Gaga-kuume

Tänään on virallisesti enää kolme viikkoa siihen hetkeen kun näen Lady Gagan livenä. Voi kuinka sitä oonkaan odottanut! Gaga esiintyy myös Suomessa kesällä, mutta koska mä oon täällä niin evvk joku suomikeikka. Aiemmin (Pokerfacen ja Just Dancen aikoihin) pidin Lady Gagaa ihan semihyvänä artistina, enkä hinkunut sen kahdelle ensimmäisen Suomen keikalle ollenkaan. Viime kesänä rakastuin siihen musiikkiin ihan täysillä.

Yöunet ovat jääneet taas vähän liian vähiin. Valvoin eilen liian pitkään minusta johtumattomista syistä ja tänä aamuna heräsin 6.30 juoksulenkille. Piti ehtiä baanalle ennen kuin auringonnousu on liian pitkällä, koska nahka on nyt vähän arka UV-säteilylle. Oon siis zombi-vaihde päällä jälleen. Asiaan ei ole luvassa helpotusta vielä ensi yönäkään. Kuulostan tosi kiireiseltä, mut en mä oikeesti oo. Aikataulutus ja ajankäyttö ei vaan oo mun vahvuuksia.

Tänään koulua oli ilokseni vain puoli tuntia. Tutor-tunnit on siirretty perjantaille ja rahotuksen luennoitsija kärsi puolen tunnin mittaisesta ongelmasta kuvanheittimen kanssa, niin tyngäksi jäi koulupäivä. Lounastin Nadjan kanssa ja keksittiin lähteä elokuviin vielä tänään. Nadja on toimintaleffojen ystävä, toisinkuin muut saksalaistytöt, joten hän oli todella ilahtunut minunkin mieltymyksistä vähäpukeisiin, lihaksikkaisiin ja kuolemattomiin hollywoodmiehiin. Ennen leffanautintoa olisi tiedossa potkunyrkkeilyä (JEE) ja läksyjä (not-so-jee..).

Oon myös leikkiny kodinhengetärtä tänään. Kuurasin kylppärin pönttöineen ja lavuaareineen. Hinkutin suihkupuolen lattiaa ja seiniä juuresharjan kokoisella apuvälineellä. Oonkin tosi tyytyväinen kun kylpyhuone ei haise enää sademetsän ja mutapellon sekoitukselta vaan puhtaalta. Pesukoneessa on pyörimässä tän päivän kolmas koneellinen pyykkiä ja makkarin lattiankin lakaisin.

Korviini on kantutunut huhuja ja vähän vankempiakin kertomuksia vaihtareiden tulehtuneista väleistä. Toiset bailaa arkisin aamuun asti yleisissä tiloissa, mikä herättää "kunnon" opiskelijat kesken yöunien. Viime yönä on ollut kunnon riita pystyssä: humalainen wc:n etsijä vs. paniikkiherännyt vaihtari. Toinen tapaus on eräs henkilö, joka tupakoi sisällä (kiellettyä), huudattaa yhteistä ilmastointia 24/7 (kallista) ja ottaa maratonmittaisia suihkuja (kallista, ärsyttävää ja epäekologista). Alkuviikosta parin tytön jakama kylppäri oli sotkettu ulkopuolisten toimesta (asunnossa yhteinen keittiö ja olohuone, johon avautuu makuuhuoneet. Yleensä asunnossa jokaiseen makkariin kuuluu oma kylppäri ja tän yhdistelmän jakaa kaks asukasta.). Eli todennäkösesti sotkijat on ollu kämppikset, mutta milläs todistat. Aamulla kuulin myös, että yksi vaihtaripoitsu on sairaalassa, koska sai kaljapullosta päähän viime yönä baarissa. Ihan hirveetä draamaa siis! Jännityksellä odotan jatkoa. Nyt on kuitenkin vasta torstai.

Koomausviikko

Viikonlopun jälkeinen elämä alkoi koomailulla. Univelat paino niskaan, läksyt tekemättä ja arkeen pääsy vaikutti muutenkin hankalalta. Päiväunien, thaikkutunnin ja koulurytmin ansiosta tunnen olevani jälleen raiteillani. Läksyjä ja kouluhommia on tiedossa koko viikonlopulle, mutta ei mitään mistä en selviäisi. Viikon piristys tulee olemaan perjantai, koska illalla nään J:tä.

