Thaimaatatuoitu

Just nyt oon takas Singaporessa (pesemässä pyykkiä jne.), mut noin kahdentoista tunnin päästä olenkin taas Thaimaassa, Bangkokissa. Pahoittelen järkyttävää blogipäivityskatkoa, mulla on pari selitystä:

- Sinbin wifi oli aivan susi. Photobucket ei ladannu kuvia, eikä bloggerkaan toiminu. Netti oli hitaampi kuin mun oikean käden koukku.

- Ei ole aikaa. Aikataulu oli seuraava:
6.00 herätys
7.00 juoksemaan
7.30-9.00 treenit

Eleetöntä thaikkua

Treenien jälkeen suihku ja mun reikäjalan putsaus (tästä aiheesta lisää myöhemmin). Joskus mulla saatto olla 9.30 lisää treeniä, joten aamut veny. Suihkun jälkeen käytiin syömässä, jonka jälkeen yleensä nukuin. Jos aamulla ei ollut yksityistreeniä, niin se oli kolmelta ennen iltapäiväjumppia. Kävin myös juoksemassa ennen iltapäivätreeniä, joten mun 'treenit' alko joko 14.30 tai 15.30 ja loppu kuuden aikoihin. Tän jälkeen suihkuun ja ruokaa koneeseen. Kello saattoi olla yhdeksän illalla, kun päästiin kotiin. Silloin roikuin puolisen tuntia netissä, mut eipä paljoo muuta etiny ku tsekkaa facebookin ja sähköpostin. Yleensä uuvahdin aika äkkiä sänkyyn.

girlpower

10 kierrosta joka treenin päätteeksi. Näin ne thaipojatki treenaa.

Yhdistettynä tiukka päiväaikataulu hitaaseen nettiin, mulla ei vaan ollut aikaa jakaa elämäntapahtumia kanssanne. Tsori. Nyt koitan muistaa koko viime kuukauden takaperin.

Minä ja vegaaniystäväni

Vegaaniruokaa. Soijanakkia ja feikkipihviä.
Oli muuten herkullista!

Caley Reece, Justine Kish, Dane Sky, Daniel ja Chalee ottelivat samana iltana Bangla Stadiumilla, joten jaksoin maksaa lipun. Kaikki muut voittivat ottelunsa, paitsi Daniel, joka tyrmättiin ensimmäisten 34 sekuntin jälkeen. Loput voittivat pisteillä.

Uskallettiin kysyä yhteiskuva Caleylta

Minä ja Rachelyn Bangla Stadiumilla

Sain uuden kämppiksen 13.9. Mua vähän hermostutti, koska Sarah (Sinbin toimistosta) tiesi kertoa vaan nimen ja, että hän on mies. Pelkäsin, että saan jonkun superjuntin ja pahanhajuisen aussin. Tai bile-eläimen. Tai muutenvaan jonkun friikin tyypin. Sen sijaan mun kämppis oli 19-vuotias singaporelainen poika, joka oli tosi mukava. Lisäks se käytti jotain miesparfyymiä, joten hajuhaittaakaan ei ollut. Yks asia sen kanssa meni pieleen. Mentiin nimittäin syömään yks ilta ja just kun lähdettiin pihasta, niin Haikal kaatu sen skootterin kanssa. Sillä oli koko kolme viikkoa polvessa iso kolo.

Haikal ja meikä ja sumuinen ilta

Mukava poika. Nauro mun tyhmille jutuille.

Daniel hoiteli Haikalin reikäpolvea

Käytiin Kirstyn ja Jordanin kanssa sunnuntaina 16.9. Phuketin iltamarkkinoilla. Ostin yhden pitkähihasen ja söin ötököitä. Pieniä matosia ja sitten isompia sirkkoja. Ne oli pyöritelty mausteissa, niin oli ihan ok.

Herkkusirkka. Vegaaniystäväni ei halunnut maistaa..

