Singapore

Ennen vuotta 2012 minulla ei ollut juurikaan mitään käsitystä Singaporesta. Hävettää tunnustaa, että luulin Singaporea Malesian pääkaupungiksi (”hyi joku aasia, kuka sinne haluaa??”). En onneksi ole ainoa sivistymätön. Usea on kysynyt minulta ”missä kaupungissa asut siellä?” tai ”mitä kieltä siellä puhutaan?”. Jotkut luulevat, että lähden johonkin hämyiseen viidakkomaahan, jonka asukkaat kulkevat lannevaatteissa, metsästävät keihäillä ja syövät kovakuoriaisia pahimpaan nälkäänsä. Kaikki eivät osaa sijoittaa Singaporea edes oikeaan maanosaan.

Singapore on kaupunkivaltio (vai pitäisikö sanoa saarivaltio), joka sijaitsee Malesian rajanaapurissa. Se on about Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen ja väentiheys on tiheää. Kuvitelkaa koko Suomen populaatio ahdettuna kehä kolmosen sisäpuolelle.  Asukasluku on kaksinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa. Suurin roturyhmä on kiinalaiset. Heitä on noin kolme neljäsosaa koko ihmismäärästä. Malesialaiset ja intialaiset ovat seuraavaksi suurin ryhmä. Loput tyypit ovat euraasialaisia, länsimaalaisia jne.

Singaporella on neljä virallista kieltä; englanti, mandariinikiina, tamili ja malaiji. Aikavyöhyke on GMT+8 eli Suomen aikaa 5-6 tuntia edellä riippuen onko kesä- vai talviaika. Päivät ja yöt ovat lähes yhtä pitkiä. Kuvitelkaa ero Suomen pimeisiin talvipäiviin ja valoisiin kesäöihin. Kuu paistaa väärin päin. Trooppisen ilmaston sade- ja kuivakausi kuuluvat tämän lähes päiväntasaajalla sijaitsevan saaren vuoteen. Valuuttana on Singaporen dollari. Yksi dollari on euroissa noin kuusikymmentä senttiä.

Liikkuminen Singaporessa kannattaa suorittaa julkisilla liikennevälineillä kuten metrolla ja bussilla. Taksilla huristelu on halvempaa kuin Suomessa, mutta normitaksan päälle saattaa pamahtaa ruuhkamaksua ja muuta mukavaa veroa. Littanaa maata pitkin pääsee myös mukavasti ja ekologisesti polkupyörällä tai rullaluistimilla. Autoliikennettä väitetään aggressiivisesti, joten noudattakaamme varovaisuutta. Lakien luvattu maa kieltää kevyeltä liikenteeltä törttöilyn: punaisia päin kävelemisestä voi saada kolme kuukautta vankeutta.

Kiellettyä ovat myös: syöminen julkisissa liikennevälineissä, purukumin ja tupakan maahantuonti, roskaaminen, poliittinen aktiivisuus ilman lupaa, huumeisiin sekaantuminen (kuolemantuomio), auringonotto yläosattomissa ja miesten välinen seksi.

Kansalaisurheilua ovat shoppailu ja syöminen. Ulkona syömistä väitetään halvaksi ja monessa asunnossa ei ole ollenkaan isompia keittiökoneita. Monipuolisen maahanmuuton ansiosta maalla on tarjottavana kaikkea intialaisesta, kiinalaisesta ja thaimaalaisesta keittiöstä BicMaciin. Shoppailumahdollisuudet ovat lähes äärettömät.

Singaporen kansantalous on pitkään ollut kovassa noususuhdanteessa, millä on hyvät ja huonot puolet. Muun muassa seuraavanlaiset asiat:

+ uusia rakennuksia kuten museoita ja ostoskeskuksia

+ metroa laajennetaan

+ tavaran tarjonta: löytyy Guccia ja monta muuta ylellistä liikettä

+ kansalaiset vaurastuvat

- asuntojen hinnat ovat hirveitä + muut hintakuplat + yleinen hintatason nousu

- huono-osaisilla menee vielä huonommin

Singaporen historia lyhyesti

Viidakkosaari päiväntasaajalla kiinnosti niin kiinalaisia merimiehiä kuin Sumatran prinssiäkin. Singapore sai nimensä leijonan mukaan (Singapura = Lion City).

1613 Portugalilaiset polttavat saaren maan tasalle.

1823 Singapore siirtyy sopimuksella briteille

1942 Japani valtaa Singaporen: kiinalaisia teurastetaan ja talous romahtaa

1945-59 Britit johtavat taas Singaporea. Talouskasvu lähtee nousukiitoon.

1963 Singapore yhdistyy osaksi ”the single state of Malaysiaa”

1964 Malesialaiset ja kiinalaiset eivät oikein tule toimeen

1965 Singapore äänestetään ulos liittovaltiosta. Syntyy the Republic of Singapore (jota se myös on toistaiseksi).

Kymmenen vuotta myöhemmin Singapore on kivunnut korkealle. Lähinnä öljyn ja kaupankulun takia.

Itse miellän Singaporen länsimaalaisimmaksi Aasian maaksi. Pukeutuminen ja käyttäytyminen on korrektia. Siisti maa, jossa on kuri ja järjestys. Ihmiset ovat pinnallisen ystävällisiä ja auttavaisia. Vaikka Singapore onkin saari, se ei ole mikään rantaparatiisi.

Saa nähdä miten käsitys muuttuu tulevien kuukausien aikana.

Tämän kirjoituksen tietolähteinä olivat minä ja luotettava muistini sekä Lonely planetin kirja Singapore painos vuodelta 2012.