Eilen meillä vaihtareilla oli Welcoming Tea eli teekutsut. Meidät istutettiin virallisen ison neuvottelupöydän ääreen tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisinä oli suuri lauma saksalaisia, jotka valtasivat puolet tuoleista. Sitten tuli Ranska, joita on ehkä kymmenkunta täällä. Minä ja kämppikseni edustettiin Suomea. Viimeisinä olivat viisi korealaista ja kolme USAlaista. Joitain yksilöitä puuttui, mutta lähes kaikki 46 vaihtaria olivat paikalla.

Koulun rehtori, vararehtori ja vielä joku tärkeä tyyppi (varavararehtori?) toivottivat meidät tervetulleeksi. He korostivat Singaporen turvallisuutta ja varoittivat meitä ulkomailla matkustelun vaaroista. Pyysivät meitä olemaan ahkeria opiskelussa ja nauttimaan vaihtoajasta. Lopulta he kyselivät vähän jokaiselta maalta, että mitä on tykännyt Singaporesta. Multa tiedusteltiin kännykkämerkkiä (josta reksi repikin tarinaa ihan antaumuksella), joka on siis Nokia ainakin toistaiseksi. Saatoin myös näyttää surkuhupaisalta auringonpolttamana, kun kommentoin vielä Suomen ja Singiksen eroavaisuuksia:

"Yes, Singapore is very different. It's warm and sunny."

Eikä mun oloa parantanut paikalla pyörineet videokuvaajat. Olinhan keitetyn ravun värinen. Kristine antoi mulle aftersunia, joka helpotti ihan hirveesti yön aikana. Ihosyöpää odotellessa..

Mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut. Arki on normaalia: meikä pesee pyykkiä kuin viimeistä päivää. Koitan parhaani mukaan urheilla sekä opiskella. Jotkuu vaihtarimuijat riitelee ja skitsoilee keskenään. ICA ykköset lähestyy, mikä aiheuttaa pientä stressiä. Silti elämä on ihanaa täällä auringon alla.

Kuala Lumpur

Matka Malesiaan alkoi kokoontumalla porukalla asuntolan pihalle. Ryhmä koostui kasasta saksalaisia poikia ja tyttöjä, minusta sekä Ranskaa edustavista Lauresta ja Chanlinesta. Käveltiin porukalla MRT-asemalle ja junailtiin Lavenderiin. Vallattiin puoli bussia. Istuimet oli nojatuolimallia, joten nukkuminen matkalla onnistui kivasti. Ilmastoinnin sai käännettyä kokonaan pois, luojan kiitos. 

Yöbussitunnelmaa

Bussi lähti Singaporesta 23:49. Menomatka kesti vaan viis tuntia. Tullin ja muiden rajajuttujen läpi päästiin nopeasti ja liikenne oli vähäistä, joten matka ei venynyt juuri ollenkaan. Saavuttiin Kuala Lumpuriin vähän viiden jälkeen aamuyöllä. Samaan majapaikkaan oli menossa Jas, Laure, Chanline, minä ja neljä saksalaista tyttöä (Anastasia, Viktoria ja kaks muuta joiden nimee en vieläkään tiedä). Taksien kanssa oli vähän säätämistä, mutta päästiin vihdoin matkaan. Jätettiin laukut hostelliin ja lähdettiin etsimään aamiaista. Oltiin varattu huoneet vaan yhdeksi yöksi, joten check-inin aika oli vasta kahdelta päivällä.

Aamupalaa aamukuudelta

Aamupalaksi oli riisiä, nuudelia, kananmunaa, kalaa, kanaa sekä monta muuta asiaa, joiden nimeä en tiedä. Unet olivat jääneet jokaisella vähän lyhyeksi, mutta kuudelta aamulla oltiin vielä suht pirtsakoita. Kyseiseen aikaan länsimaalaiset nuoret tytöt Kuala Lumpurin kaduilla ei taida olla ihan normaali näky. Ainakin näin päättelin paikallisten käyttäytymisestä. 

