Bangkok

Mä sunnuntaina 7.10. neljän tunnin yöunien jälkeen lähdin taas lentokentälle. Bangkokiin lentää himppasen kauemmin ku Phuketiin. Lento on joka tapauksessa naurettavan lyhyt noin kaksituntinen. Mun lento oli kentällä aikasemmin, joten venailin Katjaa tuloaulassa venäläisten seassa. Kun Katja saapui maatuskalaukkuineen, hypättiin taksiin ja tottuneesti Bangkokia kolunnut opasseuralaiseni totesi kuskille, että "Khao san road".

Haluttiin huone Rikka Inn nimisestä hotellista. Koska oltiin paikalla aamupäivästä, ois check in hotelliin  maksanu enemmän. Jätettiin siis matkalaukut säilöön ja lähdettiin Chatuchakin markkinoille. Siellä myytiin siis kaikkea. Ihan normikamaa löyty, esim. huonekaluja, koruja ja vaatteita. Koska ollaan Thaimaassa, niin jotain erikoisempaakin markkinatuotetta oli tarjolla. Esim. huskyn/beaglen/pitbullin (tai mitä tahansa ei niin seurakoirakamaa) pentuja, sitten tietty sulosia karvapalloja ja mopseja ja puudeleita. Oli myös marsuja, kilpikonnia, iguaaneja, käärmeitä, hiiriä (?? en tienny et thaikut pitää hiiriä lemmikkeinä.. vai oisko ollu käärmeenruokaa.) jne. 

Oli kyllä helpotus päästä vihdoin hotellihuoneeseen. Omat unet oli jääny aika vähiin muutamaan edelliseen yöhön. En usko et Katjallakaan olo oli mitä upein Suomi-Istanbul-Bangkok lentomatkan jälkeen. Heivattiin kamat huoneeseen ja vähän oikastiin jäseniä ennenkuin lähdettiin metsästämään ruokaa.

Katja ties entuudestaan aivan superhyvän sushipaikan. Siellä oli semmonen syö niin paljon kuin jaksat -tarjous. Hinta 450bht eli noin 11e. Mehän syötiin. Istuttiin ja syötiin. Ja syötiin vähän lisää. Varmaan se pulju on jo konkurssissa, ku me käytiin siellä sitten vielä toistekin syömässä.

Pyörähdettiin vielä Khao San Roadin ryönäkojuissa ennen nukkumaanmenoa mahojen kanssa.

Khao San Road illalla

Katja löytäny jotain mielenkiintosta

Maanantai

Eka oikee aamu Bangkokissa alkoi kärryaamupalalla (kevätrullia, riisiä, nuudelia, kanaa, jne oli tarjolla). Seistiin ja syötiin ja mietittiin, että paljon jaksaa maksaa tuk tukista MBK-ostoskeskukseen. Se oli meidän seuraava destination. Turisteja nimittäin kusetetaan hinta-asioissa aivan kympillä. Thaikuilla on pokkaa pyytää ihan taivashintoja. Tinkimisen jälkeenkin voit olla varma, että ilmaa on hinnoissa. Mut niinhän se menee, valkonaama maksaa.

Aamupalaa, anyone?

Tuk Tuk Taxi

pala Bangkokia

MBK-ostoskeskus muistutti mua Singaporesta. Thaimaan eliitillä on varaa shoppailla tämmösissä paikoissa, mut kyseessä on tosi pieni prosentti kokonaisväestöstä. Kaipa nää ostarit on myös rahotettu aika paljon farangien tuomalla kassavirralla.

Sain suostuteltua Katjan vietnamilaiseen ravintolaan ja syömään tuorerullia. Kommentti oli: "vähemmän salaattia, enemmän lihaa". Itsehän olen intohimoinen kevätrullien fani, joten en voi ymmärtää miksei joku tykkää riisipaperiin käärityistä rehuista? Onneks lihanuudelikeitto oli maistuvaista. Tarjoilijat vähän tosin näytti siltä, että lähtispä noi hullut muijat jo menemään.

