Jasnan ja Lauren kanssa tutkimaan Singaporea. Ihan ekana ohjelmassa oli vierailu presidentin asuntoon. Singaporen presidentin hoodit on avoinna yleisölle noin viitenä päivänä vuodesta, ja tänään oli yks niistä päivistä. Talon sisällä ei saanut kuvata. Siellä oli näytillä lahjoja, joita Singaporen poliittinen johto on saanut muilta mailta. Jotkut oli tosi hienoja: upeita vaaseja, laivojen pienoismalleja ja koristelautasia. Muutama ihan hirveä rumiluskin löytyi, mutta kauneus on katsojan silmässä. USA oli lahjoittanut kristallinorsun. Pienoismalli norsusta, joka on läpinäkyvä. Okei, se on kristallia, mutta samanlaisia on joka turistikojussa. Missä persoonallisuus ja erottuvuus??

Komea talo herra Presidentillä

Laure, Jasna ja lähde

Viktorian lähde

Pihalampi

Yksi monista presidentin pihavahdeista

"what's next?"

Presidentin majoituspaikka oli äkkiä koluttu. Jas ja Laure tutkivat opaskirjojaan kunnes meillä oli taas uusi suunta. Hakemamme paikka oli suljettu, mutta viereisessä rakennuksessa oli valokuvanäyttely. Koska meillä ei ollut muutakaan tekemistä, kierreltiin mukavan viileässä näyttelysalissa ja ihailtiin valokuvaajien taitavaa kädenjälkeä. Siellä oli todella upeita kuvia. Värit oli niin hienoja, tarkkuus omaa luokkaansa ja kuvaajien taito kyllä näkyi. Valokuvaajat olivat kiertäneet ympäri maailmaa. Suurin osa oli otettu Kiinassa, Singaporessa ja Indonesiassa. Löysin yhden kuvan, jossa näkyi Helsingin tuomiokirkko.

Iltapäivällä Chanline liittyi meidän lounasseuraksi. Maistoin Laksaa, joka ei kyllä pääse mun "Singaporen halutuimmat ruokanautinnot"-listalle. Kiteytettynä: rasvaa ja valkosia nuudeleita, pari simpukkaa ja kalanpalaa. En syö toiste, ainakaan samasta paikasta. Lounaan jälkeen Jasna ja Laure yrittivät opastaa pientä turistiryhmäämme puistoalueelle. Epämääräisen kiemurtelun ja tuloksettomien neuvojen jälkeen päädyttiin ottamaan taksi. Kuski heitti vähän ylimäärästä ympyrää, mutta matkan hinta oli silti vaan viis dollaria, eli alle euro per matkustaja.

Laksa

Ryhmärämä miettii pääsiskö puiston lähelle bussilla.

Chanline oli suorittanut aamulla uskomattoman huonon kenkävalinnan. Hän käveli kanssamme ehkä kolmesataa metriä ja päätti kääntyä kotiin. Loistava päätös näin jälkeen päin ajateltuna, koska vaelsimme kivikossa, juurakossa ja mudassa 16 kilometriä. Pikkusilla remmisandaaleilla ei ois sitä matkaa taitettu.

Villiapinoita. Terveisiä Jennalle. :D

Singapore style: kieltotaulu

Tästä vaellus alkoi

Mukavat maisemat

Älä katso alas

Kaunista&Märkää

Sademetsää

Kinttupolku

Kalalampi

Illalla oltiin hikisiä, väsyneitä ja nälkäisiä. Syötiin illallista jälleen Ang Mo Kiossa. Mä uskaltauduin maistamaan höyrytettyjä dumplingeja. Niistä ei nyt oo kuvaa, koska nälkäsenä söin ne heti. Hyvä (teko)syy syödä niitä toistekkin. Jälkiruuaksi nautiskelin vihreä tee-passionhedelmä bubble tea:n.

Nyt oon kuolemanväsyny, mut silti pitäs jaksaa tehdä läksyt ennen nukkumatin tapaamista. Huomenna aamulla kello 7.30 sijaintini on thaikkusali. Ei paljoo naurata.