Kuala Lumpur oli pieni "shokki" näiden muutamien singaporeviikkojen jälkeen. Ihmisiä nukkui kaduilla, kaikkialla oli likaista ja roskaa oli ympäriinsä. Jalkakäytävät olivat välillä reikäisiä ja laatoitus irtonaista. Ihmiset kävelivät surutta päin ja tönivät. Intialaiset miehet hönkivät niskaan ja katukauppiaat tulivat iholle. Paljon hyvääkin kaupungissa tietty oli, mm. ruoka, jaywalking ja kulttuurinähtävyydet.

Laure on maailmanmatkaaja ja ex-partiolainen, joten hänen harteillaan oli vastuu navigoinnista koko viikonlopun ajan. Ruuan jälkeen hajaannuttiin vielä pienempiin ryhmiin ja liikuttiin neljästään. Meidän nelikko lähti kohti keskustaa ja nähtävyyksiä. Ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin ostaa paluulippu Singaporeen. Lipunmyynti sijoittui rakennukseen, jonka katto oli hobitti-korkeutta, vino ja valui vettä lattialle. Asioitiin äkkiä, koska romahdusvaara oli ilmeinen.

Aamuseitsemän aikaan juuri mikään ei ollut auki. Käveltiin ympäriinsä ja tapettiin aikaan. Otettiin typeriä turistikuvia ja hypeltiin puistoalueilla. Ihailtiin arkkitehtuuria ja kodittomia narkkareita. Galleria aukesi kahdeksalta ja siirryimme tutkiskelemaan Malesian historiaa. Tarkastettiin myös jooganäyttely, jonka antia olivat kidutus-/kamasutravälineitä muistuttavat apuvälineet.

Laure oli paras opas ikinä

Minä, Chanline ja Jasna

Sultan Abdul Samad Building

Parin nähtävyyskeikan jälkeen sijaintimme oli Chinatown. Syötiin epämääräisen näköisiä juttuja, jotka taisivat olla riisistä tehtyjä leivonnaisia/kakkupalasia/hyytelökököjä tai jotain näiden sekotusta. Niitä sai pinkkeinä ja limenvihreinä. Juotiin teetä ja kahvia muslimiravintolassa. Mä ja Jasna otettiin pienet tirsat pöydällä röhnöttäen ennenkuin jatkettiin matkaa. Laure oli suunnitellut meille kahdessakymmenessä minuutissa päivän ohjelman. Käytiin hotellilla hoitamassa check in ja missio kävele KL läpi vuorokaudessa alkoi.

Masjid Negara: kansallismoskeija

Mä olin innoissani, kun päästiin käymään moskeijassa. En ole ikinä käynyt sisällä missään muussa uskonnollisessa rakennuksessa paitsi kirkossa. Saatiin viimeisintä muotia olevat kaavut lainaan ennen astumista moskeijaan. Oltiin kaikki tosi seksikkäitä huiveissa ja burkhissa. Oikeiden musliminaisten huivit on toisinaan todella hienoja. Singaporessa on muslimeja jonkin verran, eikä heihin kiinnitä enää huomiota samalla tavalla kuin alussa. Upea kangas on kuitenkin sen verran näyttävä, että sellaisen nähdessään tyydyn vain ihailemaan.

Masjid Negara

Masjid Negara, rukoushuone

Masjid Negara

Rukoushuoneen ulkopuolella oli esitteitä, joissa kerrottiin "totuus Jeesuksesta" ja muita vastaavanlaisia tiedotteita vääräuskoisille. Jasna hurjistui niistä ja meillä oli kunnon debaatti käynnissä keskellä moskeijaa. Minä, Laure ja Jas keskusteltiin uskonnoista ja niiden kiistanalaisuuksista. Chaneline kehotti meitä siirtymään muualle jauhamaan kyseisestä aiheesta, mikä oli ihan fiksua. Puhuttiin englantia eli kaikki kyllä ymmärsivät meitä, jos sattuivat kuulemaan.