Markkinoiden jälkeen tultiin takas Rawain alueelle ja suunnattiin tietty syömään. Mä ihmettelin, että mikä mulla on jalassa. Se näytti hyttysenpistolta, mutta tuntu paljon kipeämmältä. Menin apteekkiin ja ne sano, että joo syö tätä antibioottia. Treenasin maanantaina ihan normaalisti ja söin antibioottia, mut mysteeripaise jalassa oli tosi kipee ja kasvo. Tiistaiaamuna se oliki vielä isompi ja muuttanu väriä pinkistä purppuraan. Menin aamutreenien jälkeen lääkäriin. Siellä ne sit totes tylysti, että kyseessä on ihonalainen mätäpaise. Hoitotoimenpiteenä manuaalinen mädän poisto.

Lääkärisetä puudutti mun jalan, leikkas siihen reijän ja raappas kaiken mömmön pois. Kuulostaa yksinkertaselta, mutta sattu aivan perkeleesti. Hikoilin, kiroilin ja huusin. Puristin Jordanin sormet lyttyyn ja sain Haikalin voimaan pahoin. Ite en kyenny kattomaan, mitä ne teki mun jalalle. Oli sen verran tuskaset oltavat. Sain tosi voimakkaat antibiootit, kipulääkkeet ja unilääkkeet. Lisäks treenikieltoo tuli pari päivää. Tosin koko loppuajan mun piti pitää se kolo/haava peitettynä, etten hikoile bakteereja suoraan mun sieluun.

Leikkaushaava seuraavana päivänä

Hoitaja putsaa haavaa

Kaks vikaa viikkoo pääsin taas treenien makuun. Vikan viikon varsinkin treenasin täysii. Haavakin parani hyvin. Eka ne meinas et se pitää tikkaa, mut huolehdin kolosesta sen verran tunnollisesti, että se parani nätisti.

Kirsty ei asunut Sinbillä, vaan bungalow tyylisessä majoituksessa vähän kauempana (noh, 2min skootteriajon päässä Sinbiltä). Eräänä päivänä Kirsty kerto, että sen bungalowin seinustalla oli hylättyjä koiranpentuja. Mentiin Jordanin kanssa katsomaan tilannetta. Bungalow-majoitusyrityksen omistaja oli laittanut pennut muoviämpäriin (???). Siellä ne kypsyi (aurinko + muoviämpäri) omassa pississään. Otettiin pennut ämpäristä ja kasteltiin ne heti kylmällä vedellä. Raasut vaan läähätti ja oli ihan velttoja. Lämpöhalvaus tuskin oli kaukana. Ne elävöityi noin puolessa tunnissa ja nukahtivat sitten. Hankittiin niille koiranruokaa. Tosin ne oli niin pieniä, et emon maidollahan niiden pitäs elää. Siinähän sitte mietittiin, että mitähän näille tehtäis.

Lämpöhalvauksen partaalla pesun jälkeen :(

Hylätty raasu

Laitettiin pennut samaan paikkaan, johon emo oli ilmeisesti ne dumpannut. Tosin heivattiin muoviämpäri hittoon. Seuraavana iltana emo tuli hakemaan pentuja. Pysyteltiin kauempana, koska ikinä ei tiedä miten kulkukoirat käyttäytyy. Varsinkin kun kyseessä on äitikoira ja sen vauvat. No hyvinpä käyttäytyi, nimittäin kolme pentua äiskä pelasti ja yhden jätti. Noin viikko kateltiin sen perään. Ruokittiin ja toivottiin, että emo hakee sen. Emoa ei kuulunut ja pentu alkoi laihtumaan. Joku sanoi, että temppelissä huolehditaan niistä (ei onnannu) tai, että voitais yrittää laittaa ilmotuksia "kuka haluaa koiranpennun". Onneks Kirstyn sisko Skotlannista asti linkitti jonkunlaisen eläinsuojeluyhdistyksen tiedot. Yhdistys huolehtii hylätyistä koirista ja hankkii niille uuden kodin. Ne haki pennun ja me huokastiin helpotuksesta.

