Sunnuntaisoutelut

Sunnuntaita vietin Juliennen seurassa. Käytiin syömässä ja katsomassa elokuva. Mä sain valita leffan, mutta ajattelin vähän toisenkin tunteita. Jos olisin ihan itse saanut päättää, niin oltaisiin menty katsomaan poliittinen trilleri. Valitsin seuraavaksi mielekkäimmän vaihtoehdon, joka oli kiinalainen komedia. Trailerin olin nähnyt pyörivän MRT-asemien telkkariruuduissa.

Journey to the west oli aivan huippu! Naurettiin kyyneleet silmissä ja vatsalihakset krampissa. Pääosissa olivat buddhalaisuutta harjoittava "unshaved monk" ja demonintuhoaja supertaistelijanainen. Ihana elokuva. Lopussa nähtiin vielä tietokoneanimaatiolla toteutettu Buddha. 

Sekalaisia kuvia kyseiseltä illalta:

Nuttura

Ruoka

Juoma

Toveri

Mutru

Hygienia

Pinkki

Sunnuntai oli mukava rentoilupäivä. Maanantaina kaikki oli toisin. Olipas dramaattisesti ilmaistu, mutta sitä oli kyllä ilmassa. Nimittäin draamaa. Pahvilaatikon muodossa.

Hikoilu on kivaa

Torstaina en mennyt treeneihin, koska olin keskiviikkona ollut vielä aika huonovointinen. En myöskään halua räkiä kanssatreenaajien päälle, joten niistin nenäontelot tyhjiksi treenejä edeltävänä päivänä. Vointi oli sen verran hyvä ja pirtsakka, etten viitsinyt jäädä kotiin makaamaan. Lähdettiin Xuen kanssa pyörimään Chinatowniin ja kaupungille.

Mä etsin kuumeisesti kiitoslahjaa valkulle. Xue osti perheelleen tuliaisia. Jotain kanakeittomaustetta se halus ehdottomasti hakea Chinatownista. Siellä me törmättiin sattumalta johonkin jenkkityttöön, joka oli koulun kanssa reissaamassa Aasiassa. Olivat käyneet Vietnamissa ja menossa Intiaan. Mikä koulu se semmonen on? Minäkin haluan!

Paras bubble tea koju

Orchard ION foodcourt

Xuen kanankoivet olivat kuvauksellisella tuulella

Perjantaina pääsin teeneihin. Elämä näyttikin taas elämisen arvoiselta niiden jälkeen. Ihan selkeet endorfiinitumaukset saan salilta. Viiden päivän treenaamattomuus teki musta vaan vihasen. Viiden päivän treenaamattomuus teki myös läskin olon, joten vetäsin hikipuvun päälle lenkille. Sain vihdoinkin kuvamateriaalia kyseisestä asusta. Mun mielestä se on aika siisti puku. Ehkä mä vaan alan käyttää tota takkiakin ihan siviilissä. Naama punasena ja hikipisarat takinsuusta roiskuen kävisin kaupassa. 

Joskus en laiskuuttani jaksa lähtä heti aamusta lenkille, vaan se venähtää tonne kymmenen tai yhdentoista puolelle. Aurinko on jo aika korkeella siihen aikaa, mut onneks mun vakiolenkki menee puistossa. Se on ihan hyvä paikka juosta vaikka keskipäivällä, koska puut varjostaa. Puistosta asunnoille on sit mentävä kävelytietä, joka menee autotien vieressä eikä mistään varjoista tietoakaan. Välillä lippiksen alta vakoilen autoilijoiden ja matkustajien ilmeitä. Jotku ilmeet on ihan vakoilemisen arvoisia. Oon mäkin kyllä varmasti näky. Musta kumipuku päällä meiksi hölköttelee auringon paahteessa kun varjossakin on +30. Ei auta. Läskin on hölkättävä.

Se oli siinä

Julienne oli iloinen, minä en.

Kokeet on ohi! Seuraavaksi mulla on koulua vasta syksyllä Lappeenrannassa. Ulkoistaminen oli vähän semmosta ympäripyöreää ja toisinaan hieman kuivaakin luettavaa. Supply Chain Forecasting oli ihan mielenkiintosta. Valitettavasti tulin kipeäksi alkuviikosta, joten treeneissä oon ollu viimeks lauantaina ja seuraavan kerran meen huomenna eli perjantaina, jos olo on tänään ok.

