sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Väriä nahkaan


Pari sanaa sparrailusta. Ruotsimimmi oli ihan okei. Se löi paljon ja hyvällä tekniikalla. Koska se oli mua jonkin verran pidempi, niin mä tyydyin sit vaan potkimaan vastaukseks. Mulle terotettiin, että nyt otetaan sitten LIGHT sparria. Japsimiehen kanssa ryskätään aina menemään ilman mitään järkeä, niin jostain pitää kaivaa se tekninen osaaminen (ai mikä?) ja kontrolli uusien asiakkaiden kanssa.

Lisäks sparrailin yhen ranskalaisen miehen kanssa yhtenä iltana. Se halus sviippailla (Äiti-Harrastus-sanakirja: kaataa vastustaja potkimalla sitä tukijalkaan, koska jostain syystä toinen jalka on ilmassa esim. kun potkasee) mua ihan asenteella, joten mun vasen nilkka/sääri on nyt hieman arka. Kylmähoitoo ja counterpainii vaan niin se on kohta kuin uusi.


Tässä näkyy perslento sweepin jälkeen
Kuvan (c) Rawai Muay Thai nettisivut


Mitä tulee ryskäämiseen, niin sitä mä oon tehny aina. Sparrin pitäs olla teknistä ja tarvittaessa kovaa, mutta näytän joskus siltä, että oon kissatappelussa tai nakkikioskijonossa baari-illan jälkeen. Rymyämisestä ei tuu ku turhia vammoja, mikä vaikuttaa treenaamiseen. Jälkeenpäin sitä välillä miettii, että missä tekniikka? No ehkä kun tarpeeks treenaa, niin taitoakin tulee...


Mun jalkaraaja. Näyttää hurjemmalle miltä tuntuu.

Perjantaina näin aamukahvin merkeissä Laurea. Jauhettiin kaikkea todella turhaa pari tuntia. Mäkkärin kahvi on muute niin vahvaa, et sitä ei ihan kymmenessä minuutissa huitasta naamariin. Meni varmaan tunti juodessa sitä yhtä kuppia. Sitten mulla oli jälleen ryhmätyötapaaminen yhen seurueen kanssa. Yks tytöistä oli ostanut mulle yrttisalvaa, joka auttaa mustelmien häivyttämiseen. Aika kilttiä!

Lauantaina pääsin omien treenien jälkeen opettamaan yhtä ensikertalaista kamppailulajin saloihin. Oli aika tehokas treenikerta, kun ekalla kerralla piti opettaa suorat, koukut, upparit, kyynärpäät, kiertopotkut ja pysärit. Sitten Master Chan vielä ihmetteli, kun en ehtiny opettaa polvia?? No ehkä ensi viikolla. Nainen tulee Lontoosta ja liitty salille poikaystävänsä kanssa. Tulen näkemään häntä siis jatkossakin. 

Hikoiluiden jälkeen mentiin Sapphiren (töissä salilla) kanssa syömään läheiseen foodcourtiin. Olinhan superiloinen, kun listalta löytyi vietnamilaista ruokaa. Söin mangosalaattia ja fresh spring rollseja. Ruokailun jälkeen hengailtiin ulkona pari tuntia, koska sää oli mitä mahtavin. Stalkkailtiin ohikäveleviä ihmisiä. Minä vakoilin tietty kauniita kenkiä. Tilattiin semmosesta juomakojusta teetä. Mä otin jogurtti-vihreä tee -juoman helmillä (katso edellinen postaus) ja ilman sokeria. Maistui ihan nestemäiseltä purukumilta. Mutta oli ihan hyvää siis.

Illalla olin luvannut lähtä yhden saksalaisen seuraksi tatuointistudioon. Anjalle tatuointi on jo kolmas. En nyt julkaise täällä tarkkaa kuvausta tatskasta, mutta kyseessä oli latinalaista tekstiä.





Ensinnäkin olin ihan intopiukeena myytävistä venytyskoruista. Ihania eri värejä, muotoja ja materiaaleja. Oisin voinu ostaa kaupan tyhjäksi. Onneksi olin niin täpinöissäni Anjan tatuoimisesta, että en ehtiny shoppailla.












Anja täyttelee lomaketta






Iloinen tatuoitu Anja!


Suojaliinaa päälle

Jos Anja ois tarvinnu henkistä tukea, niin musta ei ois ollu mihinkään. Olin ihan hiljaa järkyttyneenä/ihastuneena ja tuijotin kokoajan lähietäisyydeltä prosessia. Napsin varmaan sata valokuvaa. Anja sano, että ei ollut kauheen kivuliasta. Se ottiki mut mukaan vaan siks, että oon kiinnostunu aiheesta. Anja ei ois huolinu ketä tahansa samaan koppiin töllistelemään. Lopputulos oli tosi hieno! En osannu kuvitella, et tekstinpätkä voi näyttää niin hyvältä ihoon hakattuna. Anja sai hoito-ohjeet, minkä jälkeen paettiin paikalta. 

Pyörähdettiin pikaisesti apteekissa ja ruokakaupassa ennen kotiinpaluuta. Apteekissa näin tuttuja. Thaikkusalin kävijöitä tuli vastaan, ja jotain siinä jutskailtiin. Tuntuu, että musta on tullu vähä sosiaalisempi ja ihmisystävällisempi täällä vaihtoaikana. On myös ihanaa, että saan olla vähän kuin asiakaspalvelija salilla. Koska melkein asun siellä, niin ihmiset luulee, että oon henkilökuntaa. Ei haittaa. Mulle saa jutella. 

Seuraavaksi ohjelmassani on PR raportin kirjoittamista. Hrrr. Illalla nään J:n. Lähtään aiheuttamaan paheksuntaa yleisille paikoille. Stay tuned!





4 kommenttia:

  1. Toi kuulostaa ihan sairaan kivalta, että oot vähän kuin "yksi heistä" siellä salilla. Tulee varmasti ihan erilainen fiilis reenatakin.

    Meillä porukka ei oo ihan noin lämminhenkistä. Tytöt kyllä vitsailee ja on avoimempia, mutta noi kaikki äijät on niin nyrpeän näköisiä siellä salilla. Siellä ollaan elämän suurten kysymysten äärellä kun toista hakataan -__- Ihan kuin ei vois reenata tosissaan vaikka välillä heittäiski jonkun vitsin ja naurais.

    VastaaPoista
  2. Joo. :D Viimeks yks niist sano et: "You are like a sister to us." awww. :) Ollaan yhtä suurta perhettä.

    Kai teil on ollu jo pystypainii? :D Se vasta on vakava paikka. Varsinki miehille/pojille.

    VastaaPoista
  3. Ooo vähän kiva tuo sali!

    Ja sinun jalka! huhhuh, aika makia :D Tietää treenanneensa xD
    Mulla on niin mustelmattomat jalat vielä. Ja nyt olen saanu jo yhen kaverin houkattua, että vois joskus pitää meille yleisurheilua (...kattonu olympialaisia kenties).

    -Anü

    VastaaPoista
  4. Anu: No en tiiä ku nuo mustelmat muistuttaa aina että: PASKA TEKNIIKKA ja räiskii vaa menee... Jos ei ois shin guardeja, ni mul ois varmaa sääriluu rullalla... :D Mä en oo seurannu olympialaisia juuri ollenkaan. oon iha sivistymätön. hyi minua!

    VastaaPoista