MBK:n alakerrassa oli kalakylpy jaloille. Mä en oo ennen kokeillu mokomaa, joten Katjan kanssa istahdettiin lauteille ja upotettiin jalkanahkat fisujen syötäviksi. Eka kutitti ihan sairaasti, mut äkkiä siihen tottu. Toimi aika hyvin ja ne söi hikivarpaat sileiksi.

Turisteina suunnisteltiin kartta kädessä pitkin Bangkokin katuja. Sinne oli isketty aika lähistölle Hard Rock Cafe, jossa mä halusin käydä. Tuli niin turistifiilis huonolla tapaa, että lähdettiin aika äkkiä pois. Kallista p-skaa siis. No tulipahan käytyä.

Taivaat aukeni ja paettiin vesisadetta kahvilaan. Löydettiin macarons-leivonnaisia. Mä tilasin vihreä tee-soijapapu-pirtelön, ja se oli nimestä huolimatta ihan hyvää.

Sateen jälkeen lähdettiin metsästämään Katjan tulevaa koulua. Yliopisto sijaitsee Lumpini puiston läheisyydessä, joten ei kun kartta käteen ja korvienvälinen GPS päälle. Löydettiin koulu ja käveltiin siellä vähän ympäriinsä. Mä olin yllättynyt kuinka suuri se on. Luulin, että mun koulu Singaporessa on iso, mut tää yliopisto oli oikeesti valtava. 

Lumpini Park

Olenhan noheva aasialaisjulkisten käyttäjä, joten Katjan kanssa otettiin Bangkokilainen MRT seuraavaa etappia kohti. Halpaa kuin saippua, eikä tuu huijatuks.

Meikä niin viisaana ostamassa metrolippua

Haluttiin siis mennä seuraavaksi Chinatowniin. Kartan kanssa nitkutettiin menemään ja oltiin jo tosi lähellä. Yhdessä risteyksessä eräs mies tuli puhumaan meille mukavia. Mihis temppeliin ootte menossa ja mitäs haluatte nähdä. Oltiin aika varautuneita, että jos se esimerkiksi haluaa lähtä viemään meitä jonnekin (=huijaus). Mutta se vaan ympyröi meille kartasta kaikenlaista mitä kannattaa katsastaa, koska Chinatown on aika hiljainen tänään (tässä ois jo hälyjen pitäny soida omassa päässä). Lopuks se viel sano, että varokaa tuk tuk -huijareita kun ne pyytää niin hirveetä hintaa. Se sano, että on olemassa valtion tuktukkeja sekä yksityisiä, ja yksityiset on niitä huijareita (toim. huom. v-ttu mitä p-skaa). Sitten mies viittoili meille tuk tukin, mutta sitten hätyytti sen pois, koska olihan se yksityinen. Seuraava oli sitten valtion, josta mies näytti TÄMÄ TÄSSÄ ON VALTION TUK TUK -tarrankin. Kuski sano, että 50bht hinnalla vie meidät jokaiseen paikkaan ja me oltiin, että jeez! Yleensä kuskit ei liiku metriäkään alle satasella.  

Ekana meidät vietiin semmoseen ihan ok temppeliin katselemaan rakennelmia ja munkkien rukoiluja. Kaikki ok tähän asti.

Seuraavaks me haluttiin mennä markkinoille, joita ei sitten vissiin oikeesti ollutkaan missään. Sen sijaan mies kiikutti meidät matkatoimiston eteen ostamaan lippuja Chiang Maihin. Oltiin vaan, että juu ei haluta, seuraava kohde kiitos. No taksikuski hylkäs meidät ravintolan eteen. Nälkäisinä aateltiin, että selvä. Jäädään tänne sitten syömään. Maksettiin kuskille 50bht ja oltiin iloisia, kun oli niin avulias mies ja niin halpa tuk tuk. 

Saatiin ite valkata muonat, jotka sit painon mukaan laskutetaan. Kävin pari kertaa Phuketissa syömässä tämmösissä paikoissa, eikä ne ikinä ollu mitenkä kalliita. Noin kymmene euroa/henkilö tuli maksaa loppulasku riiseineen ja juomineen. Me otettiin Katjan kanssa yks red snapper kala ja pari katkarapua per naama. Miekkonen huuteli, että kasviksia ja riisiä tulee kanssa. 