Nuhanenä

Kipeänä olo tarkoittaa sitä, että mulla on aikaa. Varsinkin tällain mukavasti kun koulukin loppui. Olen laittanut suuremman vaihteen kesätyöhakuun päälle (eilen maltoin mennä nukkumaan vasta yhdeltä yöllä) ja oon alkanu pakkaamaan mun kamoja. Pyykkäsin puolet vaatevarastosta, heitin menemään luentodiat ja muut koulumatskut sekä lajittelen tavarat "Thaimaahan", "Postipakettiin" ja "Heitän pois" -pinoihin. Pois heitän kuluneet ja kulahtaneet vaatteet, postiin Suomeen lähtee sellaiset mitä en Thaikuissa tarvi ja matkalaukkuun mukaan otan treenikamat sekä muuta säähän sopivaa lomavaatetta.

Yks suuri ongelma on, että mitä mä hommaan mut valmentajalle lahjaksi. Oon yrittäny googlettaa mistä saa suomalaista designia Singaporesta (tulos: kirjakaupassa myydään muumikuvioituja vihkoja.....) tai jotain muita kuningasideoita. Girya-kuulan eli kahvakuulan oisin ostanut salille kaikille yhteiskäyttöön, mutta ne on ihan naurettavan hintasia täällä Singiksessä (noin sata euroo per pallo). Koska en ole miljonääri, niin antaa olla. Valkun vaimolta kysyin vinkkejä, niin se sanoi, että hiusvahaa. Okei, "kiitos mahtavasta valmennuksesta ja panostuksesta minuun, tässä hiusvaha". Hiusvaha ei ole tarpeeksi kuvaamaan kiitollisuudentunnettani valkkua kohtaan. Muita ongelmia ovat:

1. Hän on thaimaalainen: Kaikki muu paitsi aito thaimaalainen on huonoa. Thaimaalainen ruoka on parasta, thaimaalaisten tapa tehdä asiat on ainoita oikeita jne. Lisäks hän käy niin usein Thaimaassa, että en viitsi antaa mitään thaimaalaista roinaa, koska se saa niitä itsekin helpommin/halvemmalla kuin mä...

2. Mies: Naisena musta on vaikea keksiä miehelle lahjaa. Varsinkin kun se ei ole sun puoliso tai isä tai veli. Enkä mä sille mitään työkalupakkiakaan voi ostaa...

3. Ei rahasta pulaa: Jos oisin Thaimaassa ja miettisin parasta lahjaa paikalliselle valkulle, ni se ois ehdottomasti raha, koska sitä niillä ei oo koskaan liikaa. Koska mun valkku on siirtynyt Singikseen ja tekee kovaa tiliä, niin rahaakin tulee ovista ja ikkunoista.

4. Laji on thainyrkkeily: Netistä yritin etsiä neuvoa, mitä antaa valmentajalle lahjaksi. Sieltä tuli joogamattoa, lahjakorttia hierojalle, urheiluvaatteita, muita lajivarusteita, lippua matsiin/turnaukseen, kauneudenhoitotuotteita, proteiinijauhetta, terveystuotteita... Ei, ei ja ei. Se saa työnsä puolesta vaatteet sekä varusteet, sillä on suhteet nyrkkeilystadioneille ja muutenkin pääsee minne haluaa katsomaan matseja ihan ilmasiks, mitää proteiinijauhetta se ei käytä eikä mitään terveystuotteitakaan. Ellei ne oo thaimaalaista. Joita se sit käyttääkin jo.

No, mä lähden tänään kaupungille kiertelemään ja toivon löytäväni jotain. Ehkä mä vaan suosiolla ostan muumivihon ja kymmenen purkkia hiusvahaa.


Kämppikset on vähentynyt. Ensimmäinen lähti tiistaina ja toinen viime yönä. Enää mä ja Xue ollaan jäljellä. Me häivytään samana päivänä, Xue muutamaa tuntia aikaisemmin. Ihanan rauhallista täällä kämpässä. Kukaan ei laula tai puhu itekseen tai ota suihkuja keskellä yötä tai potki huonekaluja kotiintullessaan tai huuda puhelimeen maratoninmittaista keskustelua tai varaa suihkua aamulla puoleksi tunniksi ennen koulun alkua tai soita musiikkia koneelta kun yrität opiskella tai jätä tiskejä tiskialtaaseen tai jätä jääpala-astiaa täyttämättä. Halleluja!