Masjid Negara, hautoja

Masjid Negara, hautoja

Uskon asioiden jälkeen vaihdettiin leppoisampaan aiheeseen: lintuihin. Yllättävän symppiksiä tipuja oli koko puisto täynnä. Poseerasin joidenkin yksilöiden kanssa. Kuvia luvassa kunhan Jasna niitä saa aikaseksi lähettää. Lajeina oli mm. erilaisia papukaijoja, kyyhkysiä, undulaatteja, kakaduja, riikinkukkoja, emuja, strutseja, joutsenia, flamingoja, pelikaani ja monta muuta tyyppiä, joita en oo ikinä nähny.

Bird Park

Bird Park

Kalalampi lintupuistossa

Bird Park

Bird Park: Black Swan

Pelikaanimies vai miespelikaani?

Päivä jatkui eläinteemalla. Lintupuiston vieressä oli perhospuisto. Olen aikaisemmin Saksassa käynyt perhostalossa, joka oli keinotekoisesti saatettu sopivaan ilmastoon. Täällä ei ole tarpeellista mitkään kasvihuonemaiset viritykset, vaan pelkkä verkko taivaan ja perhosten välillä riittää. Perhosten lisäksi nähtävänä oli tuhatjalkaisia, torakoita, erilaisia kilpikonnia, kaloja, liskoja, sirkkoja ja hämähäkkejä.

Butterfly Park

Butterfly Park

Perhospuiston asukki: siankärsäkilpikonna

Laure on yllättynys Jasnan perhoskuiskaajan taidoista

Eläinten tutkiminen tekee nälkäiseksi. Seuraava kohteemme oli Little India, jossa söimme ja shoppailimme. Itse ostin pienen matkalaukun. Sellaisen, jonka saa viedä lentokoneen matkustamoon. Tulee halvemmaksi lentää Aasian halpalentoyhtiöillä, jos ei ole ruumaan menevää laukkua. Laure oli todella hyvä tinkimään (taitaa olla ranskalaisilla veressä) ja sai laukun mulle reilulla kymmenellä eurolla. Laatu ei ole huippuluokkaa, mutta näin kalliimpia hirvityksiä Chinatownissa joten olen tyytyväinen.

Käytiin hotellilla viemässä tavarat säilöön ja tavattiin muut tytöt siinä samalla. Viki ja Ana halusivat käydä suihkussa ja valmistautua bailaamaan. Kaksi muuta saksalaista liittyi meidän porukkaan. En yhtään ihmettele. Viinanjuonti vs. jalkahieronta. Hieronta oli kidutusta ja mahtavaa yhtä aikaa. Se teki hyvää mun jaloille, koska mulla on ollut ongelmia jalkaholvien kanssa. Hieronnan jälkeen hengailtiin hotellin parvekkeella ja juteltiin tyttöjen juttuja ennen nukkumaanmenoa.

Pari saksalaistyttöä liitty meidän seuraan iltateelle ja jalkahierontaan

Sunnuntaiaamuna herätyskello soi seitsemältä. Aikataulu oli armoton. Aamupala 7.30 ja lähtö kaksoistorneille 8.00. Lippuja tornin näköalakierrokselle oli rajoitettu määrä ja ihmisiä oli jo jonottamassa noin sata kappaletta kun me saavuttiin paikalle. Toivottiin, että saataisiin liput aamupäivälle, koska lähtö Singaporeen olisi kello neljä. Yhtäkkiä eräs mies esitteli itsensä oppaaksi ja tarjosi meille lippuja 9.15 alkavalle kierrokselle. Lunastettiin mieheltä kolme lippua ja liityttiin aussituristien ryhmään.

Sunnuntaina aamupalalla

Petronas Twin Towers

Kierros oli tosi hieno. Petronas twin towersit ovat maailman suurimmat kaksoispilvenpiirtäjät. Näkymät olivat huikeita. Ensin ihasteltiin kaupunkia vähän alemmalla tasolla ja myöhemmin vielä ihan huipulta.