Nautittiin herkkuateriasta ihan hyvässä hengessä. Meinas kuitenkin sydän valahtaa vatsalaukkuun kun saatiin lasku. Yli neljä tuhatta bahtia. Riisi oli 300bht (7,5e mikä on kymmen-kakskymmentäkertainen normaaliin hintaan verrattuna), kasvikset saman 300bht... Neljä rapua 1600bht (40e), ja vesiki oli varmaan jotain satoja bahteja... lisäks laskua kyseltäessä meille selitettiin, että seafoodiin tulee aina valtion VAT ja sit ravintola ottaa itellee 10% palvelumaksua. En oo ikinä Thaimaassa syöny ravintolassa 50 euron arvosta. Oli pikkasen kusetuksen makua. Eikä ihan vähääkään. Katjaa lainaten oli kyllä perseraiskattu olo. 

50 euroa ei kaada mun kokonaisbudjettia. Mutta se tunne, kun sä luulet olevas tosi tarkka näissä huijauksissa ja tuut silti kusetetuksi, on jotain niin äärimmäisen nöyryyttävää ettei oo tosikaan. Ei me viisaat maailmanmatkaajat siinä sit jaksettu enempää kiroilla, vaan poistuttiin hyvin nöyrinä kotihotelliin nuolemaan haavoja. 

Ihan varmana ravintola maksaa provikkaa "valtion" tuk tuk kuskille sekä sen kätyrille. Vaan 50 bht in my ass..

Tiistai

Tiistaiaamuna pelin henki oli se, että älä usko ketään/mitään, ja vältä kalaravintoloita. Oltiin menossa kansallismuseoon, niin eiköhän yksi mies ole neuvomassa, että "eikun se on kiinni minä voin kertoa teille jotain jännempää". Jätettiin mies sinne ja jatkettiin matkaa. Syötiin hyvää ja halpaa thairuokaa kansallisteatterin kupeessa olevasta kärrystä. Ei ne mamit puhunu englantia, mut olivat oikeesti tosi mukavia ja avuliaita. 

Kansallismuseo oli kiinni. Mut ei me enää tiedetty mikä on totta ja mikä ei, niin ihan oikeesti ei uskota noita kadun miehiä. Eikä oteta niiltä minkäänlaisia neuvoja. Hypättiin sitten jokilaivaan, joka sekin oli halpa. 15bht. Aamupäivä alko halpabudjetilla, johtuen varmaan niistä 50 euron katkaravuista..

halpa laivataksi

häikäsy&confused

Temple of Dawn taustalla

Rantauduttuamme suunnistettiin Little Indiaan. Sieltä löytyy paljon kankaita, joten oli ihan hyvä paikka tsekata. Katja on opiskellut vaatetusalaa ja sille on tulossa iso ompeluprojekti, niin kankaat saa sitten Bangkokin Little Indiasta halvalla. Pikkuintian jälkeen käpöteltiin sitten sinne Chinatowniin vihdoin ja viimein. Se oli täynnä ryönää ja ruokaa. 

Illalla repästiin vielä Lumpinee Stadiumille katsomaan thainyrkkeilyä. Mä suoritin pienet shoppailut ennen matsia. Ostin Kingin kumipuvun hintaan 1100bht eli 28 euroo. Suomessa Twinsin kumipuvut maksaa 20e enemmän, eli kaipa mä jotain säästin. Aitoa kamaaki vielä!

Katjan fighting face

Muay Boran

Vähän mä mietin, että oltiinko me nyt sillä aidolla ja oikeella Lumpinee stadiumilla, kun ennen thaikkua siellä oli kaks erää nyrkkeilyä ja ennen päämatsia ne veti Muay Boran shown. Oli se oikee paikka, mut kaipa seki on menny niin turistihommaksi. Onneks jotain normaaliaki meininkiä löyty eli kulmamiesten tuuletukset ja vedonlyöjien huutaminen.

