Työtä ja huvia

Maanantain Human Resources -tutoriaalitunnit muuttuivat jossain vaiheessa keskusteluksi Singaporen työelämästä. Meidän piti miettiä työntekijälähteitä eräässä tehtävässä. Ensimmäiset vastaukset olivat vastavalmistuneet korkeakoululaiset ja ulkomaalaiset. Ensimmäinen uusi tieto oli, että Singaporen työministeriö luokittelee ulkomaalta tulevan työvoiman perinteiseen ja ei-perinteiseen. Malesia kuuluu perinteiseen työvoimamaahan, mutta Myanmar taas ei-perinteiseen. Yritettiin parin muun vaihtarin kanssa kysyä logiikkaa tähän luokitteluun. Malesialaiset ovat perinteistä työvoimaa missä taas intialaiset, thaimaalaiset, myanmarilaiset ja philippiiniläiset ovat ei-perinteistä.

Tehtävän vastaus (valmistuneet&ulkomaalaiset) ei miellyttänyt opettajaa. Hän halusi lisää lähteitä. Jossain vaiheessa tuli esille vankilasta vapautuneet rikolliset. En tiennyt, että sitä ryhmää voi kutsua työvoiman lähteeksi. Kaikista yllättävin tieto oli kuitenkin eläkeläiset. Olen nähnyt vanhuksia työskentelemässä ihan ruputehtävissä täällä: astioiden korjaajia foodcourteissa, pihamaan lakaisijoina ja muissa alemmissa hommissa. Kysyin, että mitä ideaa on palkata eläkeläisiä, kun he kerran ovat eläkkeelle jääneet.

Raha.

Singapore on kallis maa, eikä eläke kata elämistä tässä maassa. Työnantaja saa kuitenkin päästää työntekijänsä eläkkeelle kun he täyttävät 62. Saman työntekijän voi palkata saman yhtiön palveluksiin, mutta ei samoihin työtehtäviin. Palkka tietysti tippuu kun eläkeläinen joutuu kevyempiin töihin (=paskahommiin). Mietin vain, että kuinka kivaa olla suhteellisen hyvässä työpaikassa ja miellyttävissä työtehtävissä useita kymmeniä vuosia. Sitten välttääkseen nälkäkuoleman ennen seitsenkymmenvuotispäiviä pitää vaihtaa työtehtävät esim. astioiden keräilyyn.

Mitä jos singaporelainen jää työttömäksi? Täällä ei ole samanlaisia työttömyysavustuksia kuin Suomessa. Valtio ei maksa juuri minkäänlaisia sosiaaliturvia kansalaisilleen. Perusteluna kuulemma on kotimaastanikin tuttu argumentti, että ihmiset jäisivät sitten mieluummin sänkyyn makaamaan kuin menisivät töihin. Mä ihmettelin, että mitä ne työttömät ihmiset sitten tekee? Muuttaa veneen alle? Vaihtoehtoja oli pari, joista tärkein ja yleisin oli kääntyminen perheen puoleen. Singaporessa on vielä vahvat perhesiteet, eli lähisukulaisista löytyy tuki ja turva. Turha kuvitellakkaan Suomessa, että yleinen ajatus olisi rahallisesti heikoilla olevan aikuisen lapsen (sanotaan vaikka 35-vuotias) oletetaan pyytävän sukulaisiltaan rahaa tai asumisjärjestelyjä. Se on häpeällistä. Sen sijaan on kunnia asia, jos on muutettu pois kotoa 16-vuotiaana ja katkaistu välit kaikkiin geneettisesti yhteneviin ihmisiin. On niin hienoa olla itsenäinen.

Siinä me vaihtarit, suomalainen, saksalainen ja ranskalainen, oltiin suut auki kysymysmerkkeinä. EU-maissa taitaa olla suht yhteneväinen politiikka sosiaaliturvista.

Ei Singaporelaiset saa pelkkää keppiä valtiolta. Täällä on todella alhainen tuloveroprosentti. Tälle vuodelle progressiivista verotusta on kevennetty entisestään. Alin luku on 2% ja suurin mahdollinen veroprosentti on 20%. Jos tienaat yli 320 000 dollaria (198 310 euroa) ehdoton yläraja veroille on 20%. Ihan kiva kannustin.

Työpolitiikan ja ahkeran (...) opiskelun lisäksi mulla on ollut muutakin elämää. Tiistaina thaikkutreenit sujuivat paremmin kuin ennen. Sain jopa ensimmäisen kehun Master Cheniltä. Tuntui muutenkin, että edistystä on tapahtunut kuntopuolella. Tosi hyvä, koska thaikkulaan on enää kolme ja puol viikkoo. Sillon pitää olla hyvässä kunnossa, etten joudu hukkaamaan treenipäiviä lihaskivuista kärsimiseen. Hyvin menneet treenit kantaa pitkälle. Eilen illalla kävelin kauppaan ja olin vieläkin aivan fiiliksissä! Nää on niitä hyviä hetkiä lajin parissa. Singaporen aurinko ja ihmiset saa mut tuntemaan kokonaisvaltaista onnellisuutta, mutta sen päälle kun lisää vielä hyvät treenit niin olotila on sanoinkuvaamaton.

Viime yö meni tanssiessa saksalaisystävien kanssa. Keskiviikkosin naiset pääsee ilmasiks yökerhoihin sisään (Ladies' Night) ja saa ilmaista juomaa. Mä en niin siitä juomapuolesta välitä, mutta ilmainen pääsy tanssilattialle kelpaa. Varsinkin jälkimmäisessä paikassa basson jytke oli mahtava. Täällä DJ:t on tosi taitavia. Ne ei soita koko biisiä alusta loppuun, niinkuin Suomessa yleensä (ainakin niissä paikoissa missä mä oon ollu), ja remixit on hyviä.

Ens viikolla alkavat ICA:t vähän kuumottelee. Pitäs vissiin tsempata opiskelun suhteen, etten kuse kaikkia kokeita.