@ Sinbi

Parit treenit ja yks hieronta jo takana. Tuntuu kuin kotiin ois tullu. Tutut ihmiset ympärillä (tosin pari valmentajaa vaihtunu), treenikuviot muistuu edellisiltä kerroilta ja juoksureittikin on sama vanha. Jordan on pitänyt huolen, että ihmiset tuntee mut. "You must be Nina" "I've heard that you and Jordan blablabla" "I know that you had an abscess last time you were here". Vähän friikkiä, mut ihan hyvä, että Jordan on pohjustanut näitä ihmisiä. Oon ollu superväsyny kun suoraan koulurumbasta hypänny treenaamaan thai-rytmiin, niin sosiaalisoituminen ei vois vähempää kiinnostaa. Näytän vaan myrtsiä naamaa, ja yritän säästää kaiken energian treeneihin.

Tänä iltana lähen Bangla Stadiumille kattoo otteluita. Jordan ottaa matsin. Meen sen henkiseksi tueksi ja turvaksi. Joudun myös kameranaiseksi. Jännittää sen puolesta, mutta mä pysyn tyynenä, enkä lietso Jordaniin paniikkia. Sillä on kestämistä muutenkin stressinsä kanssa.

Kuvia tulee toivottavasti pian. Niitä ei ole vähään aikaan blogissa näkynyt.