Keskiviikko 

Viimeisenä päivänä Bangkokissa meillä oli to do listalla iso makaava kultainen Buddha, kansallismuseo ja skybar (joka tosin kaatu siihen, että mun tauti otti vallan ja mä kaaduin sänkyyn).

sticky rice with pineapple (normaalisti mango, mut se oli loppu)

herkkua!

Buddhalle suunistaessa kohdattiin taas huijareita. Aika röyhkeitä sellasia. Ne paiskas maissinjyvät mun käteen, josta pomppasin ilmaan ja jyväpusiit tippu maahan. Nainen vaan nosti ne pussit, avas ne ja tyhjens jyvät mun käteen. Sit se käski mun heitellä niitä puluille. Tuottaa mukamas onnea. Mä haistoin palaneen käryä ja arvasin et ne laittaa meidät maksamaan. Kun ei tippunut rahaa tommosille röyhkimyksille, niin saatiin sitten haistatteluja perään. No kunhan ei puukosta tuu ni ihan sama.

oisko Thaimaan puolustusministeriö

sexy and I know it

iso makaava kultainen Buddha

Hengellistymisen jälkeen päästiin vihdoin sinne kansallismuseoon katsomaan saviruukkuja. Oltiin ihan sairaan väsyneitä, joten vähän läpilaukkaamiseksi meni. Oli kyl ihan mielenkiintosia juttuja. Mut siinä vaiheessa ku on kivistä buddhaa kivisen buddhan perässä huoneen täydeltä, niin ei oikeesti enää vaa kiinnosta tuijottaa jokaista lähietäisyydeltä. 

Huoneen täydeltä kivibuddhia. OK! Seuraava!

ruumisauto thai tyyliin

Illalla oltiin nälkäsiä ja nuutuneita. Jouduttiin venailee 15 minsaa, että meidän luottosyöttölä aukes. Sushibuffetia naamaan taas. Väsyneinä ja ruokittuina mentiin huoneelle. Semmonen Bangkok läpilaukkaus tällä kertaa.

yhyy, aukee jo!

Torstai

Bangkokin jälkeen suunnitelmassa oli siirtya Pattayalle pariksi päiväksi. Ostettiin liput edellisenä (vai sitä edellisenä?) päivänä Travel Agency -kojusta. Minibussi lähtis kahdeltatoista (eli oikeesti yhdeltä), joten torstaiaamu sujui pakkaamisen, aamupalan ja check outin merkeissä. Sitten vaan venailtiin ravintolan terassilla, että meidät noudetaan.

Kuolemanmatka Pattayalle saattoi alkaa. Minibussi oli ängetty ihan täyteen. Katja joutu istuu kuskin ja mun vieressä jollain lastenistuimella. Thaimaalainen kuljettajahan ei puhunut englantia ja ajotyyli sopisi paremmin johonkin itsemurharalleihin. 140km/h toisten perseessä ja välissä vedettiin siinä. Turvavöitähän ei ollut kellää, koska ne oli köytetty kiinni penkkeihin. En yhtään ihmettele, että liikenne tappaa. Meillä ois ainaki kuollu koko bussi, jos oltaisiin niistä vauhdeista törmätty esim. rekkaan.

vitut liikennesäännöistä osa 1...

...osa 2...

...ja osa 3.

Bensamittari alko huutaa jotain 100km ennen Pattayaa. Kuski paino kaasun pohjaan ja yritettiin lentämällä 150km vauhdeilla päästä perille. Merkkiääni tiheni ja tiheni. Suoraan verrannollisesti meidän vauhti kasvo. Siinäpä kuskilla meni sitten sormi suuhun, kun bensa ihan oikeesti loppu. 15km ennen Pattayaa. Viimonen kilometri ennenkuin se edes pysäytti auton, niin me vedettiin vapaalla nytkytellen. Kuljettaja oli selkeesti päättänyt et tämä minibussihan menee sinne Pattayalle. Piste. No eipä menny.

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa.