Sitä samaa, mutta erilaista

Saksalaiset vaihtarit laskee innoissaan jäljellä olevia viikkoja kotiinpaluuseen. Joillain on enemmän ja joillain vähemmän. Skaala on 5-8 viikkoa. Kun mä sanon, että mulla on vähän enemmän viikkoja jäljellä, saan osakseni melkein suruvalitteluja. Yritä siinä sit selittää, että mä oon onnellinen täällä ja ois pieni maailmanloppu, jos pitäs lähtä Suomeen parin kuukauden päästä.

Suomen sijasta meikä lähtee Thaimaahan!! Huraa! Enää seitsemän viikkoa ja alkaa loma, mikä tarkoittaa paluuta Sinbille. Pitäs anoa viisumia, koska aion hikoilla Phuketissa kuus viikkoa.

Master Chan on ollut myötämielinen mulle, ja saan keskittyä kehittämään mun heikkouksia. Treeneistä en oo pihistelly, vaikka kouluhommia on enemmän. Mun tylsä elämä on ollut vaan läksyjä, projekteja, ryhmätapaamisia ja iltajumppaa thaikkusalilla. Ei valittamista, mut eipä siitä paljoo blogitekstii revitä. Lupaan tehdä ICA -esitysten jälkeen jotain jännittävää, ettei teidän tarvi aina lukea aiheita "päivän ruoka", "päivän treenit" tai "en jaksa tehdä läksyjä_666".

Vaikka mun elämä on täynnä tekemistä, ehdin silti ajatella ihmisiä siellä pohjoisessa. Oon saanu täällä paljon uusia kavereita, mutta mietin mun suomalaisia tovereita päivittäin. En varsinaisesti riudu raastavassa ikävässä, koska tuun keväällä takasin ja näemme jälleen. Tietäkää kuitenkin, että olette ajatuksissani ja toivon, että teillä on kaikki hyvin.

Kavereiden lisäksi kaipaan:

- Suomalaisia mansikoita
- Mun koiraa!! Hirvee ikävä Jesseä.
- Lenkkipolkuja
- Maitorahkaa (no tätä ilman voisin kyllä elää)
- ...

Siinähän ne polttavimmat tais ollakin. Älkää ymmärtäkö väärin. Elämä täälläkään ei mene aina niinkuin elokuvissa. Samalla tavalla täälläkin pitää opiskella, käydä kaupassa, siivota, pyykätä, tulla toimeen erilaisten persoonien kanssa, maksaa vuokraa, sairastaa ja noudattaa maan lakeja niiku Suomessakin.

Asioita, joita en kaipaa Suomesta:

- Kylmä ilmasto (täällä oli yks päivä vaan +26 ja harkitsin pitkähihasen pukemista, koska tuuli vähän)
- Pimeys (vuorokausi on täällä aina yhtä pitkä)
- Itänaapurit, jotka yrittää tasaisin väliajoin tehdä tuttavuutta maastureillaan
- Angstiset ja vihaiset ihmiset, joiden mielestä kaikki on perseestä

Lähinnä ilmasto ja osa ihmispopulaatiosta käy mun hermoille kotimaassa. Mikään paratiisi Singaporekaan ei ole, mutta kyl toi aurinkoenergia tekee paljon. Elämä täällä on samaan aikaan erilaista ja samanlaista kuin Suomessakin.

Asiasta kukkaruukkuun. Käytiin eilen katsomassa uusin Spiderman elokuvissa. Aivan sairaan hyvä! Suosittelen.