Näkymä tornista

Kuala Lumpur

Hilpeänä tornissa

Kaksonen näkyi ikkunasta

Loppupäivä tsillailtiin kaupungilla. Käytiin Japanilaisessa ravintolassa syömässä todella hyvää ruokaa ja hengailtiin ostoskeskuksessa. Jasna ja Laure innostuivat taittelemaan origameja eräällä ständillä, joka esitteli japanilaista kulttuuria. Päivän viimeisenä työnä haettiin laukut hotellilta, suunnistettiin bussille ja oltiin matkalla Singaporeen.

Malesialainen bussi oli kiikkerä ja liikenne ruuhkaista. Paluumatka kesti seitsemän tuntia. Ilmastointi oli jäätävän kylmällä, eikä sitä saanut pois. Kanssamatkustajilla taisi olla hauskaa, koska he nauroivat meille paleleville länsimaalaisille ja ottivat kuvia (??) minusta kun olin kääntyneenä istuimen yli jutellessani Laurelle. Puhuttiin muuten lamasta, politiikasta, Venäjästä ja EU:sta. Esittelin saksan kielen taitojani, jotka tekivät vaikutuksen Jasnaan. Ehdittiin Singaporessa päivän viimeisimpään junaan ja saavuttiin kotiin vähän jälkeen puolen yön. Ennen nukkumaanmenoa hinkkasin likakerroksen iholtani ja hiuksistani. Malesia ei ole niin puhtaaksi nuoltu kuin Singis.

Reissu oli hieno. Tunnen olevani maailmanmatkaaja, kun pääsin näkemään taas jotain uutta ja erilaista. Unohdin varmasti kertoa jotain, mutta univelat painaa päälle ja haluan nukkumaan, joten tämä tarina olkoot tässä.

Opiskelun iloa

Ei kyllä naurattanu keskiviikon aamutreenin aikana. Valkku laitto mut tekee useita vatsalihasliikkeitä ja välillä hakkas mun vatsa sekä kylkilihaksia pistarilla. Voin kertoo, että kyllä tuntuu vielä tällä hetkelläkin ja treeneistä on kuitenki kaks ja puol vuorokautta. Asiaa ei auttanu eiliset potkunyrkkeilyjumpat, koska sielläki sai vatsarääkkiä. Mulla on vielä rautanen sixpack tän rasvakerroksen alla.

Kävin myös juoksemassa eilen aamulla. Juoksu suju yllättävän hyvin, ja pystyin jopa nauttimaan siitä. Välillä oon joutunu vaa tahdon voimalla liikuttaa jalkoja, ku tuntuu että lihasten tilalla on lyijyä. Yritän pikkuhiljaa nostaa liikunnan määrää, koska thaikkuleiri häämöttää jo muutaman viikon päästä. Pientä takapakkia tähän projektiin on tullut. Tänä aamuna kurkku oli kipee ja oon vähän nuhanen. En pahasti, mutta sen verran, että tän päivän urheilut jääköön pois ja viikonloppuna harrastan vaan hyötyliikuntaa ympäri Kuala Lumpuria.

Tää teekuppi antaa voimaa

Koulussa on kivaa. Valitsin tosi onnistuneesti kurssit, koska tykkään niistä kaikista. Rahotus ottaa välillä aivoon, koska nää käyttää vammasia taulukoita kun ne laskee korkoa korolle tai diskonttaa tai kun lasketaan annuiteettia. Muutenhan ne on kivoja ja helppoja taulukoita, kun ei tarvi osata käyttää laskinta tai aivoja, mutta mites sitten suu pannaan kun pitäs laskee prosenttiluvulla 4,7%? Ah, niin käytännöllisissä taulukoissa kun ei oo kun kokonaislukuja. Onneks tuutori sano, että laskinta sekä kaavoja saa käyttää ihan vapaasti ja antaa tarkkoja vastauksia.

