Kuulumisia

Vihdoinkin pääsen päivittämään kuulumisia. Mulla on poltellu mielessä monta juttua, joita haluan jakaa. Ostin eilen uuden hiiren tietokoneeseen, niin ranteet pääsee lepäämään. Ihan tuskaa ränkyttää tota kosketusneliötä.

Kulunut viikko on koostunut seuraavista asioista: panikointi ensimmäisen ICA:n (raportti) valmistumisesta, tutor-tehtävien tekemisestä, thainyrkkeilystä, juoksusta, Ladies' Nightista, powerpointin väsäämisestä Suomesta ja mun ammattikorkeasta sekä onneksi mun ihanista kavereista.

Maanantai-iltana mulla oli koululla potkunyrkkeilyä. Tehtiin ihan perusjuttuja niinkuin ennenkin, mutta ihan viimeiseksi kaikki halukkaat aloittelijat saivat kokeilla sparria yhden minuutin verran. Marcus sano mulle, että mun pitää ehdottomasti ottaa sparria. Olin aiemmin kysellyt sparraamisesta ja muusta treenistä, mutta mun täytyi/täytyy seurata muiden mukana. On pikkasen tylsää puolet treeneistä lyödä ilmaan paikallaan seisten oikeeta ja vasenta suoraa. Lopuksi saadaan ehkä jopa tehdä oikeeta kiertopotkua. Oonki ottanu tohon koulun jumppakerhoon erilaisen asenteen. En käy siellä niinkään tekniikkatreenin tmv. takia, vaan bondaamassa paikallisten kanssa. Potkunyrkkeilyssä on paljon poitsuja insinööripuolelta ja muutama tyttö IT osastolta sekä pari liiketalouden opiskelijaa. Meillä on hyvä porukka ja tykkään hengailla näiden tyyppien kanssa.

Niin siitä sparrista. Mulle raahattiin hanskat, kypärä ja vatsa-/rintapanssari. Kieltäydyin erittäin jyrkästi pukemasta pääsuojaa sekä panssaria. Mulla ei ensinnäkään ollut hammassuojia mukana, joten ei mua saanu lyödä naamariin täysiä muutenkaan. Kukaan muukaan ei joutunu pitämään panssaria, niin en mäkään suostunut. Sitäpaitsi erä oli vaan minuutin kokeilu, joten halooooo.

Marcus on tosi pitkä mies, ainakin 180cm ehkä jopa vähän päälle. Se on yks meidän valmentajista ja sillä on musta vyö potkunyrkkeilystä. Näin, että se piti vähän pilkkanaan muita aloittaneita, jotka pudotti suojauksen ja teki muita virheitä mitä nyt jokainen alottelija tekee (nii ja mä teen yhä, vaikka peruskurssista on aikaa). Aloitin siis pitämällä hyvän suojauksen ja etäisyyden. Siinä jotain kikkailtiin ja jossain vaiheessa potkaisin kiertopotkun, jonka Marcus nappas kiinni. Refleksinä multa lähti oikea heijari, joka läsähti suoraan Marcuksen naamaan. Onneksi oon voimaton tyttö, niin hänen nätille naamalle ei käyny mitään. Sain jalkani vapaaksi ja sparrierä jatkui ihan jees meiningillä. Minuutin erä oli kyllä ihan naurettavan lyhyt, mutta se yks lyönti riitti herättämään valkkujen huomion. Marcus tuli parin muun erän jälkeen juttelemaan mulle treeneistä, tekniikoista ja muusta semmosesta. Lisäksi tosi moni tyyppi, keille en oo ikinä ennen hirveesti puhunu, tuli tekemään tuttavuutta ja näytti peukkuja ja tehtii "high five":ja. Lyömällä muita ihmisiä saa siis kavereita (tämä oli vitsi, älkää kokeilko siviilissä). Sain insinöörijoukosta sosiaalisen saattueen MRT asemalle treenien jälkeen (menin hakemaan tonnikalaa aseman kioskilta).

Tiistaina ja keskiviikkoaamuna mulla oli muuta murehdittavaa kuin treenit. Keskiviikkona piti palauttaa raportti, joka oli eka ICA 1:nen. Sain sen valmiiksi tiistaiaamuna. Ekaa kertaa täällä ollessani asioin tulostuspisteellä, mikä oli yllättävän mutkatonta. Me joudutaan maksamaan kaikista tulosteista täällä, toisin kuin Suomessa, mutta ei kyllä pitäs sen takia vararikkoon joutua. Olin myös lupautunut pitämään esityksen Suomesta, Lappeenrannasta ja Saimaan ammattikorkeakoulusta. Mun lisäksi esittelijöinä olivat kolme ranskalaista, jotka kertoivat omasta kolmeen osaan jakautuneesta yliopistostaan sekä yksi saksalainen, jolla oli omalta koululta valmiit diat esitykseen. Itsehän puolikuolleena treenien jälkeen tiistai-iltana (yönä) väänsin yksinkertaisen powerpointin. Mun vietnamilainen suomalaistoveri oli liian kiireinen tekemään esitystä, joten vastuu painoi vain minun puhkitreenattuja harteitani.