Koska opiskelu on kivaa:

Strategies for aggregate planning.....

...asdasdasdasdasdASDASD!!!11+?%#

Selityksiä selityksiä

Olen pahoillani hiljaisuudesta. Tätä jatkuu vielä pari päivää, koska mulla on kokeita vielä maanantaina ja tiistaina. Viimestään keskiviikkona raapustelen taas jotain tänne.

Stay tuned!

Kiinalainen Uusi Vuosi

10.2.2013 alkoi käärmeen vuosi kiinalaisessa kalenterissa. Singaporen valtaväestö on kiinalaisia (huom! singaporean chinese, ei kuitenkaan chinese chinese), joten vuoden vaihtuminen näkyi täällä. Ensimmäisenä kevätjuhlan lähestyminen näkyi ruokakaupoissa sekä lisääntyneillä ulkomarkkinoilla. Ihmiset hamstrasivat ruokatarvikkeita jo viikkoja etukäteen. Kauppoihin ilmestyi CNY (Chinese New Year) kamaa: ananaskeksejä, suklaakolikoita, punaisia koristeita, tietynlaisia mandariineja, höyrytettyjä kakkuja, hirveesti erilaisia siemeniä (varsinkin vesimelonin siemeniä), marinoitua kuivalihaa jne. 

Juhlan teemana on vauraus, terveys, onnellisuus ja onnekkuus. Näihin liittyvät ruuat, lahjat ja traditiot. Esimerkiksi ruokien nimet tarkoittavat vaurautta tai hyvää onnea. Ruuan määrällä halutaan näyttää, että ollaan vauraita eli meillä on kaikkea. Tämä näkyi konkreettisesti hirveänä ruuhkana kaupassa. Perheen äidit hamstrasivat kärrikaupalla ruokaa, jota filippiiniläiset kotiapulaiset pakkasivat hikihatussa autoihin. Ruokakauppaan meni joillain jopa 800 dollaria (=n. 480 euroa). Ja se oli vasta ensimmäinen kierros.

Kana - Syödään joka paikassa, koska jopa köyhillä on siihen varaa

Kala - Nimi kiinaksi meinaa ylitarjontaa, eli kala tarkoittaa vaurautta. Tätä pitää aina olla niin paljon että jää yli.

Mykyt - Vaurautta ja onnea. Mykyn valmistaminen symboloi onnen pakkaamista taikinan sisälle. Lopulta tämä onnipaketti syödään.

Buddhalaiset herkut - Vaurautta.

Mandariinit - Hyvää onnea. Suosituin CNY hedelmä.

Siemenet - Hedelmällisyyttä ja lapsirikkautta.

Niangao (vanukas) - Nimi tarkoittaa vauraampaa vuotta.

Nuudelit - Pitkät nuudelit symboloi pitkää elämää.

Karkit - Punaisessa tai mustassa laatikossa. Yleensä annetaan lapsille lahjaksi.

Kuivaliha - Rullatyyppinen kuivaliha näyttää siivutettuna kolikoilta, ja sen nimi tarkoittaa 'laskea rahaa'. Marinoitu kuivaliha käy myös lahjasta.

Taro-kakut - Taro-kasvista valmistettuja kakkuja.

Retiisi-kakut - Retiisiä, riisijauhoa ja sokeria. Siitä on CNY jälkiruoka tehty.

Raaka kala -salaatti - Tämän syöminen tuo hyvää onnea. Yleensä tätä syödään uuden vuoden seitsemäntenä päivänä.

Kiinalaiseen Uuten Vuoteen kuuluu sukukokoustyyppinen illallinen. Yleensä suvun vanhimman luokse tai hänen lähelle sijoittuva tapaaminen kuluu ruuan ja lahjojen merkeissä. Lahjat annetaan nimenomaan punaisissa paketeissa, joiden sisältö on yleensä rahaa. Vanhemmat antavat lahjoja lapsille ja avioparit antavat lahjoja naimattomille. Rahamäärän tulee olla parillinen luku, koska pariton viittaa hautajaisiin. Punainen väri karkoittaa pahaa onnea ja pahoja henkiä. 

