Zombi täällä terve!

Oon ollu tosi busy niin en ole kerennyt päivittelemään kuulumisia, mutta tässä tulee katsaus pariin viime vuorokauteen:

Lady Gaga oli kaikkea mitä odotin ja enemmän! Vaikka se nainen on pieni, hänen olemus täytti koko Indoor Stadiumin. Sain kuulla kaikki mun lempibiisit, mm. Born This Way, Hair, Bad Kids, End of Glory, Government Hooker ja monta muuta kappaletta uudelta levyltä. Lisäksi Gaga esitti Bad Romancen mikä oli aivan mahtavaa!! Kun se biisi tuli ulos musavideoineen pari vuotta sitten, niin kolisi ja kovaa. Silloin rakastuin Gagaan. Lisäksi kuultiin Poker Face, Love Game ja Just Dance. Päätähden lisäksi esiintymisasut, koreografiat, taustatanssijat, lavastus ja kaikki muukin teki keikkakokemuksesta epätodentuntuisen ja mieleenpainuvan.

Kun Gaga teki sisääntulonsa lavalle, menin ihan puihin. Sydän hakkas ensin miljoonaa ja sitten tuntu, että se pysähty. Hair-biisin Gaga soitti pianolla ja välillä kertoili omaa elämänfilosofiaansa (joka on musta aivan ihana ja mahtava ja kaikkea, mutta en viitsi tylsistyttää ei-niin-fanaattisia ihmisiä kyseisellä aiheella) niin itkuhan siinä tuli. Heiluin slovarin tahdissa, kyyneleet virtas ja elämä oli ihanaa. Nyt voin kuolla onnellisena kun olen nähnyt Gagan. <3 Tosin toivon, että elän vielä pitkään ja pääsen todistamaan hänen tulevia keikkoja.

Saavuin kämpille puolenyön jälkeen ja menin lähes samantien nukkumaan. Seuraavana aamuna oli nimittäin herätys puol seitsemältä. Söin aamupalaa ja join litran kahvia, jotta heräisin. Kertasin organisaatiokäyttäytymisen kokeeseen siinä samalla. Mulla oli tosi vahva fiilis osaamisestani. Koe alkoi 8.05 ja pelkäsin vähän, että zombi-olotila puskee päälle. Tein kokeen kuitenkin ihan hyvällä keskittymisellä ja se menikin aika jees. Kokeen jälkeen kun stressi laukesi, alkoi hirvee päänsärky ja pyörrytys. Ihan sama mitä teki niin kokoajan huimas ja katse ei tarkentanu kunnolla mihinkään. Ei muuten mitään, mutta thaikkutreeni alkoi kympiltä.

Raahauduin thaikkusalille. Olo oli ihan hirveä ja olin varma, että oksennan jos vedetään perustreenit. Selitin asian valkulle ja se sano et otetaa kevyemmin. Treenit oli sitten normaalia kevyemmät, mut empähän yrjönny tai pyörtyny. Normaalisti oisin voinu mennä jumpan jälkeen nukkumaan, mutta olin luvannut auttaa kaveria kouluhommissa. J:llä on laskentatoimen koe ens viikolla ja se meinas jättää koko homman väliin, koska ei vaan tajuu mitään koko aiheesta. Sanoin, että ei semmonen tule kuuloonkaan ja sovittiinkin tiukka tukiopetussessio perjantaille. Treenien jälkeen juoksin suihkun kautta pikalounaalle, joiden jälkeen siirryttiin kirjastoon.

Noin kolme tuntia siinä meni, että käytiin läpi vaikeimmat aiheet. Mun mielestä on ihan älyttömän paljon tavaraa työnnetty ekaan koealueeseen oppilaille, joilla ei oo mitään aikasempaa käsitystä laskennasta. Peruskirjausten lisäks näillä on jo siirtovelkoja ja -saamisia sekä tilinpäätösvientejä. Kouluu on kuitenki ollu jotain seitsemän viikkoo vasta. En yhtää ihmettele, jos ei oppilaat pysy ihan kärryillä. Tein parhaani auttaakseni kaveria pulassa ja ainakin hän väitti, että tajusi mun selityksistä jotain.

Hirveen aherruksen jälkeen J ehdotti, että tehdään jotain aivoja nollaavaa. Lähdettiin Ang Mo Kio:n ostoskeskukseen katsomaan leffaa. Mä sain päättää ja valintani kohdistui Snow White -elokuvaan. Tykkäsin leffasta, koska se oli aika synkkä ja toiminnantäyteinen. En kuitenkaan voinut välttyä Taru Sormusten Herrasta sekä Twilight -viboilta. Kristen Stewart (Twilight: Bella) näytteli Lumikkia tässä elokuvassa, joten sillä oli varmasti osasyy Twilight-assosiaatioon. Jos on ylimäärästä aikaa ja rahaa, niin suosittelen. Jos haluat nähdä hyvälihaisen miehen käyttämässä kirvestä, suosittelen. Jos haluat nähdä hyvän elokuvan, missä on kutkuttava juoni sekä upeaa näyttelijäntyötä ja loistavaa kuvankäsittely-/animointi-/you-know-what-I-mean taitoja, en todellakaan suosittele. Siinä tapauksessa menkää katsomaan vaikka Avengers.

Kotiuduttuani vastassa on kämppis, joka haluaa tietää mistä vivusta pitää vetää sähkökatkos tapauksissa. Tarkastelen ympäristöä hetken: ilmastointi hurisee, kämppiksen tietokoneeseen tulee virtaa seinästä, keittiössä palaa valot... Mikä sähkökatkos?? Tuumasin, että jos lamppu on palanut niin eipä paljoo pääkatkaisijasta kääntelyt auta. Siinä sitten soiteltiin taas huoltomiehille, että auttakaa. Reipas intialainen tuli vielä iltayhdeksän jälkeen auttamaan neitoja hädässä ja saatiin valoa elämään. En jaksanut kauaa nauttia valaistumisesta vaan painuin viikon uuvuttamana nukkumaan.

Tänään kävin taas thaikkutaistelemassa. Nyt nautiskelen olostani hetken ja kirjoittelen tätä postausta (nää vaatii muute yllättävän paljon aikaa, varsinkin jos laittaa kuvia kanssa). Saan olla viikonlopun rauhassa, koska korealaiset ja huonetoveri ovat lähteneet Kuala Lumpuriin. Eli hillun alusvaatteisillani olkkarissa, kuuntelen musiikkia siivotessani ja torkun sohvalla opiskelun lomassa. Pitää jaksaa pusertaa vielä henkilöstövoimavarojen johtamisen koealueen kimpussa pari päivää.  Viimeinen koe ennen lomaa on maanantaina, jolloin voin vuodattaa viimeiset aivoliman tietorippeet häiritsemästä keskittymistäni Thaikamaan matkailuun.