Pakkaamisen sietämätön vaikeus

Mitähän sitä ottaisi mukaan päiväntasaajalle vuoden kestävälle reissulle?

- treenikamat (nyrkkeilyhanskat, säärisuojat, säkkihanskat, sukkasuojat, kyynärpääsuojat, kypärä, hammassuojat, käsisiteet, thaikkushortsit)

- juoksukamat (lenkkarit, juoksuhousut, sykemittari)

- muu tarpeellinen (laskin, mekkoja, passi, epilaattori, karoteenitabletit, meikkiä, jne.)               

Ostin Clas Ohlsonilta matkalaukkuvaa’an, joka on osoittautunut aivan mahtavan käteväksi. Olen toistaiseksi saanut sielulleni rauhan, kun tiedän ettei tarvitse joko maksaa järjettömiä ylipainokilomaksuja (50 USD/kg) tai hätäpurkaa laukkuja lentokentällä.

Koska laukkuni on hieman raato viimeisimmän lennon jäljiltä, kiristän sen kiinni kirkkaan oranssilla matkalaukkuvyöllä. Yhdistettynä turkoosiin laukkuun tulos on silmiinpistävän erottuva eli juuri toivottu.

Painoraja ei ole lähelläkään vaarallisia numeroita (tarkoitan nyt laukkua, en itseäni), mutta laukun sisätilavuus on eri juttu. Thainyrkkeilysuojat vievät todella paljon tilaa. Äiti ehdotti, että pistän säärisuojat jalkaan lentokoneeseen. Lisätäkseni omaa turvallisuuttani puen myös kypärän. Käsimatkatavaran lisäksi koneeseen saa viedä mm. sateenvarjon, kävelykepin ja kannettavan tietokoneen. Kävelykeppiä en omista, joten se jääköön.

Koira on kuvausrekvisiittaa.

Inspiroituneena entisestä Pan Amin lentoemännästä päätin saada mahdutettua kaikki haluamani materia tuohon turkoosiin, kovakuoriseen, mutta niin pyöreäreunaiseen ja uskollisesti perässä kulkevaan piece of luggageen. Yllättäen tehtävä onnistui. Voitontanssihan siinä piti esittää kaiken kiroilun aiheuttamista haitoista kärsineelle yleisölle (äiti ja koira).

Jesse auttaa.

Illalla pyöräytin vielä persikkarahkapiirakan ja laitoin lohkotut perunat marinadiin yöksi nukkumaan. Huomenna vuorossa on pihvin paistoa ja semmoista kulinaristista aktiviteettia. Nautin vielä suomalaisesta ruuasta (raejuustoo ja maitorahkaa) pari päivää. Lähtö on niin lähellääää!