Xue lähdössä sukutapaamiseen

Itsehän vietän Kiinalaista Uutta Vuotta koulukirjojen, juoksulenkkareiden ja YouTuben parissa. Tein mä kasviskeittoakin. Moni paikka on kiinni sunnuntain, maanantain ja tiistain (mm. mun thaikkusali).

VeganBurg

Kävinpä Juliennen kanssa yks päivä VeganBurgerilla treenien jälkeen. Oli aika herkullista. Ja vegaania.

Mun "tee vielä nämä asiat ennen lähtöäsi"-listalta on hävinnyt pari kohtaa. Vielä pari jäljellä. Kolmisen viikkoa jäljellä Singaporessa, ennenkuin otan hatkat Thaikkulaan. Eräs toveri Suomesta tulee viihdyttämään mua Thaimaahan pariksi viikoksi ja pitämään seuraa bungalowiin. Siitä myöhemmin lisää.

Koulua ei enää ole. Ainoastaan loppukokeet ovat jäljellä. Treenaan minkä jaksan ja kerkeän. Lopun aikaa tsillailen kavereiden kanssa. Eilen mä ja Xue käytiin Takashimayassa. Xue osti jotain keksejä ja äyriäissipsejä sinne sen sukujuhiin.

Mietin yks ilta, että miks tuntuu niin kamalalta palata Suomeen. Tulin tulokseen, että ilmasto on syy numero yksi mun vastahakoisuuteen. Mua ei oo vaan tehty siihen kylmään ja pimeään. Joka vuosi haluan hypätä rekan alle kaamosmasennuksen huippuhetkinä. Hyvänä kakkosena tulee treenin määrä. En mä vaan Suomessa pääse thaikkuilee 6-12 kertaa viikossa. Jordan on yrittäny opettaa mulle positiivista ajattelua, joten yritin keksiä mukavia syitä palata kotimaahan. Niitä ovat kaverit, auto, Jesse, opiskelun vika vuosi (valmistuisin tosta tradekoulusta), Pinkin keikka (jonne Anita-beibe on jo hommannut liput) ja Lappeenranta Fight Night eli vapaaottelua.

Materiaa ja mustelmia

Esittelen tähän väliin mun Thaimaasta hankkimat mittatilaustavarat. Ekana on hammassuojat. Oisin halunnut violetilla pohjavärillä ja hopealla tähdellä, mutta niillä ei ollu hopeita tähtiä. Eikä mun mielestä violetti ja kulta sovi yhteen. Hammassuojat on tehty niin, että ne otti muotin mun omasta purukalustosta. Brittiläinen hammaslääkäri, joka on muuttanut Phuketiin sitten tekee nämä ilmeisesti jossain kotilaboratoriossa. Hintaa oli 2500bht jos oikein muistan. Fightlabista hommasin.

Shortsit sain sitten haluamassani väriskaalassa. Etupuolella lukee mun nimi thaiksi ja takana on teksti "PAWS UP". Paws up liittyy Lady Gagaan, mutta sopii hyvin thaikkuunkin, koska pitää muistaa pitää kädet ylhäällä.

Hammassuojat

Niina

Tassut ylös

Seuraava kuva on otettu meidän salilta. Brandon ottelee Bangkokissa lauantaina Lumpinee-stadiumilla. Se on vissiin sen viides matsi siellä, jos oikein muistan. Eikä oo poikaa iällä pilattu. Se täytti joulukuussa 18. Brandonin vieressä on Chu, jonka otteluhistoriasta en tiedä hirveästi. Siltä kuitenkin meni vissiin polvi jossain vaiheessa, niin se ei ainakaan nyt ole aktiivinen matsaaja. Jadé tulee Ranskasta ja on töissä Singaporessa. Sparraillaan ja painitaan sen kanssa aina kun satutaan samoihin treeneihin. Hyvä tiimi.