Opettajissakaan ei ole moittimista. Itseasiassa luulen saavani täällä enemmän irti johtamisen opiskelusta kuin Suomessa. Aasialaisilla on vähän erilainen näkemys ja asenne hyvään johtamiseen sekä kuinka sitä toteutetaan käytännössä. Opettajilla on paljon kokemusta tosielämän tilanteista ja he osaavat kertoa käytännön esimerkkejä kaikkiin teoriapläjäyksiin. Aluksi en tykännyt PR:n tuutorista. Tää nainen unohtaa aina merkitä mut läsnäolevaks, vaikka istun sen nenän alla ja se kattoo mua päin usein samalla kun se höpöttää. Se ei myöskään hirveesti laita meitä opiskelijoita puhumaan/miettimään/tekemään. Tänään opin sietämään tätä opettajaa, koska sillä on todella hyviä esimerkkejä ja omia kokemuksia PR:stä. Vaikka henkilönä opettaja ois kuinka rasittava, niin pakko arvostaa sen taitoa saada oppilaat ymmärtämään mitä PR on.

Oon viettäny muutaman tunnin opiskelun merkeissä. Yritän saada valmiiks yhtä tutkimusta johtamisen perusteiden kurssille. Kirjottelin sitä tänään aika mukavan pätkän, joten eiköhän se ensi viikolla valmistu. Pitää muutenkin valmistautua parin viikon päästä alkaviin ICA testeihin. On parityötä, monivalintakoetta, raporttia ja tavallista koetta sun muuta hauskaa.

Opiskelunurkkaus

Mutta tunnin päästä tää tyttö lähtee kohti Malesiaa! Keskiyön bussilla matkaamme Kuala Lumpuriin. Toivotaan, ettei satu happohyökkäyksiä tai väkivaltaisia mellakoita tai mitään muutakaan ikävää.

p.s. söin tänään taas dumplingeja, ihan vaan kuvan takia (ja ehkä siks et ne on herkkua). Suomeksi nää on mykyjä. Ei kuulosta kauhean houkuttelevalta. Dumpling on parempi.

Mykyjä

Aktiivinen vappu

Sunnuntai oli mun opiskelupäivä. Tavattiin J:n ja sen kaverin kanssa Bugiksen MRT-asemalla, josta jatkettiin matkaa kansalliskirjastoon. Ensin opiskeltiin sisällä, koska ilmastointi oli mukavan viileä. Puhumiskielto oli J:lle liikaa, joten siirryttiin kirjaston katolle tekemään tehtäviä. Muutama tunti vierähti koulutehtävien parissa. Ahkeran opiskelun jälkeen palkittiin itsemme Starbucksin tuotteilla. Itselleni tilasin kahvin, joka oli niin hyvää ettei mitään rajaa. Datailtiin pari tuntia kahvilassa ja juteltiin mukavia.

Ahkera opiskelija

FB:ssä sitä vaan roikutaan...

Illalla tapasin Lauren, Jasnan ja Chanlinen ruokailun merkeissä. Käveltiin Ang Mo Kiolle ja syötiin yhdessä foodcourtissa. Tutustuin chilikanaan, mikä oli ihan jees makuelämys. Join tosin puolisen litraa vettä kyytipojaksi.

Uusi viikko alkoi teemalla opiskelu on rankkaa. Olin istunut koulussa kolmisen tuntia ja oletin pääseväni pian kotiin. Sain tekstiviestin, jossa infottiin, että tunnin päästä alkaa rahotuksen tutor-pläjäys. Mulla ei tietenkään ollut laskinta eikä kirjaa. Läksyt olin tehnyt, mutta nekin oli kotona. Opettaja oli ymmärtäväinen ja tehtävät onneks ihan alkeellisen helppoja, että mitään katastrofaalista ei tapahtunu. Koulun jälkeen kävin kääntymässä kotona vaihtamassa vaatteet potkunyrkkeilyä varten.

Meillä tosiaan maanantai-iltana oli orientaatio potkunyrkkeilyyn. Ihmisiä oli valehtelematta ainakin sata. Juostiin ympäri koulun käytäviä alkuverryttelyks, jonka jälkeen jäätiin pihalle opettelemaan oikeeta ja vasenta suoraa. Hengailin parin ranskalaispojan kanssa. Toiselle tää orientaatio oli ensikosketus mihinkään kamppailulajiin ja toinen oli selkeesti jo vanha tekijä. Jätin ranskikset kuitenkin selviytymään keskenään siinä vaiheessa, kun hajaannuttiin ryhmiin tekemään potkutyynyjä. Yks tyttö potki todella kovaa, joten ihan mielenkiinnosta kyselin hänen kamppailijahistoriikkia. Hän on harrastanut aikaisemmin silatia. Hurja nainen. Jonossa oli meidän lisäks kolmaskin tyttö. Kolmestaan kikateltiin ja perseiltiin omiamme aina välillä.