Thaimaassahan ei ole juurikaan liikennesääntöjä. Tosi moni kolaroi skootterinsa kanssa. Oon todistanu kolmen kaverin kaatuvan. Lisäks oon nähny lukuisia vammoja. Ihmiset tulee treenaamaan ja nahasta näkee, että skoballa on rönytty. Thaimaatatuoinniksikin kutsuttu nahan ja lihan irtaantuminen kehosta on aika yleistä. Jordan keksi, että kun tarpeeks kauan viettää aikaa Thaimaassa ja ajelee skootterilla, kolaroi/kaatuu lopulta. Sitä kohtaloa ei vaan voi välttää. Mä uhosin, että MINÄHÄN EN KOLAROI. En ikinä. En koskaan. Piste.

Phromtep cape

Kuinkas kävikään. Lähtöä edeltävänä päivänä olin ajelemassa samoja teitä kuin aina ennenkin. Laitoin vilkun oikealle ja ryhmittäydyin keskiviivan viereen. Odottelin, että vastaantuleva liikenne menee ohi ja pääsen kääntymään. Ehdin nähdä taustapeilistä epämääräisen mustan lähestyvän möykyn ja sitten joku törmäsikin muhun. Skootteri kaatu ja mä sain pari naarmua vasempaan reisipakaraan ja pohkeeseen. Ei muuta. Thaimies, joka törmäs muhun joutu tikattavaks. Sen jalasta lähti ihan asiallinen määrä tavaraa irti ja verenvuoto ei lakannut. Kaikki törmäystä todistaneet (Jordan oli myös siellä, mutta ei onneks ollu mun kyydissä!!) sanoivat, että se ei ollu mun vika vaan sen thaimiehen, joten mies vaan liukeni äkkiä paikalta. Mun kävi sitä sääliks, koska se reikä sen jalassa oli iso. Mulle eikä mun mopolle käyny mitää. Palasin treeneihin 30 min törmäyksen jälkeen, johon Jordan vaan totesi jotain hulluista suomalaisista. Hehe.

Kuus viikkoa meni uskomattoman nopeasti. Eilen pakkasin just ennen vikoja treenejä ja samalla itkeä pillitin mun huoneessa. Onneks sain koottua itseni treeneihi, niin ei tarvinnu hakata padeja tippa linssissä. Hyvästelin monta hienoa ihmistä ja lähdin taksilla lentokentälle. Nyt tosiaan oon Singiksessä, ja tän päivän käytän lepäämisee sekä pyykkäämiseen. Huomenaamulla tapaan Katjan ja me seikkaillaan Bangkokissa viikko. Sen jälkeen Anita tulee ilahduttamaan mua Singaporeen. Outoa, et pääsen hölpöttämään suomeksi joka päivä kolmen viikon ajan.

Chalee !

Ja onneks joulukuussa on tiedossa taas pari viikkoa Sinbillä. :)

Sekalaisia sekoilukuvia

Rachelyn ja Phad

Big Buddhalla

Mä, Rachelyn ja Kirsty
reivaamassa Bangla Roadilla

Nick ja mä poseerattiin. Sexyy mään!!

Kirsty (australialainen) ja mä

Kirsty, mä ja Jordan. Vegaanien välissä oli turvallinen olo.

Chalee ja vatsatreeni

Hyvästelin Geraldinen ja Teresan herkkullisissa merkeissä.
BBQ buffet.
Söin maksaa, koska se on kuulemma Geraldinen voimakkuuden salaisuus.

Lettua ja marjoja ja appelsiinia

Uusi äänekäs salikissa vaan ilmesty yks päivä. En tykkää.

Mä, Nicky ja Jordan

Ramil, Rachelyn ja Khader

Paras____kuva____ikinä.