Mä, Brandon, Chu ja Jadé

Maanantain eräs vanhempi pitkä kiinalaismies sparras mun kanssa. Ekassa erässä sitte päätti alkajaisiksi potkasta mua naamaan. Oma vika, mitäs roikotin käsiä. Vähän tosin tuli yllärinä sen tuulimylly-päähänpotkiskelu. En siis oo ennen sparrannu sen kanssa. Ei siinä mitään, pysy ainaki loppuajan kädet ylhäällä. On muuten mustin silmä mitä mulla on ollu. Ei ees matsin jälkeen ollu tommonen. 

Mun silmäkulma maanantaisparrien jäljiltä

Sunnuntain teema oli Kiina

Sunnuntaina mentiin Xuen kanssa Chinatowniin syömään (Ci Yan Organic Vegetarian Restaurant). Ostettiin ruokailun päätteeks sieltä vähän välipalaa: merilevälastuja ja herne-/pähkinäpalleroita. Ravintola on ilmeisesti perheyritys. Niillä on joka päivä uus menu, joka sisältää 3-5 ruokaa. Mä otin tällä kerralla brown rice dishin ja Xue otti nuudeleita. Tarjolla ois ollut myös lootussoppaa ja jälkkäriksi Chinese New Year -keksejä. Paikan päällä syömisen lisäks niiltä löytyy home made -juttuja, kuten juuri nuo ostamamme merilevähärpäkkeet ja pähkinäjutut. Oli niillä jotain keksejäkin, mut mä luulen, et tää merilevä on parempi valinta mun linjoille. Jos oisin massakaudella, ni oisin ostanu purkin kaikkea mitä niillä oli. 

Yio Chu Kang -metroasema

Lounas.
Jäi salaatti syömättä kun siinä oli
jotain epäilyttävää keltaista kastiketta.

Välipalaposeeraus

Xuen piti löytää kengät sen tuleville sukujuhlille ja paita koulun esitelmää varten. Näitä ei ihan Chinatownissa ollut tarjolla, joten otettiin MRT Orchardille. Koluttiin pari putiikkia läpi ja lopulta löydettiin paita ja kengät (H&M). H&M:ssä on aina parhaimman näköset myyjät. Tytöillä on ihanat hiukset (viininpunaset, räikeen punaset, liukuvärjätyt jne.), kivoja vaatteita ja nätti meikki. Pojilla on venytyskoruja, tatuointeja ja ihana pukeutumistyyli. Kuuluu vissiin työnkuvaan näyttää stylistiltä/tyylibloggarilta/underground-muotilehden toimittajalta.

Paitojen ja kenkien löytymisen jälkeen pyörittiin kaupungilla. Vein Xuen Takashimayan alakertaan, mikä on herkkujen mekka. Sieltä löytyy macaronseja, suklaata, leivonnaisia, jäätelöä, Harrods-herkkuja jne. Kaikki on tuoretta tai käsin tehtyä tai miten sitä nyt kuvailis... tosi hyvää. Xue nauro, että tein todella väärin kun vein sen moisten syntien äärelle. Ollaan menossa sinne pian uudestaan, koska se ostaa sinne sukujuhlille jotain viemistä tuolta namulandiasta. Eikä ne oo mitään tavallisia pullia, vaan kaikkia superjuttuja esim. käsintehtyjä konvehteja tai japanilaisia kakkuja.

Kun oltiin saatu tarpeeks kaloripommien tuijottelusta, mentiin syömään oikeeta ruokaa. Orchard ION ei ollut kaukana, joten sen alakerran foodcourtiin tiemme vei. Riisiä, kasviksia ja tofua oli jälleen vuorossa. Jännää, että syön samaa kamaa lounaaksi ja illalliseksi lähes joka päivä, mutta se on silti niin vaihtelevaa. Kasviksia on niin erilaisia ja tofuakin löytyy moneen junaan. Ainoa mikä tökkii on valkoinen riisi. Yleensä syön riisini ruskeana. Olkoon psykologinen aivopesujuttu "tumma on terveellisempää", mutta kyllä se mun suuhun maistuukin paremmalta kuin valkoinen. Joka paikasta sitä ei vaan valitettavasti saa.

Vihreä herne -herkku

Xue ja merilevälastut

Xue sano, että pojat ja kakut on vähän samanlaisia. Voi olla vaikka kuinka hyvän näkösiä, mut maistuu ihan viemärijätteelle.  