Orientaatio loppui vasta yhdeksältä illalla ja mulla oli järjetön kiire. Nimittäin ostamaan bussilippua Kuala Lumpuriin. Putiikki sulkee ovensa keskiyöllä, ja junamatkaan menee yhteen suuntaan arviolta tunti. Laukkasin täysiä kickboxingista kämpille, piirsin vapaalla kädellä kartan MRT-asemalta lipunostopisteeseen, laukkasin lähimmälle MRT-asemalle ja hyppäsin junaan. Lavenderin aseman läheisyydessä hetken suunnistettuani huomasin, että piirtämäni kartta oli ihan kuraa. En tajua, koska oli vaan kaks isoo tietä, yks pieni ja seuraavalla poikkikadulla ois pitäny olla lippukoju. Seurasin teiden nimiä, mikä johdatti mut onneksi oikeaan suuntaan.

Kävelin rakennukseen nimeltä Golden Mile Complex, joka lukee firman yhteystiedoissa. Kauppahallin näköisessä pytingissä oli Thaimaalaisia ruokapaikkoja, Thaimaalaisia yökerhoja, thai(?)huoria, intialaisia miehiä, viinaa, lisää intialaisia miehiä, humalaisia intialaisia miehiä, lisää prostituoituja ja muuta mukavaa kansaa. Järjestelmällisesti tarkastelin rakennusta sisäpuolelta, mutta ei näkynyt Starmartia missään. Viimein nöyrryin kysymään intialaiselta kioskinpitäjältä tietä. Hän neuvoi mut toiseen rakennukseen. Eipä siinä, meikä kiitteli ja vaihtoi suuntaa kohti Golden Mile Toweria.

Golden Mile Tower oli vähän samaa sarjaa edellisen "thaimaan alamaailma Singaporessa"-tyyliä. Etsin ja etsin oikeaa lippumyymälää ja viimein löysin kolon, jossa oli isot tekstit ja kuvat STARMART EXPRESS. Muuten tosi jees, mutta ovessa oli munalukko ja paikka ihan pimeänä. Siinä eksyneen näkösenä tarkastelin mokomaa kuvatusta. Käännyin ympäri ja näin, että mua tarkkailtiin. Viereisessä myymälässä vanha kiinalaismies tuijotti mua. Vetäisin ystävällisen hymyn naamalleni (ei paljoo naurattanu tässä vaiheessa, kun keskellä yötä horojen ja juoppojen keskellä on yksinään sekä hieman eksyksissä) ja kysyin, tietääkö mies missä mahtaa arvon yritys pyörittää bisnestä nykyhetkellä.

"the other building"

Eihän se kinkkimiehen vika ollut, että olin väärässä paikassa. Kiitin iloisesti, käännyin ja hampaita kiristellen marssin ulos Towerista. Vähän aikaa Complexin edessä pyörittyäni kyselin lisää opastusta toivoen, että pääsen äkkiä pois ihme hyypiöiden keskeltä. Vihdoin löysin oikean paikan ja sain kuin sainkin lipun Kuala Lumpuriin. Huraa! Seuraava ongelma olikin ehtiä MRT-junien kulkuaikana kotiin. Ne menevät yöunille keskiyön aikaan. 

Lähin MRT-asema oli ennestään mulle tuntematon. Kartan tutkiskelun avulla pääsin kotiasemalle asti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jasna oli varannut hotellihuoneetkin samalla, joten enää ei tarvi kun odottaa viikonloppua ja toivoa, ettei kansalaiset mellakoi KL:ssä.

