HEL-FRA-SIN

Matkani alkoi Kouvolasta 9.4. noin kello 13, kun lähdin poikaystäväni kyydillä kohti Helsinki-Vantaata.

Ongelma numero 1.
Sikahintainen pysäköinti lentokentän lähellä.
Ratkaisu: random kuppilan ilmainen kiekkopaikka kahdeksi tunniksi.

Käveltiin kohti lentoasemaa, kun parkkipaikkoja kiertelevä bussi nappasi meidät kyytiin ja toi lopulta väärään terminaaliin. Sisäkautta selvittiin oikeaan.

Ongelma numero 2.
Check-in luukuissa oli jotain hämärää. Lensin Singapore airlinesilla ja tauluissa lukee Lufthansa ja miljoona muuta Star Allienses yhtiötä.
Ratkaisu: Singapore Airlines = Lufthansa tässä tapauksessa.

Ennen turvatarkastusta hyvästelin saattajan. Päästyäni toiselle puolelle etsin oikean portin ja menin naisten vessaan tunniksi itkemään. Helsinki-Vantaa on kyllä pieni kenttä verrattuna esim. Lontoo Heathrowiin tai Frankfurtiin tai vaikka Singaporen Changiin.

Eka lento oli myöhässä. Kuuntelin saksalaisten kälätystä pari tuntia ja tuijotin vain eteeni. Saavuttiin Saksaan tunti myöhässä. Suomessa mulle oli neuvottu, että kun tulen koneesta ulos, pitäis heti olla Singapore Airlinesin omat palvelutiskit esillä. Niistä saisin sitten uuden boarding passin, koska vanha oli vaan Frankfurtiin asti. Kävelen koneesta pois ja näen vain lähtevät jatkolennot. Myöhäisin oli 21.30 ja omani lähtisi vasta 22.00. Katsoin vasemmalle: pelkkää käytävää. Joitain portteja. Sitten oikealle: käytävää ja portteja. Jommassa kummassa oli matkalaukkujen haku. Jonkun aikaa ihmettelin kunnes vain piti lähteä johonkin suuntaan. Löysin jonkun infotiskin, jossa nainen opasti mua kohti oikeaa porttia (B46) ja sanoi, että saan portilta uuden boarding passin. Hieno homma!

Ostin matkalta jonkinlaisen kanakolmioleivän ja hedelmäjuoman. Naukkailin juoman avulla panadolin alas. Hirvee päänsärky. Matka portille oli pitkä. Jossain välissä piti mennä passintarkastuksesta, jossa sain pahaa silmää naispolizeilta. Olin matkalla kohti B46:sta, kunnes näin ne: Singapore Airlinesin palvelutiskit (en tiedä kumpi kusetti: suomalainen check-in muija vai infotiskin saksalaisnainen, vai oliko molemmat vaan puoliks oikeessa). Asioin maailman ystävällisimmän lentokenttämiehen kanssa. Sain valita ikkunapaikan. Hän yritti myös jotain small talkia, mutta aivotoimintani riitti juuri ja juuri ilmaisuun: "yes, please". Sain uuden boarding passin ja löysin oikean portin. Jihuu!

"blahblah aircraft blahblah delayed blahblah thank you for your understanding blahblah new boarding time blaaaah". Ostin jääteetä ja söin lisää panadolia. Pääsin koneeseen, joka lähti tunnin myöhässä. Vieressäni oli tyhjä paikka, mutta käytäväpaikalle istui länsimaalaisen näköinen mies. Nuokuin ja nukuin monta tuntia. Heräsin vain syömään ja siihenkin vain koska stuertti ja lentoemännät huutelivat "MADAM". Lentoa oli enää kolme tuntia jäljellä, kun halusin vessaan. Jouduin häiritsemään nukkuvaa miestä, joka kaatui käytävälle noustuaan toisen penkkirivin päälle (missä ei onneksi istunut ketään). Hipsin vessaa kohti, mutta en saanut mennä sinne, koska "MADAM you need to sit down". Joo, hienoa, turvavyövalo paloi. En varmana mennyt takaisin paikalleni vihaisen nukkuvan miehen ohitse, joten istuin vikaan tyhjään riviin ja odotin. Puoli tuntia ja valo sammui. Siinä ajassa olisi joku pidätyskyvytön laskenut singapore airlinesien penkeille. Päästyäni paikalleni ei enää nukuttanut. Pelkäsin vihaista kaatuilevaa miestä, joten luin Hunger Games kirjaa (joojoo olen nähnyt elokuvan, mutta entä sitten).

Tunnin myöhässä kone laskeutui Singaporeen. Ukosti ja satoi kaatamalla. Olin taas niin lost, kunnes näin kyltin "ARRIVALS" ja matkalaukun kuvan. Suunnistin sitä kohti. Jonkun tovin jouduin jonottamaan immigration passintarkastus whatever -systeemissä. Sain leimat passiin, löysin laukun ja löysin Student Buddyn. Cairyn opasti minut skytrainiin ja sieltä toiseen terminaaliin, jossa odotimme toista vaihtaria Ranskasta. Häntä ei näkynyt ja laukkujakaan siltä lennolta ei enää ollut, joten aikamme odoteltuamme lähdimme koululle. Matkalla koululle selvisi, että tytön laukku on kadonnut.

Cairyn vei minut huoneeseeni, joka on ihan ok. Matkustus loppui Suomen aikaa 10.4. kello 15.30. Nukun samassa huoneessa vietnamilaisen tytön kanssa. Hän opiskelee Suomessakin samassa koulussa, mutta emme ole ennen nähneet. Hän saapui päivää myöhemmin kuin minä.

Nyt vaan yritän kotiutua tähän maahan.