Valivali ja uliuli

Viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Mun on pitänyt kanavoida kaikki kirjoitustarmo raportteihin ja esityksii, joita kuluneella viikolla on ollut kaksin kappalein. Maanantaina hoideltiin Business Process & Outsourcing. Meidän yritys oli Pastamania ja meidän piti ulkoistaa niiden logistiikka kotiinkuljetuspalvelun osalta. Raporttia kirjoittaessa ja yrityksen sivuja selaillessa tuli hirveä himo niiden ruokiin. Nakitin Juliennen mun seuraneidiks, eli tiedossa on käytännön tutustuminen Pastamaniaan kunhan tässä koulukiireiltä ehditään.

Kun oli ensimmäisestä riesasta päässyt niin tiedossa oli seuraava. Perjantaina piti esitelmöidä International Freight Management -kurssin logistiikkajuttuja. Yrityksenä oli Chinatown Food Corporation. Mulle nakitettiin hommaksi yrityksen tietojen kirjoittaminen ja niistä koostui mun esitelmä. Mulla ei siis ollut mitään hajua mitä meidän ryhmä logistiikan kannalta oli tekemässä... Kysyin maanantaina, että tavataanko me ennen perjantaita ja saanko mä sen raportin kun se on valmis (oman osani kirjotin edellisenä viikonloppuna).

No ei tavattu ja raportin sain to-pe välisenä yönä. Aamulla sit kuudelta ylös, että ehdin tutustumaan meidän raporttiin ennen esitelmää. Powerpoint-dioja en koskaan saanut. Esitelmän aikana kuuntelin muiden ryhmäläisten kertomisia. Diat oli sotkusia, täynnä tarinaa, kaks jäsentä puhui enemmän kuin kukaan muu (meillä oli maksimiaika 15min, ryhmässä viisi jäsentä, eli aikaa 3min/jäsen). Mä käytin aikaa 2min, mutta pari muuta onnistu sössimään tän aikataulun puhumalla 5min ja 6min. Viimonen puhuja ei sit enää saanutkaan sanoa mitään, koska aika loppu. Esitelmän jälkeen opettaja kysyi kinkkisiä kysymyksiä, joihin ryhmäläiset vastas kunnon singismentaliteetillä eli puhu paljon ja sano vähän. Lopulta opettaja sit sano, että se ei juurikaan tajunnut meidän esitelmästä mitään. Ei sillä, en mäkään. Yritin kyllä näyttää tietävältä ja vastasin sen kysymyksiinkin, mutta metsään meni ryskäten. Ei voi mitään. Ryhmätyö on ryhmätyö. Jos ei ryhmädynamiikka toimi ni sitten se on paska ryhmätyö.

Seuraava ja viimeinen ryhmäraportti ja -esitelmä onkin maanantaina. Saa nähdä mitä siitä tulee.

Kouluraadannan lisäksi oon käyny thaikkutreeneissä. Jadé on sparraillut ja paininut mun kanssa aina kun ollaan satuttu samoihin treeneihin. Se on töissä Singaporessa, tulee alunperin ranskasta. Treenit on mukavaa vastapainoa koululle. Sinne pääsee myös purkamaan vihoja, kun kämppikset EI VIELÄKÄÄN TISKAA tai siivoa omia jälkiään tai siivoa kylppäriä tai laita valoja pois tai ole ottamatta maratonsuihkuja keskellä v-tun yötä tai on muuten vaan superärsyttäviä. Oon joo oppinut tosi tarvittavan taidon käsitellä hankalia kanssa-asujia, sietämään omituisuuksia ja neuvottelemaan siivoamisesta (tosin yksikään neuvottelu ei ole johtanut siihen, että joku muu siivoaa kuin mä). Niinkin yksinkertainen asia kuin jääpala-astian täyttö vedellä ei onnistu. Eräs nimeltämainitsematon henkilö syö/käyttää kaikki jääpalat, eikä lisää vettä. Sit mä typerys laitan vettä, jotta saan tyhjän rasian taas vastaani. HERMOJA KIRISTÄVÄÄ. Mä saan kohta varmaan verenpainelääkityksen, kun en kestä tätä apinatarhaa.