Vappua vietin epänormaalilla tavalla. Kun Suomi toipuu krapulastaan, meikä lähti aamuseiskalta Jasnan ja Lauren kanssa tutkimaan Singaporea. Ihan ekana ohjelmassa oli vierailu presidentin asuntoon. Singaporen presidentin hoodit on avoinna yleisölle noin viitenä päivänä vuodesta, ja tänään oli yks niistä päivistä. Talon sisällä ei saanut kuvata. Siellä oli näytillä lahjoja, joita Singaporen poliittinen johto on saanut muilta mailta. Jotkut oli tosi hienoja: upeita vaaseja, laivojen pienoismalleja ja koristelautasia. Muutama ihan hirveä rumiluskin löytyi, mutta kauneus on katsojan silmässä. USA oli lahjoittanut kristallinorsun. Pienoismalli norsusta, joka on läpinäkyvä. Okei, se on kristallia, mutta samanlaisia on joka turistikojussa. Missä persoonallisuus ja erottuvuus??

Komea talo herra Presidentillä

Laure, Jasna ja lähde

Viktorian lähde

Pihalampi

Yksi monista presidentin pihavahdeista

"what's next?"

Presidentin majoituspaikka oli äkkiä koluttu. Jas ja Laure tutkivat opaskirjojaan kunnes meillä oli taas uusi suunta. Hakemamme paikka oli suljettu, mutta viereisessä rakennuksessa oli valokuvanäyttely. Koska meillä ei ollut muutakaan tekemistä, kierreltiin mukavan viileässä näyttelysalissa ja ihailtiin valokuvaajien taitavaa kädenjälkeä. Siellä oli todella upeita kuvia. Värit oli niin hienoja, tarkkuus omaa luokkaansa ja kuvaajien taito kyllä näkyi. Valokuvaajat olivat kiertäneet ympäri maailmaa. Suurin osa oli otettu Kiinassa, Singaporessa ja Indonesiassa. Löysin yhden kuvan, jossa näkyi Helsingin tuomiokirkko.

Iltapäivällä Chanline liittyi meidän lounasseuraksi. Maistoin Laksaa, joka ei kyllä pääse mun "Singaporen halutuimmat ruokanautinnot"-listalle. Kiteytettynä: rasvaa ja valkosia nuudeleita, pari simpukkaa ja kalanpalaa. En syö toiste, ainakaan samasta paikasta. Lounaan jälkeen Jasna ja Laure yrittivät opastaa pientä turistiryhmäämme puistoalueelle. Epämääräisen kiemurtelun ja tuloksettomien neuvojen jälkeen päädyttiin ottamaan taksi. Kuski heitti vähän ylimäärästä ympyrää, mutta matkan hinta oli silti vaan viis dollaria, eli alle euro per matkustaja.

Laksa

Ryhmärämä miettii pääsiskö puiston lähelle bussilla.

Chanline oli suorittanut aamulla uskomattoman huonon kenkävalinnan. Hän käveli kanssamme ehkä kolmesataa metriä ja päätti kääntyä kotiin. Loistava päätös näin jälkeen päin ajateltuna, koska vaelsimme kivikossa, juurakossa ja mudassa 16 kilometriä. Pikkusilla remmisandaaleilla ei ois sitä matkaa taitettu.

Villiapinoita. Terveisiä Jennalle. :D

Singapore style: kieltotaulu

Tästä vaellus alkoi

Mukavat maisemat

Älä katso alas

Kaunista&Märkää

Sademetsää

Kinttupolku

Kalalampi

Illalla oltiin hikisiä, väsyneitä ja nälkäisiä. Syötiin illallista jälleen Ang Mo Kiossa. Mä uskaltauduin maistamaan höyrytettyjä dumplingeja. Niistä ei nyt oo kuvaa, koska nälkäsenä söin ne heti. Hyvä (teko)syy syödä niitä toistekkin. Jälkiruuaksi nautiskelin vihreä tee-passionhedelmä bubble tea:n.

Nyt oon kuolemanväsyny, mut silti pitäs jaksaa tehdä läksyt ennen nukkumatin tapaamista. Huomenna aamulla kello 7.30 sijaintini on thaikkusali. Ei paljoo naurata.