Vihreää voimaa

Perjantaina istuin kiltisti muutaman tunnin koulussa. Hyppärillä kävin ostamassa lentoliput Thaimaahan. Siellä ruudun takana jokunen saattaa ihmetellä mun pakkomiellettä kyseistä maata kohtaan. Jotkut eivät edes tunnista eroja Aasian maiden välillä. Aasia ku aasia, mitä välii? Mutta uskokaa pois, on sillä väliä.

Lippujen oston jälkeen mentiin täysiä Thaimaan lähetystöön. Pienellä jännityksellä plärättiin Jordanin passia, ja siellähän komeili turistiviisumi. Huokaistiin aika isosti helpotuksesta. Hymy pyllyssä otettiin metro, jolla ajeltiin keltaista linjaa pitkin Nicoll Highway-asemalle. Hylkäsin Jordanin Haji Lanelle ja ite menin treeneihin.

Treenajia ei ollut kuin kaksi: minä ja singaporelainen ottelija. Sain siis yksityisopetusta, koska valkuista toinen keskittyi singaporelaispoikaan ja toinen sitten kokonaan muhun. Tein varjoa, säkkiä ja padeja. Valkku kysy multa haluunko sparraa tai painii, ja halusinhan mä. Molempia. Oikeesti treenien ois pitäny loppuu 17.30, mut mä taisin alkaa tekee omia loppulihaskuntoja pikkasen ennen kuutta. En valita. Tää uus sali on aika paljon parempi kuin edellinen (jossa mä joudun yhä käymään, koska mulla on trenikertoja käyttämättä).

Jordan oli linkittänyt mulle blogin ( http://www.hungryangmo.com/ ), jossa on kerrottu singaporelaisista vegeravintoloista. LivinGreen oli sopivasti mun treenipaikan läheisyydessä, joten tsekattiin sen ruokatarjonta. Mentiin ihan sekasin valinnanvaikeudesta. Otettiin avokadovanukas, banaanisuklaavanukas (ei sokeria), entsyymimehua, lasagnea ja 'tonnikala'hampurilainen. Ruoka oli ihan sairaan hyvää. Aika hintavaa, mut hei, syötiin koululla kahden dollarin lounas ni oli varaa törsätä.

vanukkaat

mehu

lasagne

purilainen

Kaupasta iltapalaksi hedelmää ja kotiin katsomaan taas Lady Gagaa. Aika onnistunut perjantai meillä. Nyt on lauantaiaamu kun kirjotan tätä ja me lähtään treenaamaan ihan just kohta. Valitettavasti oon luvannut mennä Novenan salille. Mulla oli projektina valmistaa Jordania henkisesti kohtaamaan RTF, koska salin toiminta on aika kaukana Thaimaan käytännöistä. Ei varmaan tiedä itkeä vai nauraa.