Kämppisten lisäks yöunet on vieny loppuajan suunnittelu. Mitä kaikkee mun pitää vielä järjestää, että asiat on kondiksessa kun palaan Suomeen. Esim. postipaketin lähettäminen Singaporesta on aivan sikahintasta (pikkupaketti 90 dollarii..), joten vähän pitää taas käyttää luovuutta, että selvitään. Jotain virallisia asioita mm. maistraatin ja koulun kans pitää setviä. Ei kyl yhtään huvittais. Muutenkin vatsanpohja kääntyy ympäri, kun joku sanoo, että kohta tää on ohi. Se on heihei sit lämmölle, kavereille ja treeneille auringon alla. Tervetuloa kylmä, märkä ja pimeä Suomi... kesää kohti mennään, mutta senkin vietän toivottavasti töissä. Saako jo masentua?

Singaporen Sinbiläiset

Torstaina mentiin TAAS kaupungille Dhoby Ghautin foodcourtiin syömään Xuen kanssa. Sieltä vaan saa Singaporen parasta foodcourt ruokaa, minkäs sille mahtaa. Kävin myös Brown Rice Paradisessa ostamassa vegejuttuja.

Tapasin Sinbillä pari naista, jotka sattumalta asuivat Singaporessa. Sovittiin, että tavataan kun kaikki on taas arjessa kii. Se päivä koitti torstaina. Catherine tuli treeneihin samalle salille, jossa käyn treenaamassa. Se kutsu mut sen luokse pe-la yöksi kylään. Suostuin tottakai, oishan se ensimmäinen paikallinen koti, jossa pääsen käymään. Koska täällä asutaan vanhempien kanssa kunnes mennään naimisiin, niin kyläilyt toisten koteihin ei oo mitenkään tavallista. Nätisti sanottuna: aasialaiset vanhemmat ei oo välttämättä iloisia vieraista ihmisistä heidän asunnoissaan. 

Perjantaina treenien jälkeen syötiin salin lähettyvillä yhdessä ravintolassa. Catherinen lisäksi Sylvia oli tullut mukaan hengailemaan, vaikkei treenannut. Ruuan jälkeen Catherine ajoi meidät asunnolleen. Törkeen upee condo-tyyppinen asunto seitsemännessä kerroksessa. Cath asuu East Coastilla, josta ajaa kahdessakymmenessä minuutissa salille, jos liikenne on sujuvaa.

Molemmat naiset tulevat Indonesiasta. Catherine meni naimisiin australialaisen miehen kanssa, josta on jo eronnut. He muuttivat Indonesiasta Singaporeen töiden perässä. Catherinella on kaksi lasta, tyttö ja poika. Lapset olivat isällään viikonlopun, joten en heitä ole vielä päässyt tapaamaan. Tästä voi päätellä, että meillä on ikäeroa jonkin verran (20 vuotta), mutta se ei meidän menoa haittaa.

Näkymä "mun" huoneesta:

Illalla katottiin 90210-sarjaa DVD:ltä ennen kun vaihdettiin unikuviin. Aamulla Sylvia jäi nukkumaan kun mä ja Cath valmistauduttiin aamutreeneihin. Se oli herännyt aikasemmin ja käynyt ostamassa mulle soijamaitoa aamukahviin. Mut hemmotellaan piloille täällä!

Treenien jälkeen Cath lähti hakemaan sen lapsia ja mä olin sopinut lounastreffit Nicolen kanssa. Nicoleen tutustuin kanssa Sinbillä. Sekin tuli treeneistä, joten oltiin kaks nälkäistä taistelijaa ruokajahdissa. Löysin itseni jälleen Dhoby Ghautista. Kotimatkalla poikkesin taas vegekaupassa. Tanglin Mall on sen verran kaukana mun asunnosta, ettei sinne ihan huvikseen viiti lähteä (melkein tunti menee yhteen suuntaan matkoihin).

Sunnuntai menee lepäillessä ja koulujuttuja tehdessä. Enää kaks viikkoo varsinaista koulua jäljellä. Sit on viikon lukuloma, tentit ja se oli sitten siinä. Mun singisopiskelut nimittäin. Suomeen mua on tosin turha odottaa vielä hetkeen. Helsinki-Vantaalle laskeudun 30.3.