Esitys meni tosi hyvin. Meinasin tosin myöhästyä koko jutusta, koska torkuin sohvalla. Sali oli täynnä Nanyang Polytechnicin oppilaita. Kaikki eivät edes mahtuneet istumaan. Jouduin ekaa kertaa puhumaan mikrofoniin ison luentosalin edessä. Esitysenglanti sujui yllättävän hyvin, vaikka ajattelin, että kohta lähtee semmosta änkytystä ettei mitään rajaa. Mulla oli tuttuja katsomossa, joten sain kannustushuutoja ja aplodeja ennen ensimmäistäkään diaa. Ihanan eläväisiä tyyppejä. Talvikuvien kohdalla yleisöstä kuului "oooh!", joten toivottavasti mun markkinointitaidot näkyvät Saimaan amkin käytävillä tulevina vuosina. Oli vaikea koittaa keksiä hyviä asioita Suomesta vaihto-opiskelumaana, koska mun mielestä talvi on masentava, kylmä, pimeä ja kaikinpuolin kamala, ihmiset on vihasia/hiljasia/sisäänpäinlämpiäviä, ruoka mautonta, bileet laimeita ja aina samoissa mestoissa eikä Lappeenrannassa ole samanlaista elämää kuin isommissa paikoissa (Pariisi, Japani, Singapore, Stuttgart jne.). Jätin kertomatta kaikki kamalat jutut, ja kaunistelin talvista Lappeenrannan arkea. Jotain vissiin jäänyt mieleen markkinoinnin peruskursseilta.

(c) Aloysius Tan

Syntynyt luennoitsijaksi

Kuulijoista ei ollut pulaa

Keskiviikkoyö bailattiin Ladies' Nightissa. Mä, Anja, Kristine ja Nadja otettiin suunnaksi Avalon. Se on länsimaalaisten suosima yökerho, joten paikallisvahvistus oli aika vähissä. Mä ite en tunne oloani mukavaksi kännisten länkkärituristien keskellä, mutta koska eräällä tyypillä meidän seurueesta oli haku päällä eikä se oo mitenkää aasialaisiin päin, niin mistäs muualtakaan länsimaalaista metsästäis. Ite keskityin miesten sijaan vatsajumppaan eli tanssimiseen.

Nadja, Anja, Kristine ja minä suomiväreissä

Torstai sujahti koulussa ja treeneissä. Kesken pystypainin sain haavan polvitaipeeseen. En ees ite huomannu koko naarmua, mutta kun lopetettiin treenit Master Chan pisti mut makaamaan mahalleni maahan ja puhdisti haavan sekä tyrehdytti verenvuodon. Siinä kesti jonkun aikaa, mutta hyvä tuli. Parin päivän jälkeenkin haava on vähän auki ja ympärillä on mustelmaa, eli ei ollu mikään siisti viilto. Kiitos kiinalaismiehen lääketieteellisten taitojen taidan jäädä eloon.

Perjantain ainoon koulutunnin jälkeen oli taas luvassa thaikkua. Päivät menee mukavan nopeasti, kun on treeniä ja koulua. Illalla mentiin J:n ja Nadjan kanssa vietnamilaiseen ravintolaan syömään. Sitä ennen käytiin ostamassa mulle hiiri tietokoneeseen. Ei ollu onneks kallis hankinta. Ruoka oli hyvää, niinkuin viimeksikin. Aion käydä monta monta kertaa tulevina kuukausina tossa ravintolassa. Ei ole edes hinnalla pilattu. Matka koululta Paya Lebariin vaan on aika pitkä, mutta kaiken vaivan arvoinen.

What should I take?

I know what I want...

...SPICY MANGO SALAD!

It was so gooooood!

Loput viikonlopusta uhraan opiskelulle. Ensi viikolla on rahoituksen koe, organisaatiokäyttäytymisen koe ja vissiin PR:n esitys. En oo ihan ajan tasalla sen suhteen, mutta kyllä mä sen tiedon ennen maanantaita jostain kaivan. Jotain hauskaakin on luvassa, nimittäin ens viikolla näen Lady Gagan. Mahtavaa!